Sing-along ja muuta hyvää

Orionissa on järjestetty nyt syksyllä sing-along-näytöksiä. Oltiin viikonloppuna katsomassa ikisuosikkini Grease.

Ihan huikea kokemus. Ihmiset (jotkut peräti teemaan sopivasti pukeutuneet) lauloi ja taputti ja oli ihan fiiliksissä. Yritettiin pysyä mukana hand jivessa ja muutenkin meno oli riehakasta. Noin hauskaa ei oo leffassa varmaan koskaan ollut. Suosittelen ja toivottavasti Orionissa jatketaan näitä näytöksiä, jotka ilmeisesti ovat kaikki myyneet loppuun.

Pieni Merenneito olisi myös haluttu käydä katsomassa sing-alongina, mutta siitä ainoa näytös oli valitettavasti ihan vaan pari päivää ennen laskettua aikaa. Mennään siis noin viikkoa ennen katsomaan siitä ihan tavallinen näytös. Katsotaan kuinka käy ;)

Lauantai oli muutenkin ihana. Lunastin kaasuilulahjaksi saamani superrentouttavan kasvohoidon ja vietettiin muutenkin koko päivä tytöissä. Illalla syötiin Shanghai Cowboyssa, jossa ruoka oli erinomaista. Juuri äskettäin myös Lucha Locossa vierailleena sanoisin kuitenkin, että Lucha on parempi. Meksikolaisia siis molemmat.

Leffan jälkeen istuttiin vielä hetki alas baariin ja tuntui ihan "normaalilta lauantai-illalta", vaikka joinkin vaan vettä. Kunnes piti lähteä kotiin ja sukkuloida humalaisten ihmisten keskellä. Mun vieraiden humalaisten ihmisten toleranssi on laskenut nyt raskauden edetessä todella alas. Ahdistaa ja tuntuu turvattomalta. Olen myös tunnistanut itsessäni pikkuhiljaa kasvavan uudenlaisen tunteen ja se on kai sitten sitä äidin suojeluvaistoa. En minä nimittäin koskaan ole pelännyt niitä bussissa älämölöä pitäviä känniääliöitä, mutta nyt he tuntuvat aika arvaamattomilta. Yöllä kun sain kotioven takanani kiinni, niin huokaisin helpotuksesta.

Sunnuntaina olin auttamassa anoppia hääpaikassamme avoimien ovien päivänä. Hääpaikkammehan oli Naisasialiittounionin omistama Villa Salin Lauttasaaressa ja se tuntui kiinnostavan monia. Siellä kävi siis satoja ihmisiä. Ja kaikki lähtivät yhtä haltioituneina. Itsekin fiilistelin tiloja ja ihania häämuistoja.

Itse olin köökkiapurina, keittelin kahvia ja ravasin Siwasta lisää pullaa, kun yleisömäärä tosiaan yllätti kaikki. Hommissa oli anopin järjestökavereita, jotka jaksoivat iloita ja kysellä Tipusta sekä päivitellä, kuinka minäkin jaksoin 5 tuntia seisoa ja puuhastella. Se on aika hauskaa, että yhtäkkiä sitä onkin joku supernainen, kun jaksaa tehdä tavallisia asioita ;) Munsta on kiva auttaa ja kokonaisuudessaan tilaisuus oli sellainen hyvänmielen tapahtuma. Anopin kanssa juteltiin myös alustavasti Tipun nimijuhlien järjestämisestä Salinissa. Oishan se nyt aika ihanaa!