Nyt meitä oli matkassa kolme perhettä, joiden lapset ovat 1-7-vuotiaita. Viihtyivät kaikki. Arvo ei vielä vuosi sitten pallomerestä välittänyt, mutta nyt hän jaksoi uudestaan ja uudestaan sukeltaa pallojen joukkoon liukumäestä. Toiseksi parasta oli käytävillä juoksentelu. Päättömästi. Yksivuotias perässä.
"Kuka ajaa?" Arvo kyseli toistuvasti matkan aikana ja jo sitä ennen. Kapteeni, vastasimme. "Minä rakastan sitä." Ensi kerralla ehkä pitää ilmoittaa hänet komentosiltavierailulle.
Iltaa istuttiin aikuisten kesken molempina iltoina meidän hytissä. Arvo nukutettiin toisen perheen hyttiin ja kannettiin sitten omaamme (hän nukkui vielä vauvasängyssä).
Ja koska meitä oli kolme pariskuntaa, olimme etukäteen sopineet naisten ja miesten illat. Eli aikuisetkin pääsivät vähän humputtelemaan. Tai vähän ja vähän, kun hauskaa oli niin hups, kello olikin yhtäkkiä 3.30.
Tukholmassa käytiin Junibackenissa, josta en pahemmin tiennyt etukäteen, mutta se oli aivan ihana! Todellakin mennään uudelleenkin, satujunassa ihan munkin sydän heitti sykkyrää. Etukäteen oltiin kuultu, että siellä on pelottava lohikäärme. Juteltiin koko junamatka Arvolle kaikesta, mitä nähtiin. Lohikäärmeen kohdalla hän totesi "Se pelottaa", mutta ei varsinaisesti vaikuttanut pelkäävän.
Sit tehtiin perinteisiä laiva-asioita, buffailtiin ja käytiin ihmettelemässä Muumihahmoja, joista Arvo ei edelleenkään kyllä välittänyt. Viime vuonna Harri-hylje tosin vielä itketti eli eteenpäin oltiin tultu kuitenkin.
Buffettiruokailu oli muuten tehokas paikka maistatella Arvolle kaikenlaisia erilaisia ruokia (joita rehellisesti kotona enää harvemmin tulee tarkoituksenmukaisesti tehtyä kun syömme kaikki samoja pöperöitä).
Suurimmiksi suosikeiksi nousivat kokonainen maustettu maissi (jonka syöminen ei vielä viime kesänä onnnistunut) ja savustettu mustekala (jota hän kyllä on reissuilla tykännyt syödä ennenkin).
Ihana reissu ja tuli sellainen fiilis, että miksei kävis useamminkin?! Jos joku haluaa lähteä meidän kanssa, niin me ollaan messis!
No comments:
Post a Comment