Hölmön kokin yllättävän hyvä kalakeitto

   
Lähdinpä reippaana tyttönä tekemään kalakeittoa ilman ohjetta. Kuinka vaikeaa se voi olla? Maito kattilaan ja keitettävät aineet perään.

Noh, ei se ihan niin mene. Onneksi kurkkasin ohjettakin :) Maitohan ei siis kai kestä kovaa keittämistä, varsinkaan suolan kanssa.

Tässä siis oma vähähiilihydraattisempi (peruna pois) ohjeeni. Teen tälleen ens kerralla itsekin, vaikka kyllä siitä hieman mutkia suoristellenkin ihan hyvää tuli.  Siinähän on hei kermaa ja voita, what could go wrong :)

Noin puoli kiloa kalaa
Puoli kiloa porkkanaa (uuden sadon mieluusti)
3-4 uuden sadon sipulia varsineen
Voita
Pari desiä maitoa (laitoin litran, vähän tuli turhan paljon lientä sattumiin nähden)
Pari desiä kermaa
Tillinippu
10 kokonaista mustapippuria
2 kasvisliemikuutiota

Keittele porkkanoita kasvisliemikuutioilla ja pippureilla varustetussa vedessä. Kun melkein kypsiä kaada osa vedestä pois ja heitä mukaan maito, kerma, kalat ja silputut sekä kuullotetut sipulit (ei varsia vielä). Keittele miedolla lämmöllä niin, että kalat kypsiä (tapahtuu nopeasti). Sitten lisää voita (maun mukaan), sipulin silputut varret ja silputtu tilli.

En lisännyt suolaa, ois voinut kyllä.

Tästä syö neljä.

Kookoksinen tomaatti-tofu-vihannes-pata eli kotoisesti Tofukka

     
Tomaattimurska 500g
Purkki kookosmaitoa
Turkkijogurttia
parsakaali
kukkakaali
porkkana
paprika
ananas
tofu
sipuli
valkosipuli
4 rkl currytahna (itsellä punaista)
sinapinsiemenet
jauhettu juustokumina
garam masala

Pilko kaikki vihannekset ja tofu. Määrillä ei ole juuri väliä, mistä itse eniten tykkää. Itse laitoin yhden kukkakaalin, yhden parsakaalin, yhden porkkanan, purkin ananaspaloja, yhden paprikan, pari sipulia ja neljä valkosipulinkynttä.

Laita kuivaan kattilaan sinapinsiemenet. Kuumenna kunnes ne alkaa pomppia. Lisää öljyä, sipulit ja valkosipulit. Paista hetki ja lisää currytahna. Paistele lisää ja sitten heitä mukaan tomaattimurska ja kookos maito. Noin desin vettäkin voi lisätä.

Sitten vaan mukaan vihannekset kypsymisjärjestyksessä. Ekana laitoin porkkanat, sitten kukkakaalin, parsakaalin ja vasta aika lopuksi tofun, ananaksen ja paprikan.

Lopuksi lisäsin vielä noin desin turkkilaista jogurttia ja juustokuminaa ja garam masalaa. Suolaa en laittanut missään vaiheessa.

Tuli aika iso satsi ja hyvää. Padasta kun on kysymys, tää on vielä parempaa seuraavana päivänä.

Havaintoja dieetiltä

- Nälän tunne on heikentynyt. Outoa. Yleensä kotiin töistä lähtiessäni vatsani jo lähes ulvoi nälkää. Ei enää. Jotenkin tuntuu, että ruokaa tulee myös syötyä vähemmän. Pelkäsin täysin tämän vastakohtaa, että ruokaa pitäisi alkaa syömään kauheasti enemmän kun mukana ei ole sitä ”täyttävää hiilihydraattia”.

- Hiilihydraattien mättämisen jälkeen (esim. juhlissa) jälkeen tulee kuvottava olo. Ystävä kuvaili sitä osuvasti sanoilla ”suolistoa särkee”.

- Aamupala on ehkä hankalin. Itse olen enemmän suolaisen ystävä kuin makean varsinkin aamuisin. Työaamuina ollaan syöty rahkaa pakastemarjoilla höystettynä. Vapaapäiväaamuina on paistettu/keitetty munia. Parina aamuna olen tehnyt lisäksi paistettuja sieniä ja tomaatteja. Itselleni olen myös paistanut pekonia. God damn it, jos olen laiharilla joka sen sallii, niin sitä myös syön. Kyllä siitä silti vähän huono omatunto tuli.

- Olen myös huomannut, että välillä unohdan etten ole kasvissyöjä. Varsinkin kun olen nyt alkanut syödä lounaiksi töissä paljon salaatteja, niin unohdan helposti että voin valita proteiiniksi myös lihan. Lihanhimo on siis selvästi alkanut taittua kotikasvissyönnin seurauksena. Eikä siinä mitään, ihan hyvä homma. En kuitenkaan vieläkään ole valmis jättämään sitä kokonaan pois.

- Olo on ollut vaihteleva väsyneestä energiseen. Sinänsä sellainen se on useimpina viikkoina eli no change there.

- Hetken jo kuvittelin pikkuisen laihtuneeni, mutta sitten kävin uimahallin vaa'alla ja en kai olekaan. Vaikka toisaalta en ole käynyt vuoteen vaa'alla, joten aloituspaino ei varsinaisesti ole tiedossa.

- Juustot on onni. Onneksi niitä saa syödä. Melkein mitään muuta kivaa nimittäin ei. Ollaankin otettu tavaksi kurvata lähikaupan ihan mukiinmenevän juustotiskin ohi ja maistellaan kotona sitten erilaisia juustoja.

- Parsa, voi, sitruunamehu ja parmesan (meillä on sellaista italialaista käsintehtyä herkkua) ovat myös pelastaneet monta päivää.

- Tässä esimerkki iltavuorolaisen vhh-snackboxista (joku tietty älähtäis viinirypäleistä, mutta minä en):

Etäpäivän herkkulounassörsselsön

Koska pasta ei kuulu enää ruokavalioon, piti laatia uusi etäpäivien herkku.

Laadin sen tuossa 12.05, kun katsahdin jääkaappiin. Siitä syntyikin pohja, mihin voi sotkea oikeastaan mitä tahansa. Eikä pastaa tarvita... Eli

Herkkusörsselsön

Noin desi smetanaa
Juustoraasteen rönät
Iso kevätsipuli (ei sellainen, missä on vaan pelkkää vartta)
Kourallinen kirsikkatomaatteja
Saman verran ohuen ohut pippurimetvurstia

Pilko sipuli. Paista hetki pannulla, lisää metukka ja kirsikkatomaatit. Paista taas hetki ja lisää sitten smetana ja juustoraaste. Mausteita en laittanut, kun suolaa ja pippuria ruoka jo sisälsikin.

Tadaa! Nauti aurinkoisella parvekkeella salaatin kera.

Toinen Sörsselsön:

C.a.r.b.s.

Useiden positiivisten kommenttien, asian tutkimisen ja henkisen pähkäilyn jälkeen olemme tehneet P:n kanssa erittäin mullistavan päätöksen.

Nimittäin vähentää hiilihydraattien syöntiä. Haha.

Ei mitenkään täysin, mutta jättää ainakin suurimmaksi osaksi pois sokeri, leipä, pasta, riisi, perunat.

Käytännössähän tämä lista sisältää esimerkiksi kaikki meidän taloudessa turhankin usein vilahtelevat herkut, sipsit, karkit ja popparit. Eli tuloksia lienee nähtävissä jo ihan sen takia, että se sohvalla naminmättäminen jää pois.

Netissä on paljon tietoa ja keskusteluja atkinseista ja karppauksesta. Ne tuntuvat aina päättyvän jonkinlaiseen sotaan hiilihydraattien puolustajien ja vastustajien välillä. En ota itse kantaa asiaan ennen kuin olen kokeillut. Jos ei toimi, niin tietty lopetetaan. Enkä aio sotkea tähän aivan ylenpalttista rasvankäyttöä (kuten jotkut), koska se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta verisuonien kannalta. Kohtuus siis kaikessa!

Näin heti alkuun tuntuu kuitenkin, että ”atkins on laiskoille” väittämä ei kyllä pidä paikkaansa sinne päinkään. Laiskuuttahan on juurikin kotiin tullessaan vetäistä muutama voikkari tai keittää kilo pastaa ja suhaista siihen joku kermakastike päälle. Hiilihydraattien jättäjän pitää oikeasti aika paljon miettiä, mitä suuhun saa laittaa ja valmistaa ruokaa kotona. Varsinkin kasvisruokavalioiselle tämä vaatii hieman ponnisteluja. Sovittiin kyllä nyt, että kerran viikossa syödään vastedes kalaa.

Hihi, maanantaina kun tää alkoi, oli pomon synttärit. Tarjolla kakkua – en ottanut, jihuu! Tänään on vuorossa toiset kemut, joissa on tarjolla sushia – niitä aion kyllä syödä. Lauantaina on P:n siskon valmistujaiset, jonne oon luvannut leipoa sekä voileipäkakun että toscapiirakan – aion maistaa molempia. Ehkä aion myös juopotella hieman.

Kuten sanottu, ei fanaattista, mutta kokeilua.

Isotädin syntymäpäivät meillä vietettiin, vierahaksi perhettä kutsuttiin

Isotädillä kilahti täyteen 93 vuotta ja juhlimme sitä edellislauantaina meillä. Minä tietty kokkasin, juotiin skumppaa, kilisteltiin ja pidettiin puheita. Aada hauskuutti puhkeamalla lauluun kesken ruokailun. "Aikuinen nainen mä oon" hän luikautti. Sopi teemaan :)

Tämä oli myös eka kerta kun P ja isotäti kohtasivat. Yritetty on aiemminkin, mutta isotäti ei ole osoittanut kovastikaan kiinnostusta "uutta asumismuotoani" kohtaan, kuten mummo asian on ilmaissut. Vähän herkässä tilassa ollut isotäti kuitenkin toivotti uuden perheenjäsenen tervetulleeksi yhdessä maljapuheessa. Eli niinkin perinteinen asia kuin siunaus suvun vanhimmaltakin on nyt sitten saatu.

Alku- ja jälkiruoat (omin pikku muutoksin tietty) lainasin Pastanjauhantaa-blogista. Isotädillä on tiettyjä asioita, joita hän ei nimittäin syö. Esimerkiksi peruna, pasta, riisi yms. Tästä tulikin sitten melko vähähiilarinen (ei täysin) päivällinen.

Tällä kertaa kokkasin kalaa - harvinaista liharuokaa siis valmistui meidän keittiössä... Ehkä siksi (ja kuten siskon mies huomauttaisi, siksi etten katsonut kelloa kun se meni uuniin) se myös pääsi vähän ylikypsäksi.

Suolainen juustokakku


200 g siirappista tummaa leipää
75 g voita
4 liivatelehteä
2 1/2 dl creme fraichea
300 g Philadelphiaa
3 punasipulia
suolaa
mustapippuria

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Sotke sillä aikaa yhteen ranskankerma, philadelphia, pieneksi silputut punasipulit ja suola ja mustapippuri. Kuumenna pieni määrä juustomassaa kattilassa ja sekoita vedestä puristellut liivatelehdet siihen. Lisää kylmään massaan ja sekoita hyvin.

Silppua leipä mahd. pieneksi (en ottanut kuoria pois vaikka ohjeessa sanottiin). Sekoita joukkoon sulatettu voi ja painele irtopohjavuoan pohjalle, jossa leivinpaperi alla. Lisää päälle juustomassa ja laita jääkaappiin.

Liivate (ainakin tämä määrä) teki kakun aika tönköksi. Mulla kakku oli yön yli jääkaapissa, ehkä turhan kauankin jämäkkyyden kannalta. Maku oli aivan mahtava, mutta koostumus kieltämättä jotenkin ikävä. Vaikea selittää.

No ensi kerralla itse kokeilen niin, että vähennän liivatteen määrää ja pidän kakkua vaan pari tuntia ennen tarjoilua vetäytymässä. Vaihtoehtona olisi tietty jättää liivate kokonaan pois eli kakku tekemättä ja tehdä näistä vaan ns. alkupalaleipäsiä. Saattaisi toimia sekin.

Koristelin kakun mädillä, alla oli rucolaa ja basilikalla maustettua oliiviöljyä. Päälle voisi laittaa vegevaihtoehtoon vaikka suolakurkkua, minitomaatteja tai lihaversioon paahtopaistia tai kylmäsavulohta. Hyvä peruspohja, jota voi sitten muunnella.

Kesäkurpitsa-pinaattilisäke

Kesäkurpitsaa
Pinaattia
Reilusti Basilikaa
Kevätsipulia
Valkosipulia
Suolaa

Kuutioi kesäkurpitsa ja paista pannulla hienonnetun kevätsipulin ja valkosipulin kanssa. Lisää pinaatti ja paista hetki lisää. Lopuksi reippaasti basilikaa ja maun mukaan suolaa.

Tää lisäke maistui erityisesti lohen kanssa, mutta toki varmasti oiva myös tofulle tms.

Taivaallinen raparPerttimuru

Lisäsin tuon termin taivaallinen tähän reseptiin, koska sitä se oli kaikessa makeudessaan. Jopa isäni otti tätä lisää ja hän sentään on ”yksi jäätelö kesässä riittää” kind of a man.

500 g raparperia
vettä
ruokosokeria
voita
jauhoja

Kuori raparperit ja pilko sormenpään kokoisiksi palasiksi. Laita uuninpellille ja ripottele päälle vettä ja ruokosokeria. Laita uuniin 180 asteeseen niin kauan että pehmenevät, noin 10 minuuttia.

Nypi sormin sillä välin noin 1,5 desistä sokeria, 100 grammasta voita ja parista desistä jauhoja seos.

Pehmenneet raparpertit voideltuun vuokaan ja ripottele/murenna päälle sokeriseos. Uuniin takas ja niin kauan että päällinen sulaa. Voi olla oikeastaan just tarjoiluun saakka, ei se siellä miksikään mennyt. Anna hetki vetäytyä ja tarjoa vaniljajäätelön kanssa. NAM!

Punajuuri-aurajuusto-vuoka ja levittyvä aurajuusto

Mainoksen uhrina ostin uutta levittyvää aurajuustoa. Se on hyvää! P:n kommentti: ”Maistuu ihan aurajuustolle.” Nii-in, mutta se levittyy niin mukavasti! En tiedä miten tavallinen aurajuusto ja tämä levittyvä vertautuvat kilohinnoiltaan. Se kai ratkaisee ostopäätökseni vastaisuudessa. Ja tietty mihin aion aurani käyttää.

Aurajuuston innoittamana tein myös punajuurivuokaa. Yksinkertaista, mutta jätin punajuuren palat liian suuriksi ja piti pitää vuokaa kaksi tuntia uunissa.
Noh laitoin siihen kuitenkin siis 800 g tuoreita punajuuria, yhden ompun, yhden sipulin, yhden paketin tavallista aurajuustoa, hulauksen omenamehua ja 2,5 desiä ruokakermaa. Maustoin pippurilla, suolaa tuli aurasta tarpeeksi.
Ainekset pieniksi (kuori punajuuret ja omppu), mausta, sekoita ja voideltuun uunivuokaan. Päälle mehu ja kerma. Jos punajuuret pientä silppua, tulee varmaan tunnissa. Itse kyllä tykkään että vihannekset jätetään mieluummin isommiksi paloiksi oli ne sitten missä muodossa vaan, salaateissa, keitoissa, vuoissa... Mutta sitten joutuu odottamaan.

Hyvää tästä kyllä tuli, aion ehdottomasti tehdä uudestaankin. Ja myös low carb, jos sellaista suosii.