Raskausviikko 28

Joko ollaan perillä? Eihän vielä olla perillä!

Tipu ei tietenkään ole valmis vielä tulemaan maailmaan, mutta välillä minä olisin valmis. Että loppuisi jo tämä raskaus. Ja toisaalta ahdistaa, että kohta tämä raskaus loppuu. Ja mitä sitten?! Pikkuhiljaa, kun se loppu alkaa häämöttää, alkaa asia tuntua yhä todellisemmalta. Meille muuttaa pian vauva! Kääk! Ehkä sittenkin vielä jatketaan ihan hetki tätä nykytilaa.

Viikonloppuna ohitettiin 200. raskauspäivän virstanpylväs ja kotilaskurikin näyttää jo tältä:

Että loppusuoralla tässä jo ollaan, katseli sitä mitenpäin tahansa. Viikon päästä alkaa viimeisten 10 viikon rutistus. Päivissä se on sitten enää 70! Iik! Okei, mahdollisesti +2 viikkoa vielä siihen, mutta ei ajatella sitä nyt... Tai -2 viikkoa, mutta ei ajatella sitäkään. Pidetään kiinni siitä joulukuun 2. päivästä.

Maha tuntui plompsahtavan ulos viikonloppuna. Tai oikeastaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Sunnuntaiaamuna piti yllättäen laskeutua vessanpöntölle selkä suorana. (sori liika informaatio, mutt vessassahan me kaikki käydään). Jotain, arvelen että vauvan pää tai peppu, oli kylkiluiden välissä. Jaahas, että tällainen tässä sitten. Ei se siihen tullut jäädäkseen, mutta paremmin jo tuntee missä Tipu majailee milloinkin. Välillä vatsa on joltain osin kivikova ja aika epämukava.

Ensimmäistä kertaa työnsin tällä viikolla myös mahani johonkin vahingossa. Ihan kunnolla hieroin sitä lounaslautasellani olleeseen sienikastikkeeseen ennen kuin huomasin. Pitänee alkaa kantaa tarjotinta mahan päällä eikä alla.

Tehtiin tällä viikolla taloudellisesti suurin hankinta Tipulle. Kutsumme sitä kotoisasti tonnin perseenpesupaikaksi tai työkaverin ehdottamaksi aika paljon kivammaksi vauvan kylpyläosastoksi. Sitä ehkä kuvittelisi, että siihen kuuluu kullattu bidee ja timanttihana, mutta ihan perusbauhaustarjoussetti sinne kylppäriin nyt kuitenkin tulee ja töineen se nyt vaan maksaa just sitten tuon verran. Vanhassa on useita ongelmia uuden tulokkaan ja ihan peräti yleisen turvallisuuden kannalta. Eli tämä panostus nyt vaan oli tehtävä.

On meille myös ilmestynyt uusi kuivaava pesukone, ei ihan niin pakollinen, mutta helpottanee arkea. Tilaakin on tehty ja tavaraa hankittu. Siivottu lisää. Valmista ei silti vielä ole. Että ehkä hyvä, ettei hän vielä tule. Älä pidä kiirettä.