Rohkea, elämänjanoinen 1,5-vuotias

Onnea Arvo! Hän täytti hetki sitten 1,5 vuotta. Jee!

Ihana taaperomme. Pellavapää vailla vertaa. Äidin ja iskän rakas pikku-Sipiläinen/Sipinen/Sipis! Niin, lapsemme uusin lempinimisarja tekee ilmeisesti kunniaa nykyiselle pääministerillemme...

Arvon maailman tutustumiseen on viime kuukausina tullut uusi vaihde. Hän on jotenkin rehvakkaampi kuin ennen. Hän tahtoo ja uskaltaa kaikkea, ahmii maailmaa ja kokemuksia. Mikään este ei ole liian suuri ylitettäväksi eikä roska liian pieni poimittavaksi. Hän hihkuu mennessään ja on kerrassaan hyväntuulinen. Hän on lähes joka tilanteessa heti kuin kotonaan, kala vedessä ihmisten keskellä syntymästä saakka.

Hän tahtoo ja uskaltaa kaikkea, ahmii maailmaa ja kokemuksia. 

Koko ajan pitäisi tapahtua jotain. Ulkona on hyvä purkaa sitä loppumatonta energiaa, sillä jos ollaan sisällä ja mitään ei tapahdu, alkaa taaperon veri vetää tihulaishommiin. Eli kiellettyihin paikkoihin ja kiellettyjen tavaroiden ääreen. Sitten tulee hiukan harmia, kun kielletään. Kovin pitkävihainen hän kuitenkaan ei onneksi ole. Kiukkuinenkin vain lähinnä nälkäisenä.

Arvon lempiruokia ovat tällä hetkellä tomaatit, kala, croisantit, leipä ylipäänsä, juusto, maapähkinävoi ja vadelmat, jotka eivät vielä viime kesänä maistuneet. Lusikka pysyy koko ajan paremmin kädessä ja varsinkin sosemaisten keittojen syöminen sujuu jo tosi  hienosti. Toki hän vielä sorminkin syö, mutta koska emme ole ottaneet tavaksi muussata ruokia hänelle, niin tietysti hän paremmin isot palaset saakin suuhun käsin.

Arvosta on kehkeytynyt ahkera pikkuapulainen. Hän haluaa touhuta pöydän ääressä learning towerissa, tyhjentää iskän apuna tiskikonetta (hän vie muoviastioita oikeaan laatikkoon) ja auttaa äitiä pyykkikoneen täyttämisessä. Hän tuo eteisestä kärryjen korista ostoksia keittiöön pyytäessäni, toki herkullisimpia on pakko haukata matkalla. Vaikka muovin läpi. Imurointi on aivan älyttömän kiinnostavaa ja huonekalujen siirtely normipuuhia. Kuivausrummusta tulevat lämpimät pyykit taas on ihana kerätä kasaksi olohuoneen lattialle ja pyöriä siinä lämmössä hetki.

Vaatteiden pukeminen on Arvolle usein edelleen hankalaa, mutta hän ottaa niitä jo kyllä aika taitavasti itse pois. Lisäksi kun vaatteet saadaan päälle, on ulos lähteminen superhauskaa. Kengät jaloissa tarkoittaa joko puistoilua tai autoja! Saunakengät taas saunaa, jossa parasta on suihkuhuoneessa temmeltäminen.

"Äiti kotii", Arvo hihkaisi yhtenä iltana kun tulin kotiin.

Kommunikointi jatkaa mullistumistaan päivä päivältä. "Äiti kotii", Arvo hihkaisi yhtenä iltana kun tulin kotiin. Ei-sanaa hän yhdistää myös jo paljon muihin sanoihin. "Ei oo, ei tuu, ei kakka, ei autoo". Sitten välillä hän saattaa iltapalalla sanoa "isää peipää (lisää leipää)". Lisäksi hän toisteli muutamana päivänä "auto toottaa".

Ja sitten tietysti aina kun äiti sanoo "nonni", se toistetaan pontevasti. Yllättävän usein tulee sanottua, heh! Kyllä-sana tai edes jonkinlainen myöntävä ele kuitenkin puuttuu, joten jotain aika oleellista kommunikointimme vielä on vailla.

Iltaisin, jos äitiä ja iskää onnistaa, saamme iloisia tanssiesityksiä, halihaleja ja kutituksia. Öisin, jos äitiä ja iskää onnistaa, nukutaan yön läpi 20-8. Enimmäkseen herätyksiä on kuitenkin vielä se 1-2, vaikka tutti unohdettiin yli kuukausi sitten ja toivoin sen tuovan asiaan lopullisen muutoksen.

Sanoisin, että takanamme on perheemme paras puolivuotinen tähän mennessä. Vauvavuotta ei todellakaan ole ikävä ja kaikki on sujunut jo pidempään jotenkin mutkattomasti. Meillä on hirmuhauskaa koko ajan ja arki tuntuu tasapainoiselta. Kahden vuoden uhma voi olla jo nurkan takana, olkoon vaan, nyt nautitaan tästä ihmeellisestä taaperoajasta!