Oliko päiväkoti oikea ratkaisu perheellemme?

Ensimmäinen puolivuotinen päiväkodissa on nyt takana. Lomalle lähtiessämme saimme mukaan hoitajien kevään aikana ottamia valokuvia.

Kuvissa Arvo syö, leikkii, nauraa ja nauttii. Ihania otoksia. Kuvat ovat kuin pieniä äidille vihdoin viimein paljastettuja salaisuuksia. Ne ovat häivähdyksiä hetkistä, joissa en ole ollut mukana.

Kokemuksia, joista emme me vanhemmat tiedä. Pieni haikeuden vire käy lävitseni, mutta enimmäkseen tunnen kuvia katsellessani kiitollisuutta.

Monen mielestä näin pieni lapsi ei tarvitse varhaiskasvatusta. Vaikkei ehkä tarvitse, ei se tarkoita, etteikö varhaiskasvatus tämän ikäiselle mitään antaisi. On nimittäin antanut. Paljonkin. Ja minä tiedän, että on antanut sellaistakin, mitä hän ei kotona olisi välttämättä saanut.

Ei sitä ole mukava äitinä myöntää eikä todellakaan helppo sanoa ääneen, mutta koen olevani parempi äiti nyt kuin ollessani vanhempainvapaalla. Luonnollisestikaan tämä ei ole tilanne kaikkien äitien kohdalla. Mutta tämän äidin kohdalla on.

Kuvissa näkyvien ihanien päiväkotihetkien, luotettavien aikuissuhteiden, uusien kavereiden lisäksi on Arvo saanut myös kärsivällisemmän, läsnäolevamman ja iloisemman äidin. Aika korvaamatonta.

Juuri ennen kesälaitumille lähtöä kävimme vasu-keskustelun päiväkodissa. Olen yllättynyt, kuinka luonnolliselta tämä yhteistyössä tehtävä kasvatus on tuntunut. Ja kuten saimme kuulla, ja olemme tietysti itsekin kevään aikana todenneet, että  Arvo näyttää pelkästään kukoistavan sen ansiosta.

Kaiken hurjaa vauhtia edistyvän kehityksen lisäksi Arvosta on kasvamassa sosiaalinen, rohkea, utelias ja empaattinen tyyppi. Viimeinen näistä tuli meille uutena, koska kotona emme juuri ole vielä empaattisia piirteitä hänessä havainneet. Päiväkodissa Arvo kuitenkin kuulemma käy usein silittämässä itkijää. Sydämeni oli pakahtua.

Nyt meillä on aikaa nauttia yhteisestä kesästä ja elokuussa palaamme taas päiväkotiin ja työpaikoillemme. Se ei enää pelota, vaan odotan sitä luottavaisin ja hyvin mielin. Tämä kevät näytti, että olemme tehneet meidän perheellemme oikean ratkaisun. Ratkaisun, johon kuuluu älytön määrä rakkautta, arvokasta perheaikaa ja paljon kokemuksia kaikille meille. Yhdessä ja erikseen.