Tutti on oikeastaan ollut Arvolla säännöllisesti käytössä vain unilla. Iltaisin oli se juhlallinen hetki, kun Arvo sai valita tuttirivistä tutin suuhun ja toisen vielä mukaan sänkyyn. Lisäksi aamulla teimme aina vähän "numeroa" siitä tutin jättämisestä makuuhuoneeseen. Että sen paikka on siellä. Toki se otettiin esiin sitten aina myös päiväuniaikaan.
Arvo on nyt vuoden rajapyykin jälkeenkin edelleen heräillyt joitain kertoja yössä (keskiarvo ehkä yksi), usein juuri tuttia etsimään, joten toiveissa oli yöheräilyjen loppuminen kunhan tutti unohtuisi. Tämä oli alunperin tarkoitus toteuttaa joskus kesän aikana.
Yhtenä päivänä kevään mittaan sanoivat kuitenkin päiväkodista, että Arvo menee siellä päiväunille ilman tuttia. Aijaaaaa! Mielenkiintoista!
Päätimme sitten kotona kokeilla yöunille menoa ilman tuttia. Sovimme miehen kanssa, että annetaan tutti alkuun kuitenkin sitten aina yöllä, kun hän herää.
Vähän Arvo ihmetteli ensimmäisenä iltana, ettei tuttia saanutkaan, mutta rauhoittui pienten ylimääräisten silittelykäyntien kera. Yöllä tutti sitten annettiin, kun hän heräsi.
Toinen ilta ja yö oli samanlainen.
Kolmantena iltana iski tutti-ikävä. Arvolla kesti pitkään rauhoittua, mutta sylittelyllä ja silittelyllä lopulta uni sitten tuli kuin tulikin. Sovittiin miehen kanssa, että jos sama meno jatkuisi seuraavana iltana, niin ottaisimme tutin takaisin käyttöön kun tosiaan mikään kiire vieroittamiseen ei ollut.
Neljäntenä iltana uni tulikin taas ihan normaalisti ja useita öitä tämän jälkeenkin meni sujuvasti. Yölläkin pienet silittelyt tai vesi riittivät ja yllättäen tutti jäi pois kokonaan saman tien.
Sitten tuli mutka matkaan, kevätflunssa iski vähän päälle viikko tutittomuuden opettelun jälkeen.
Herätykset lisääntyivät ja Arvo oli itkuisempi. Yhtenä kipeänä yönä annoimme sitten taas tutin. Itse olin varma koko tutittomuuden kaatuvan tähän ja kaiken olevan menettyä. Hieman dramaattista, myönnetään.
Ja niin ei käynytkään. Tuon yhden "tuttirepsahduksen" jälkeen Arvo sitten nukkuikin viikon verran kokonaisia öitä heräämättä kertaakaan. Täysin tutittomana siis. Ja täysiä öitä.
Se oli ensimmäinen viikon putki herätyksettömiä öitä sitten marraskuun 2015. Aijettä. Sen jälkeen olemme nähneet toisen moisen putken (kuka laskee? No minä!) ja vaikka kokonaan yöheräilyjä tutin jättäminen ei poistanut, niin sanoisin kokonaisten öiden lisääntyneen huomattavasti. Ja nykyään heräilyt johtuvat selvemmin jostain tietystä syystä. Hampaat, sairaudet, uusi paikka, mitä näitä nyt on taaperoita öisin harmittavia asioita!
Yöunien kestoon tutittomuus ei ole vaikuttanut. Arvo nukkuu pääasiassa öisin 11-12 tuntia, mutta seassa on 10 ja 13 tunnin uniakin ihan samaan tapaan kuin tutinkin kanssa.
Päiväunillekaan tuttia ei ole enää annettu lainkaan. Arvo nukkuu nykyään sellaiset 1,5 tunnin päiväunet.
Yhtenä pimeänä yönä ehkä noin kuukausi vierottamisen jälkeen, kun hampaat vaivasivat oikein kovasti, yritimme tarjota Arvolle tuttia. Ja sepäs ei enää kelvannut. Peli oli sitä myöten selvä ja tutit heitettiin roskiin.
Meillä vieroittaminen taisi sattua sopivaan väliin, sillä Arvo ei ole osoittanut lelujaankaan kohtaan vielä suurempaa kiintymystä, joten tuttikaan ei ehkä ollut hänelle vielä henkisesti niin tärkeä. Hän ei ole myöskään pikkuvauva-ajan jälkeen koskaan herännyt yöllä valvomaan eli varsinaisesti uutta nukutusta ei ole koskaan tarvinnut tehdä, johon tutti tietysti olisi ollut tärkeä. Ja tietysti tämäKIN on myös persoonakysymys ja olemme ennenkin todenneet Arvolle muutokset ovat olleet helppoja.
No comments:
Post a Comment