Helatorstai ja helluntai menevät multa aina sekaisin. Sinkkutyttönä oli kuitenkin tärkeä muistaa, että kumpi on kumpi. Piti olla se heila nimittäin oikeana päivänä.
Kerran mulla oli kaksi heilaa ja ne tuntuivat kumoavan toisensa. Kerran myös kirjoitin yhteen lehteen kolumnin aiheesta. Jostain syystä se on aina kiehtonut mua. Tai olen ottanut sen aina kovin tosissani. Helluntain.
Mikä on helluntai? Mikä on helatorstai? Ei harmainta aavistusta. Let me educate myself and you, my dear readers.
Helatorstai: Kristillinen juhla (tän tiesin), jota vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi.
Helluntai: Kristillinen juhla (tänkin tiesin), joka on omistettu pyhän hengen vuodattamiselle. Seitsemän viikkoa pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstaista.
Luin eilen lehdestä, mistä vispilänkauppa sanonta on peräisin. 1700-luvulla Suomessa tytöt ja pojat saattoivat lähteä metsään etsimään vispilänvarpuja (varvut kuorittiin ja ne sidottiin vispiläksi) yhdessä. Usein tämä tapahtui juuri helluntaina. Vois kuvitella, että tuolloin ei monia tilaisuuksia tullut viettää ihan kahdestaan tyttö-poika-aikaa. Siksi nämä reissut usein johtivat seurusteluun. Vispilänkauppa onkin ilmeisesti tarkoittanut alun perin seurustelunaloittamista ei niinkään sutinaa, mitä nykyään. Ja vispiläreissuhan oli sitten just hyvä viimeinen oljenkorsi, jos ei helluntaihin mennessä ollut heilaa löytynyt.
No joka tapauksessa huomenna juhlistan helatorstaita tuparikrapulalla ja P:n äidin kirsikankukkajuhlissa grillailemalla.
No comments:
Post a Comment