- Hiilihydraattien mättämisen jälkeen (esim. juhlissa) jälkeen tulee kuvottava olo. Ystävä kuvaili sitä osuvasti sanoilla ”suolistoa särkee”.
- Aamupala on ehkä hankalin. Itse olen enemmän suolaisen ystävä kuin makean varsinkin aamuisin. Työaamuina ollaan syöty rahkaa pakastemarjoilla höystettynä. Vapaapäiväaamuina on paistettu/keitetty munia. Parina aamuna olen tehnyt lisäksi paistettuja sieniä ja tomaatteja. Itselleni olen myös paistanut pekonia. God damn it, jos olen laiharilla joka sen sallii, niin sitä myös syön. Kyllä siitä silti vähän huono omatunto tuli.
- Olen myös huomannut, että välillä unohdan etten ole kasvissyöjä. Varsinkin kun olen nyt alkanut syödä lounaiksi töissä paljon salaatteja, niin unohdan helposti että voin valita proteiiniksi myös lihan. Lihanhimo on siis selvästi alkanut taittua kotikasvissyönnin seurauksena. Eikä siinä mitään, ihan hyvä homma. En kuitenkaan vieläkään ole valmis jättämään sitä kokonaan pois.
- Olo on ollut vaihteleva väsyneestä energiseen. Sinänsä sellainen se on useimpina viikkoina eli no change there.
- Hetken jo kuvittelin pikkuisen laihtuneeni, mutta sitten kävin uimahallin vaa'alla ja en kai olekaan. Vaikka toisaalta en ole käynyt vuoteen vaa'alla, joten aloituspaino ei varsinaisesti ole tiedossa.
- Juustot on onni. Onneksi niitä saa syödä. Melkein mitään muuta kivaa nimittäin ei. Ollaankin otettu tavaksi kurvata lähikaupan ihan mukiinmenevän juustotiskin ohi ja maistellaan kotona sitten erilaisia juustoja.
- Parsa, voi, sitruunamehu ja parmesan (meillä on sellaista italialaista käsintehtyä herkkua) ovat myös pelastaneet monta päivää.
- Tässä esimerkki iltavuorolaisen vhh-snackboxista (joku tietty älähtäis viinirypäleistä, mutta minä en):
No comments:
Post a Comment