Kuinka lapsi oppi sanomaan iskä?

Arvo on sanonut minua ja isäänsä molempia äidiksi koko elämänsä.

Myös päiväkodin hoitajat olivat jossain vaiheessa äitejä, joten se taisi olla hänelle yleissana huolehtivasta aikuisesta.

Sittemmin äiti vakiintui vain meidän vanhempien yhteiseksi nimitykseksi.

Mieheni on alusta asti halunnut olla nimenomaan iskä, eikä isä tai isi. Se on hänestä, ja minustakin, jotenkin luonnekkaampi.

Ja kyllä sitä iskää on Arvolle hoettu ja antaumuksella koko vuosi! Tässä rytäkässä on unohtunut se ennen lapsen saamista kiven kovaan lupaamani "minä en ainakaan koskaan sano miestäni isäksi vaan kutsun häntä nimellä". Voi kuinka tuomitsinkaan ne naurettavat äidit, jotka kutsuivat miehiään iseiksi! Ha. Ha ha ha.

Edelleen kyllä puhuttelemme toisiamme etunimillä, mutta Arvon ollessa osallisena tilanteeseen puhun ihan sutjakasti iskästä. Eikä tee ees pahaa!

Kävikin siis niin, että äiti oppi sanomaan iskä ennen lastaan.

Mutta olemme siis yrittäneet opettaa iskää Arvolle jo pitkään. Vaikka välillä mieheni on kyllä todennut ihan käteväksi, ettei Arvo ole osannut huudella iskää. Esimerkiksi öisin.

Valehtelematta lähes päivittäin meillä on käyty tällaisia keskuteluja, joissa iskää on yritetty opettaa:

Minä: Äiti
Arvo: Äiti
Minä: Mummu
Arvo: Mummu
Minä: Ukki
Arvo: Ukki
Minä: Mamma
Arvo: Mamma
Minä: Iskä
Arvo: Äiti

Oli jo hetkiä, kun mieheni mietti luovuttamista ja isin ottamista käyttöön. Jos se olisi helpompi oppia. Isi ei kuitenkaan millään sopinut kummankaan meidän vanhempien suuhun. Pysyimmme iskässä.
Ja se kannatti!

Läpimurto on nimittäin vihdoin tapahtunut ja iskä eli "ikkä" on vihdoin saapunut huusholliimme! Jipii!

Luulen, että autorakkaalle taaperolle selvin yhteys on syntynyt juuri autoilusta. Voi taivas, kuinka monta kertaa olen takapenkillä hokenut, että iskä ajaa autoa.

Ja nyt "ikkä ajaa auto".

Mies on tästä tietysti innoissaan ja alkanut ihan höveliksi. "Ikkä auta" -sanaparilla Arvo saa tahtonsa läpi aika monessa asiassa. Esimerkiksi kun kenkiä ei vaan yksinkertaisesti huvita itse riisua. Eli joka ikinen kerta sisälle tullessamme!

Niitä ekoja öisiä "ikkää"-huutoja edelleen odotamme :)

Kuvassa ikkä ja poika Slovenian vuoristossa.