Raskausviikko 30

Sinne meni taas se viikko. Tuntuu, että olen koko ajan pesemässä hampaita tai vetämässä päivämääriä yli Tipu-kalenterista. Aamu, ilta, aamu, ilta... Perussyksyfiiliksiä kai.

Tämä viikko sujui oikeastaan vaihtelevissa flunssaoireissa ja vaihtelevalla uupumusasteella.

Perjantaina olin kesälomapäivällä ja kävin ekaa kertaa moneen kuukauteen uimahallissa. Uiminen vaan on niin mun laji, mutta eipä sekään ihan entiseen malliin sujunut. Entinen malli = täysillä rintaa kilsan verran putkeen. Nykyinen malli = 50% prosentin vauhdilla rintaa. Ja hengähdystauko n. 200 metrin välein, mutta kilsan jaksoin kuitenkin.

Lauantaina juhlittiin yhden ystävän 5 viikkoa pidemmällä olevaa raskautta vauvakemuilla mökillä. Raakakakkua ja lahjoja. Naurua ja vauvapuhetta. On erilaista puhua lapsista nyt, kun on itse raskaana. Jotenkin yrittää imeä itseään kaikkea tietoa, mitä muista lähtee. Harmiksemme unohdettiin tehdä perinteiset vauvaveikkaukset. Mun veikkaus: 17.10 (synttärikaima), 4,3 kg ja 52 cm.

Käytiin myös sienessä, mutta saalis jäi huonoksi. Tai siis olemattomaksi. Mutta ihanaa oli ystävien kanssa. Ja luonnonhelmassa. Vaikka superkuu paistoikin koko yön mun naamaan verhottomalla mökillä.

Sunnuntaina kotimatkalla oli kuin mikäkin vuosisadan krapula sitten. Silmät eivät vaan meinanneet pysyä auki.

Maanantaina jopa lähdin töistä jo iltapäivällä ja tultuani kotiin otin torkut. Rautalisä on nyt vähän ahkerammassa käytössä kuin ennen. Ehkäpä se tästä.

Töissä odottelen jo sijaisen aloittamista. Sitten mä saan nostaa jalat pöydälle? Onko se niin? Tietysti jotain pientä koulutusta yms. siinä pitänee järjestää. Olivat mua jo häätämässä töistä kuukautta ennen aikojaan, kun mun puhelinliittymä suljettiin. Olinkin jo puhunut, että noinkohan tää menee kivuttomasti kaikki liittymien omiin nimiin siirrot ja kaikki. Ei mennyt.

Tällä viikolla kävin ostamassa tukisukat. Vanhan kimppakämpän kivijalassa on silloin "mummokaupaksi" tituleerattu terveystuotteiden myymälä. Joskus istuin sen rappusilla baarista tullessa aamuviideltä polttelemassa tupakkaa ja syömässä mustikkapiirakkajäätelötuuttia. Nyt kävin sisällä ja kokeilin maksamakkaran värisiä tiukkoja sukkia, joita onneksi sai myös mustina. Ettei tulis suonikohjuja. Ja ettei turvottas. Täytyykö sitä edes sanoa? Ajat. Muuttuvat. Piste. Huutomerkki. Huutomerkki.

Saimme tällä viikolla myös kotiin äitiyspakkauksen. On tosi hienoa, että sellaisen Suomessa saa ja olihan se jännää availla, mutta en silti voi väittää, etteikö sisältö olisi ollut pettymys. Lähinnä Aasiassa tuotettuja vaatteita, jotka on kyllä söpöjä, mutta tuntuvat aika huonolaatuisilta ja tiedä-missä-oloissa-tehtyjä. Hmmh. Mieluummin vähemmän vaatteita, jos olisivat kotimaisia. Hmmh. Ja säästökohteeksi oli joutunut pakkauksen toinen kestovaippa eli nyt niitä oli vain yksi. Hmmh, tuntuu arvovalinnalta sekin.

Näin kävi pakkauksen peitolle, kun käyttöönottopesin sen 60 asteessa (joka pesulapussa sallitaan). Kertonee laadusta...

Pakkauksen söpöimmät, ei vielä pesty kertaakaan.

 Tipu juo litran lapsivettä joka päivä ja pissailee jo puolisen litraa päivässä (mun kestovaippakaappi alkaa olla jo viimeistelyjä vailla täynnä... kai?). Hikka on tässä vaiheessa jo tavallista ja epäilenpä, että tälläkin hetkellä hän siellä nikottelee kun oikeassa kyljessä tuntuu tasainen nykiminen.

Painokin Tipulla lähenee jo kahta kiloa kohtapuoliin. Uskomatonta, että se vielä tuplaantuu tässä viimeisten viikkojen aikana. Miltä se nelikiloinen sitten vatsan sisällä tuntuu?