Two firsts

Osallistun kaupungin tarjoamalle juoksukurssille. Kokeilen siis juoksua. Piti tämäkin päivä nähdä.

Ja sain sieltä kurssilta heti ekalla kerralla kaverin. Aloin peräti itse jututtaa vierasta ihmistä ja nyt me ehkä aletaan lenkkeillä yhdessä. Oho!

Rentoutuskellunta ja Earth Hour

P osti ystävänpäivälahjaksi meille rentoutuskellunnat.

Käytiin lauantaina kokeilemassa ja olihan se aika jännää. Alasti kellumaan tankkiin, jossa on puoleen sääreen suolavettä. Kääk!

Hyvin siinä kellui, ei ottanut pylly pohjaan, ajantaju lähti ja tuntui, ettei jalkoja olisi ollut olemassakaan. Meinasin nukahtaa.

Itse en uskaltanut pistää valoja pois (nössö!), mutta P oli tehnyt senkin. Hänen mielestään tunti kelluntaa oli vähän liikaa.

Ajattelin kyllä, että pitää käydä vielä toiseen kertaan, koska tää eka kerta oli vähän sellaista jännäämistä. Ehkä toisella kertaa rentoutuisi jo vähän paremmin. 

Mutta kannattaa kokeilla, painottomaan tilaan kun ei pääse kuin kellumalla tai avaruudessa :D

Earth houria vietettiin siskon ja siskonmiehen kanssa meillä. Tehtiin ihan älyttömät mätöt (parsaa, lohta, sobanuudeleita, epäonnistunut vaahterasiirappimustikkakakku ja iltapalaksi vielä fondueta), juotiin viiniä, pelattiin Scrabblea kynttilän valossa ja höpöteltiin yömyöhään. Ihanaa!

Kännykkätesti

Työkone latailee päivityksiä. Kokeilen siis bloggausta kännykällä.

Omenahillo uunissa

Ilmeisesti olen tämän kanssa jo parisen vuotta myöhässä, mutta ehkä hillo kestää uuden tulemisen.

Eli uunissa paistettu omenahillo.

Sain kaverilta muovikassillisen omenaista ja ajattelin, että pyöräytän ne hilloksi. Keittiöhifistelijä minussa kuitenkin heräsi, kun luin netistä tämän ohjeen. Toffeen makuista omenahilloa, pakko kokeilla!

Heti alkuun täytyy tunnustaa, että tällä minun ohjeella ei toffeenmakua löytynyt. Epäilen, että ongelma on liian vähäinen sokeri, joka luultavasti sen toffeenmaun omenaan tuo. Minä käytin myös tummia sokerilaatuja, en tiedä voiko siitä olla kyse. Hillosta tuli kyllä todella herkullista, uunissa se sai jotenkin ihan erilaista täyteläisyyttä kuin ennen sinne pistoa.

Muovikassillinen omenoita (tästä tuli pilkottuna 3 täyttä 5 litran kattilallista)
Jokaiseen kattilalliseen laitoin 3 dl vettä ja kanelitangon (sama tanko kolme kertaa) ja kiehutin 15 minuuttia.
Sitten soseutin omenat ja lisäsin 2,5 dl sokeria (1 desi intiaanisokeria, 1 dl ruokosokeria ja 0,5 dl tavallista sokeria). Sokerin määrän voisi ainakin tuplata ja tietysti vaihtaa hillosokeriin, jos tähtää hillon jääkaappisäilytykseen.
Sitten vaan hillot uunivuokiin ja uuniin (kiertoilmauuni 175 ja tavallinen 225) pariksi tunniksi. Hilloja pitää sekoitella tasaisin väliajoin, sillä pinta kypsyy (ja palaa jos ei sekoita).

Eli kannattiko? Ehdottomasti. Hillo on herkullista ja aion kokeilla vielä kerran enemmällä sokerilla.

Teenkö uudestaan? Kieltämättä aikamoinen vaiva tehdä hillo näin (uunivuoat ovat palaneessa omenahillossa likoamassa vielä tiskialtaassa) verrattuna vaan perinteiseen. Katsotaan

It's the wedding countdown

  

"Kuukauden päästä mennään naikkariin" -raja ylittyi jo tuossa kesälomalla ja nyt töihin paluun lomassa onkin tarkoitus aloittaa hc (kyllä vain hardcore, bridezilla is here!) -häätouhut.

Ja mikä voisikaan olla parempaa valmistautumista hääjuhlaan, vaimouteen ja avioliittoon kuin Kauniit ja Rohkeat Parhaat Häät -dvd:n läpi kahlaaminen ennen omaa hääpäivää. Challenge accepted! Täytyy myöntää, että olen jo aloittanut.

Eli seuraavan kuukauden aikana odotettavissa sekavia päivityksiä häihin valmistautumisesta ja Kaunareista! Anteeksi jo etukäteen!

1 000 km

Onnistuiskohan se? Ajaa pyörällä 1 000 km ennen kuin pistää sen talviteloille?

Tällä hetkellä plakkarissa on tältä kesältä yli 400 kilometriä.

Katotaan, sopiihan sitä yrittää. Jotain haasteita oltava elämässä. Ja ehkä tää inspiroisi joskus pyöräilemään töihin vähän sateisemmallaki säällä.

Päämäärä ilman suunnitelmaa on vain toive. (joku viisas)

Eli jos käytännössä mun pyöräilykausi kestää siihen asti, että tulee lunta niin aikaa on noin 3-5 kk. Viime joulukuussahan esimerkiksi ois helposti voinut vielä suhata pyörällä.

Eli kuukaudessa pitäis saada kasaan 130 -  220 km. Työmatka on edestakaisin 15 kilometriä eli se pitää ajaa ainakin 10 kertaa kuussa. Pitäisi olla ihan tehtävissä. Plus muu ajelu.

Kokeillaan!

Ja Heiaheia-heittareille tiedoksi, että enpähän tällaistakaan motivaation puuskaa ois koskaan saanut, jos en merkkais pyöräilyjäni ylös. 

Heenun vinkit huonoja yöunia kaipaaville

Viikon teema on huonot yöunet ja monet erilaiset keinot saavuttaa ne!

Jo heti sunnuntai-maanantai-yönä kokeilin perinteisestikin juuri tänä kyseisenä yönä esiintyvää häiriintyneet unet -menetelmää. Unessa oli putoavia ja räjähtäviä meteoriitteja, joilta minä suojauduin asettamalla kasvojeni eteen muovista narua, joka kuumuudessa suli kiinni.

Maanantai-tiistai-yönä viihdytti poskiontelontulehdus ja alakerran lapset.

Tiistai-keskiviikko-yönä nautiskelin antibioottien sivuvaikutuksista.

Keskiviikko-torstai-yöksi P oli hankkinut itselleen täysin jumissa olevan niskan, jonka takia meistä kumpikaan ei sitten nukkunut, koska oon niin herkkä uninen että toisen vempuilu pitää hereillä. Kello neljä lähdin sohvallle karkuun.

Karkurireissulla mä myös satuin vilkaisemaan taivaalle, jos näkyisi revontulia. Siellä kuitenkin möllötteli vanha tuttu - täysi kuu.

Voit kokeilla näitä vinkkejä itse ensi kuussa täyden kuun aikaan: Muuta lähiöön, varmista että alakerrassa asuu lapsiperhe. Hanki kunnon poskiontelontulehdus (jos mahdollista niin useita putkeen) ja siihen markkinoiden kovin lääkitys. Jos avomies ei itse petraa ja riko niskaansa, vie hänet katsomaan 3D-leffaa Tennispalatsin suurimpaan saliin ensimmäiseen riviin. Näillä eväillä saavutat paskimmat mahdolliset yöunet yhden arkiviikon aikana ja lupaan, fiilis on torstaihin mennessä aivan upea!

Hippeilyä

Vietettiin ihana hippeilylauantai Fredrikan Lähteellä, Porvoossa. Kyseessä oli vuosi sitten naimisiin menneiden kavereiden häälahja. Toiveena heillä oli jotain tekemistä ja sitä myös saivat.

Aamu aloitettiin vihermehulla ja joogalla. Maukkaan luomulounaan jälkeen kokeiltiin parihierontaa. Sen jälkeen oli vuorossa asahi-terveysliikuntaan tutustuminen ja päivä päättyi vielä kahveihin ja raakasuklaaherkkuihin.

Suosittelen kyllä kaikille, ihania ihmisiä, hyvää palvelua ja loistokonsepti. Kannattaa ihan reippaasti ottaa yhteyttä ja sopia omanlainen ohjelma. Todella kiva kokemus, eikä minusta tällaisesta kokonaisuudesta mikään hintavakaan.

... Ja jotta meininki ei olisi liian tervehenkiseksi humpsahtanut tultiin Porvoosta meille, tehtiin hullut kasat tortilloja ja juotiin hullut määrät viiniä. Ja skumppaa, jonka tarjosi vastikään naimisiin mennyt pariskunta (salaa pirulaiset). Sitten rymyttiin paikalliseen karaoke-iltaan. Jatkotkin oli.

Niin. Viimeisinä kolmena yönä olen hikoillut, palellut, puristanut unissani vihreitä matoja ihoni läpi ja nukkunut tunnin pätkiä. Ens viikonloppuna kiltimmin.

Huono ihminen ja zumba

Olen tässä mietiskelly alkuviikon, että mitä hyviä tekoja voisin tehdä ensi kuussa.

Tänään ajattelin yhtä ehkä kanssaihmisiäni ilostuttavaa tekoa ihan spontaanisti ja meinasin pistää sen heti käytäntöön. Sitten muistinkin tämän joulukalenteriasian ja päätin lykätä hyvän tekemistä ensi kuuhun. Eihän sen nyt näin pitänyt mennä, eihän? :D

No, mutta huomenna se sitten pyörähtää käyntiin. Saa ehdottaakin, jos tulee jotain hyviä tekoja mieleen ja haluaisi minun niitä toteuttavan! Voi olla, että joudun vähän toistamaan itseäni tai sitten ostamaan itseni ulos jonain päivinä... Katsotaan kuinka käy.

Menetin eilen Zumba-neitsyyteni. Olihan se nyt perusjumppaa paljon hauskempaa, välillä tuli ihan sellainen fiilis että olis yökerhossa joraamassa. Vähän liioitelluin liikkein tietty.

Ja tänään on sekä selkä-, vatsa- että käsilihakset kipeät eli ehkä se on tehokastakin. Kyllä mä ajattelin, että siellä vois alkaa käymään ihan säännöllisestikin.

Mutta hei, joulukuuhun!

Kolme tyttöä ja jäkis-matsi

Tämä postaus koskee vain ja ainoastaan suhdettani jääkiekon SM-liigaan. Kaikki tietänevät/muistanevat, mitä minulle tapahtuu keväisin kun kyse on MM-kisoista.

Paras ystävä oli saanut töistä piljetit hifk-lukko-matsiin tiistaille. Tehtiin kaikki niin kuin olemme jääkiekkofanikavereilta oppineet. Ensin Henry's Pubissa wingsejä ja alkoholia ja sitten matsiin.

Otettiin vielä pikaisesti yhdet jäähallilla ennen kuin piti siirtyä katsomon puolelle. Ja väliajalla juostiin baaritiskille. Tehtiin kaikki oikein, mutta jotain meni pieleen.

Noh. Ensinnäkin alkoholin vaikus naisiin, joille on tapahtunut viikonloppuna kaikenlaista... Kaksi erää sinniteltiin, mutta toisella väliajalla lähdettiin sitten lähipubiin turisemaan. Oli taas niin paljon analysoitavaa!

Enkä haluaisi nyt vahvistaa mitään stereotypiaa tytöistä, jotka eivät ymmärrä jääkiekon päälle. Tämä kyseinen kolmikko ymmärtää, muttei sattunut juuri viime tiistaina välittämään. Olen valmis antamaan SM-liigalle toisen yrityksen. Ehkä jos mukana ois poikia, niin mekin osattais käyttäytyä niin kuin kuuluu. Ja ehkä pitäis myös päättää, ketä kannustaa...

Reippautta.

Sen lisäksi, että join viime viikonloppuna Westons Vintageja, tein jotain muutakin.

Liityin nimittäin lähikuntokeskukseen. P kans.

Tällä viikolla oon jo vieraillut siellä kolmasti. Jumpassa ja kuntosalilla crosstrainerilla hikoilemassa.

Se on kivaa. Ja stressiä lievittävää. Ja toivottavasti myös laihduttavaa.

Hyvä me!

Internetittömyys

Is it a word? Is it a state of mind?

Meillä ei ole kotona internetiä vieläkään. Vieläkään sanalla viittaan tässä siis ihan kerrassaan niihin viiteen pitkään päivään, jotka ollaan uudessa kodissa asuttu.

Elämä kun on nykyään sitä multitaskingiä, niin tuntuu oudolta keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Esimerkiksi tv:n katseluun ilman että vilkuilee Facebookia välillä.

Olemme myös toteuttaneet suunnittelemiani pieniä sisustusprojekteja erilaisella tarmolla. Tiedättekö, niitä joista sanotaan vuoden verran että pitäisi sekin muuten tehdä, ennen kuin edes saadaan ryhdyttyä toimeen. Tämä kyseinen projekti on ollut toteuttamista vailla loppukesästä. "Samapa tuo tehdä, kun ei oo muutakaan tekemistä", totesi P. "Tätäkö ne ihmiset teki ennen internetiä, puuhasteli yhdessä?" kysyin.

Noh, puolileikillämme me tätä keskustelua kävimme, mutta herättäähän se ajatuksia siitä miten sitä suuren osan ajastaan nykyään käyttää...

Bowling - An alley you can play in!

Osallistuttiin P:n kanssa kahden tiistai-illan mittaiselle keilailukurssille. Eilen oli jälkimmäinen kerta. It was good fun! Mun piti kyllä laastaroida nämä mun arpiset sormet aika tarkkaan etteivät hierry siellä pallon sisällä. Ihan hyvin toimi.

Ja kyllä siinä jotain oppikin. Tajus vähän asentoa ja tähtäystä. En mä mikään luonnonlahjakkuus kyllä oo, mutta aateltiin me P:n kanssa vähän käydä treenaamassa vastaisuudessakin opittuja muuvsseja.

Melko kallis harrastus tietysti, jos noin oikein innostuisi. Ratamaksut on aika tyyriitä. Sit tietty aina kenkävuokrakin päälle.

If bowling is a sport, I'm an athlete!

Sukelluskokeilu

Wow.

Ostin P:lle synttärilahjaksi siis (hänen toivomiensa Nintendo-ohjainten lisäksi) sukelluskokeilun (itelleni kans) Kallion uimahallissa.

Se oli ihan mieletöntä!

Alkuun pelotti ja jännitti aika paljon. Paikalla oli kaksi ohjaajaa ja kolme oppilasta, yks kundi meidän lisäksi. Toinen ohjaaja otti pojat ja toinen ohjaaja minut opetettavakseen.

Jotenkin kaikki tuntui alkuun tosi vaikealta. Hengittäminen, paineiden tasaus, räpylät ja tasapainottelu pullo selässä. Kokeiltiin ihan rauhassa ohjaajan kanssa matalassa päässä. Näin kuinka pojat jo leijaili siellä syvässä päässä neljässä metrissä ja ajattelin, että ei tuu mitään, tonnehan en muuten mene.

Ohjaaja otti mua sitten kuitenkin veden alla kädestä ja alkoi pikkuhiljaa vetää syvemmälle. Sitten yhtäkkiä sitä oli pohjassa, eikä se ollut kauheasti erilaista kuin matalammallakaan. Sitten me noin tunnin verran suhattiin uima-allasta päästä päähän (uimahalli oli siis jo kiinni). Se oli upeeta. Eihän sitä oo koskaan voinut silleen mennä vedessä kuin niillä laitteilla, eikä koskaan nähnyt maailmaa sellaisena. P:tä kohti mun ei kyllä parannut mennä juuri lainkaan kun ruperi naurattamaan ja sitten meni keskittyminen ja hengittäminen ihan pieleen.

Suosittelen kaikille! Kokeiluja järjestetään koko kesä myös stadikalla, johon mulla on pienten sekoilujen jälkeen myös lahjakortti kahdelle. Ei olla vielä P:n kanssa päätetty käytetäänkö se itse vai myynkö eteenpäin. Saa ilmoittautua, jos kortti kiinnostaa.













Nyt vaan pitäis jostain keksiä rahoitus oikealle sukelluskurssille. Kärpänen on purrut!

C.a.r.b.s.

Useiden positiivisten kommenttien, asian tutkimisen ja henkisen pähkäilyn jälkeen olemme tehneet P:n kanssa erittäin mullistavan päätöksen.

Nimittäin vähentää hiilihydraattien syöntiä. Haha.

Ei mitenkään täysin, mutta jättää ainakin suurimmaksi osaksi pois sokeri, leipä, pasta, riisi, perunat.

Käytännössähän tämä lista sisältää esimerkiksi kaikki meidän taloudessa turhankin usein vilahtelevat herkut, sipsit, karkit ja popparit. Eli tuloksia lienee nähtävissä jo ihan sen takia, että se sohvalla naminmättäminen jää pois.

Netissä on paljon tietoa ja keskusteluja atkinseista ja karppauksesta. Ne tuntuvat aina päättyvän jonkinlaiseen sotaan hiilihydraattien puolustajien ja vastustajien välillä. En ota itse kantaa asiaan ennen kuin olen kokeillut. Jos ei toimi, niin tietty lopetetaan. Enkä aio sotkea tähän aivan ylenpalttista rasvankäyttöä (kuten jotkut), koska se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta verisuonien kannalta. Kohtuus siis kaikessa!

Näin heti alkuun tuntuu kuitenkin, että ”atkins on laiskoille” väittämä ei kyllä pidä paikkaansa sinne päinkään. Laiskuuttahan on juurikin kotiin tullessaan vetäistä muutama voikkari tai keittää kilo pastaa ja suhaista siihen joku kermakastike päälle. Hiilihydraattien jättäjän pitää oikeasti aika paljon miettiä, mitä suuhun saa laittaa ja valmistaa ruokaa kotona. Varsinkin kasvisruokavalioiselle tämä vaatii hieman ponnisteluja. Sovittiin kyllä nyt, että kerran viikossa syödään vastedes kalaa.

Hihi, maanantaina kun tää alkoi, oli pomon synttärit. Tarjolla kakkua – en ottanut, jihuu! Tänään on vuorossa toiset kemut, joissa on tarjolla sushia – niitä aion kyllä syödä. Lauantaina on P:n siskon valmistujaiset, jonne oon luvannut leipoa sekä voileipäkakun että toscapiirakan – aion maistaa molempia. Ehkä aion myös juopotella hieman.

Kuten sanottu, ei fanaattista, mutta kokeilua.

Mummi ja minä

Suomalaiset Mummi ja minä –tuotteet on aivan upeita. Olen testannut sekä Polkkakarkki-tiskiaineen että -siivoussuihkeen ja olen koukussa.

Tuotteet on tehokkaita, hyväntuoksuisia ja 100 % luonnonmukaisista aineista valmistettuja.

Näitä myy Helsingissä ainakin Lasipalatsin Maatilatori, kokonaisuudessaan jälleenmyyjälista löytyy tuolta sivuilta. Verkkokaupasta saa myös tilattua.

Pullot on viehättäviä ja tuoksuista eli siivoamisesta!! oikeasti tulee tosi hyvälle mielelle :) Ostin äidillekin joululahjaksi, hänkin kertoo tykänneensä erityisesti hajusta.

Tuota suihketta oon käyttänyt esim. keittiössä paljon, kun voi huoletta suihkia pelkäämättä myrkkyjäämiä. Toimii tosi hyvin esim. hellaan kiinni palaneiden poistoon. Antaa vaan liota hetken tahralla ja sillä selvä.

Uuden tiskikoneen innokkaana omistajana etsin netistä myös tietoa vastaavanlaisista ekokonetiskiaineista. Aika moni valittelee kaupassa myytävien huonoutta. Ruohonjuuressa myydään kuulemma jotain pesupähkinäpulveria ja sitten löysin tätä Attituden ainetta (tätäkin pitäisi saada Ruohonjuuresta). Jälkimmäinen ainakin on melko kallista, mutta kokeilemisen arvoista kuitenkin.

Minäpä lampsin Ruohonjuureen tässä joku päivä ja ostan molempia ja raportoin sitten kokemuksia. Jos jollakin niitä kokemuksia on jo valmiiksi, mielelläni kuulisin niistä!

Some small steps for mankind, huge leaps for me

       
Fazerin Pupujussin kevätrakeet

Tämä Facebookissa jo laajalti keskustelua herättänyt epäkohta minun on pakko jakaa täälläkin. Eli Fazer on mennyt muuttamaan kevätrakeidensa koostumusta ja makua. Pääsiäisenajan kohokohta on joillekin mämmi, joillekin pasha, minulle ja useille muille se on kevätrakeet. Ihanat kovat, suussa sulavat, värikkäät sokerirakeet. Nyt niistä oli tehty ällömakeita (eivät olleet ennen!) ja sitkeitä. Yök.

Onneksi muutamasta aihetta käsittelevästä nettikeskustelusta (aivan, se en ole vain minä!) selvisi, että Haribon ja Lidl:n rakeet ovat vielä entisenlaisia.

Yhtä surkea veto kuin Leafilta muuttaa aikoinaan Aakkosten koostumusta. Niissä onneksi maku säilyi. Ja mikrotettavuus. Pikaohje: Laita muutamia salmiakkiaakkosia lautaselle ja mikroon. Varovasti, sillä ihan muutamien sekuntien kuluttua ensimmäiset aakkoset alkavat jo kuplia. Ota mikrosta, nauti lämpiminä kylmän maitolasillisen kera! Tämän ”reseptin” bongasin vuosia sitten jostain naistenlehdestä, jossa kerrottiin naisten raskausaikaisista mielihaluista. Tämä kyseinen oli Wilma Schlizewskin. Ihan ilman raskauttakin himoitsen niitä silloin tällöin.

Kukkakaali

Tästä juontaa blogimerkinnän otsikko. Tein eilen ensimmäistä kertaa ruokaa, jossa on lämmintä kukkakaalia (parsakaali-kukkakaaligratiini). Olen vihannut lämmintä kukkakaalia koko elämäni. Eilen totesin, että ei se niin pahaa olekaan, haisee vaan kamalalta.

Epäilin tätä kukkakaalivastaisuuteni poistumista ensimmäistä kertaa jo pari vuotta sitten, kun mummon kesäkeitossa oli isoja herkullisen näköisiä paloja kukkakaalia. En ole kuitenkaan ennen suorittanut tällaista testiä.

Äidillä on ollut aina vaikeuksia muistaa kumpi meistä siskoksista ei pidä lämpimästä kukkakaalista ja kumpi ei paprikasta. Nyt mamalle tiedoksi, ensi kesänä kelpaa kyllä kesäkeitto!

Matot

Työmiehet olivat vihdoin käyneet siivoamassa meidän parvekkeen, josta syntyi ajatus että se pitäisi nyt saada kuntoon. Nämä pari kuukautta se on toiminut romuvarastona. Noh kelitkään eivät nyt ole varsinaisesti kutsuneet parvekkeella oleiluun. Minä haluan siitä kuitenkin paikan, jossa on kiva hengailla. Eli mukavia tuoleja yms.

Päätettiin kuitenkin aloittaa matoista. Eri vaihtoehtoja punnitessamme huomasimme, että kaislamatto, joka maksaa Kodin Ykkösen verkkokaupassa 33,95 euroa, maksaa NetAnttilassa 9,95 euroa. Oho! Nehän on siis samaa lafkaa ja voisin veikata, että verkkokaupoilla on yhteinen varasto jossain. Kannattaa siis tsekata molemmat kaupat, jos aikoo jotain tilata.

Noh, kun kympillä kerta saatiin niin sellaiset sitten tilattiin.

Sänky

Viikko sitten saapunut 160 senttisen jenkkisänkyihanuuden petari on tässä ajassa vääntynyt yhdestä kulmasta ylöspäin, eikä siinä siksi pysy lakana päällä. Huoh, valitettava siitä on kun sängynhän nyt olettaisi kestävän vuosikausia.

11 kk

Olemme seurustelleet pian jo vuoden. Emme juhlistaneet tätä kuukauden vajaata vuotta, mutta ensi kuussa vuosipäivä osuu juuri pääsiäiselle. Pohdinnassa oli, että pitäisikö jotain tehdä tai johonkin mennä… Todennäköisesti kuitenkin olemme kotona (tai jos sää sallii P:n äidin kaupunkimökillä) ja säästämme rahat suurempia seikkailuja varten :)

Pirkko Saisio

Hotkaisin Punaisen erokirjan ja nyt minun on saatava lisää.