Antti Tuisku -bileet

Täten julistan, että kunhan Tipu on syntynyt ja sopivassa yökyläilyiässä, niin hetimiten pidän kotibileet, joiden teemana on Antti Tuisku.

Kerrottuani tästä kotona P:n ilme sai minut arpomaan, että ehkä ne oiskin naisten bileet (enkä tiiä haluuko naisetkaan tulla), mutta katsotaan sitten lähempänä!

Tämä Antti Tuisku -rakkaus on oikeastaan syttynyt tässä raskauden aikana, joten Antti Tuisku -teemaiset nimiäisetkin voisi tulla kyseen! Ja Tuiskuhan olisi sellainen nimi, joka sopii tytölle ja pojalle...

Okei okei. Jätän tämän linkin vaan tähän, klikkaaminen omalla vastuulla (Antti-kuume on tarttuvaa):

Antti Tuisku vetää Sata salamaa Vain Elämäässä.

Oh, just relax

Viime viikonloppu oli omistettu rentoutumiselle. Sattumalta samaan viikonloppuun osui tähän tähtäävää ohjelmaa molemmille päiville.

Perjantaina olin P:n kanssa syömässä ystävän luona Ruskeasuolla. Meininki oli perjantaihin sopivan väsynyttä ja ruoka herkullista. Pelattiin 90-luvun alulta peräisin olevaa Treffit-peliä, joka on suunnattu teinitytöille. P eläytyi teinitytön rooliinsa jopa huolestuttavan hyvin :)

Krapulalta piti välttyä, koska lauantaina oli vuorossa jännittävä ja eksoottinen energiakurssi. P ja minä päätimme muutamia viikkoja sitten ihan hetken mielijohteesta osallistua tällaiseen rentoutuspäivään, joka osoittautui aika kivaksi kokemukseksi.

Seitsemäntuntinen päivä koostui kolmesta osasta. Alkuun tehtiin syvärentoutus, toiseksi tehtiin energioita vapauttava jalkojen tärinäharjoitus ja sitten vielä liikemeditaatio. Välissä tehtiin kaikenlaisia rentouttavia liikkeitä, akupainelua ja kasvohierontaa. Päivä oli aika rankka ja tarkoituskin oli ”kutsua väsymystä ja levätä kunnolla”, siksi päivän aikana otettiin myös kolmet torkut suurimpien harjoitusten jälkeen. Oikeasti olo oli niin väsynyt, että niitä kaipasikin ja itse nukuin ihan syvässä unessa 20 aikuisen ihmisen keskellä pariin otteeseen. Hihi.

P sanoi, ettei välittänyt tehdä kaikkea koska ei nähnyt niissä mitään järkeä. Itse aika orjallisesti seurasin ohjaajan liikkeitä, vaikka välillä vähän hölmöiltä tuntuivatkin. Yleisesti päivästä jäi kyllä hyvä fiilis ja tällä viikolla pitäisi tuntea sitten seuraukset… Tätä kirjoittaessa tiistaiaamuna kello 8.30 ei ainakaan väsytä.

Lauantai-ilta menikin sitten köllötellessä raukeana kotona.

Sunnuntaiaamu alkoi pikkuaamupalalla, jonka jälkeen käytiin lenkillä ja jatkettiin isolla aamupalalla (kahden aamupalan käytäntö opittu tädiltä ja toimii mainiosti viikonloppuisin). Iltapäivällä mentiin tyttöjen kanssa Flamingon kylpylään. Rentoutumaan.

35 euroa tuntuu aika suolaiselta hinnalta kylpylän ”aikuisten puolesta”. Oliko se hintansa väärti? Mielestäni kyllä. Valot olivat himmeät, ilmassa joku eteerinen tuoksu ja musiikki rauhallista. Oleilu mestan kahdessa altaassa oli erityisen ihanaa. Toinen oli kuumavesiallas ja toinen suolainen mineraaliallas, jossa kellui ja veden alla soi musiikki. Itselle, kun en ole koskaan missään suolaisissa vesissä juuri uinut, kellumiskokemus oli ihan mahtava.

Muutamat saunat oli suljettu ja ne, jotka oli auki ”havu, bio ja greippihöyry” eivät juuri tehneet vaikutusta. Suolahuonekin oli kiinni, se itseäni hengitystievaikeuksisena olisi kiinnostanut.

Jäi kyllä fiilis, että olisi kiva mennä uudelleenkin. Tytöissä puhuttiin marraskuusta, kun räntää alkaa pukata taas ulkomaailmaan. Mutta mieluummin en puhuisi nyt siitä. Viime päivinä on nimittäin alkanut tuntua ensimmäistä kertaa keväältä. On kevätkengät jalassa ja kevättakki päällä. Ilma tuoksuu taas joltain ja kadut ovat lähes kuivia.

Kevät. That is the most relaxing thing of them all.

Avantouintisalaseurat

Yksi kaveri, M, ehdotti avantouinnin kokeilemista muutama viikko sitten. Ja mähän tietty suostuin.

Etsiskelimme netistä paikkaa, missä tätä hyistä talvihullutusta voi harrastaa pk-seudulla. Paikkoja löytyi kyllä monta, mutta suurin osa niistä oli "vain jäsenille". Eli kokeilemaan pari kertaa vuodessa ei ole mitään asiaa. Ellei sitten tunne jotain "jäsentä".

Yhdessä kerhossa oli jopa liittymisehtona saapuminen tiettyyn paikkaan kello 12-14 välillä kuun ensimmäisenä lauantaina. Toisessa kerhossa (M kuuli työkaveriltaan) liittymisprosessiin tarvitaan jäsenen suosittelu ja tapaaminen puheenjohtajan kanssa. Huh.

Noh, Rastilan talviuintipaikka (kuvassa + M) olikin sitten ainoa Helsingissä, joka tarjosi tämän pelkän kokeilumahdollisuuden. Suunnistimme sinne siis tiistaina, jolloin on naisten vuoro. Jos aikoo mennä, kannattaa mennä jo vähän ennen viittä, sauna on kyllä jo auki ja kuuden maissa porukkaa on jo ihan älyttömästi paikalla.

Oli tossut jalassa, pipo päässä ja vanha uikkari päällä (pelkäsin kuitenkin tämän epätyypillisen uikkarin käyttötavan vahingoittavan uutta). Ei saunaa, mutta suihkussa käytiin ennen. Laiturin päässä oli onneksi kahdet portaat veteen, että päästiin laskeutumaan M:n kanssa samaan aikaan. Muuten olisi oikeasti jäänyt menemättä, koska varpailla koitettaessa vesi tuntui jäädyttävän potut samantien. Tarvittiin vähän peer-pressure ja yhden paikalla olleen mamman neuvoja, että uskaltauduttiin.

Vesi tuntui aivan kamalalta. Raajat kohmettui heti, kylmyys tuntui tunkevan sisälle vartaloon, ei vain iholla ja vedestä tuli aivan pakahduttava tarve päästä mahdollisimman nopeasti pois. Ilma kirveli ihoa vasten muutaman kymmenensekunnin ajan, tuntui ettei voi enää koskaan tästä lämmetä, mutta sitten se yhtäkkiä helpotti ja fiilis olikin taas hyvä.

Käytiin saunassa ja kokeiltiin uudelleen. Toisella kertaa se oli huomattavasti helpompaa.

Jälkeenpäin olo oli sekä pirteä että ylpeä. Lapsena vesipedoksikin tituleerattuna täytyy kyllä harmikseni myöntää, etten nykyään pulahda aina edes 20-asteiseen veteen, kun se tuntuu kylmältä.

Ajateltiin ehkä mennä ensi viikolla uudestaan. Ensi vuonna onkin sitten kiva kokeilla miltä se tuntuu kun on pakkasta. Suositelen kyllä (ei kai voi sanoa lämpimästi) kaikille! Itsensävoittaminen on ihanaa ja tää ehdottomasti kokeilemisenarvoista!

Vuoden ekat häät, pikkusen pläski ja uusi tv-sarjakonsepti

Vietettiin isän ja äidin kummipojan häitä viikonloppuna. Oli kovin perinteiset juhlat morsiamenryöstöineen ja perinteisine hääruokineen, paitsi että hääpari oli käynyt kirkossa jo torstaina pienemmällä porukalla. Vihkitilaisuudesta juhlissa näytettiin videokooste, ihan hyvä idea sekin.

Juhlien paras idea kuitenkin oli vessan ”piilosnapsipullot”. Niistä riitti iloa koko juhlan ajaksi ja vessaan tuli juututtua tuttujen ja vähemmän tuttujen kanssa pitkiksi toveiksi ”rupattelemaan”.

Oli tosi hauskat kemut, viihdyttiinkin niissä sitten pilkkuun. Eli itse asiassa noin 12 tuntia :)

Oli ihanaa juhlia perheen ja tuttujen ja sukulaisten kanssa. Kaikki tuntuvat tykkäävän P:stä ja tuntuu, että P:kin on avosylin ottamassa minun sukulaisia omikseen. Se, kuinka paljon tämä mua riemastuttaa, yllättää itseänikin.

Mulla oli päällä jo kaksissa häissä aiemmin palvellut ihana vihreä mekko. Mekko oli nyt piukempi kuin viimeksi sitä käytettäessä elokuussa. Olen kyllä huomannut, että olen pikkasen pläskistynyt tässä viime kuukausina. Olen kuullut puhuttavan termistä seurustelukilot. Öh. Hyvä juttu, että käyn taas jumpassa. Ja ehkä tätä kokkausintoakin voisi joskus suunnata myös terveellisempiin vaihtoehtoihin.

Sunnuntai menikin sitten räkättäessä hyville krapulajutuille ja palautumisessa pääkaupunkiseudulle ja ihmismäiseen elämään kiinni (termi sikasiskot sai alkunsa sunnuntaina minun ja siskoni sikailuista). Illan ponnistuksena kiinnitettiin kotiin päästyämme viime viikolla ostettu olohuoneen lamppu. Montako tuntia ja kirosanaa tarvitaan yhden lampun kiinnityksessä? Ensimmäisiä pari ja jälkimmäisiä kymmeniä. Oli melko hankala tapaus.

Häitä on luvassa tänä vuonna vielä ainakin kahdet ja tiedä vaikka jotkut yllätyshäätkin vielä lisäksi (tämä ei ollut mikään kröhöm, hihi ehkä meillä -tyyppinen viittaus, eikä ole seuraavakaan). Siskontyttö Aada intoutui viikonloppuna suunnittelemaan minun ja P:n häitä, vaikkei koko ajan ollutkaan ihan varma kannattaako minun sittenkään mennä naimisiin P:n kanssa. Noh, hän kuitenkin ehdotti minulle asuksi prinsessapukua, jossa on kissankuvia ja P:lle Batman-pukua. Aada on aiemminkin kutsunut P:tä Batmaniksi. Itse hän tietysti haluaisi olla sitten morsiusneito.

Lupasin viimeisen varmaksi ja ottaa loput ehdotuksista harkintaan, jos niiden aika joskus koittaa. Keksittiin tästä sitten myös loppujen lopuksi tv-sarjakonseptikin. "Let a kid design your wedding" vois olla seuraava suuri menestyssarja.

Haasta minut!

Facebookissa kiertää luovuushaaste, jossa luvataan tehdä jotain itse ystävilleen ja sitten ystävät vuorostaan tekevät jotain omille ystävilleen.

Sain tästä idean haastaa itseni teidän avullanne kolmessa asiassa, joista itse pidän. Nämä kolme asiaa ovat siis kirjoittaminen, valokuvaaminen ja ruoanlaitto.

Samalla saan ehkä uutta puhtia luomiseen, kun kaikissa kolmessa olen tuntunut vähän laiskistuvan ja vien ehkä blogianikin hiukan uuteen suuntaan. Ja tietysti yritän tarjota samalla teille jotain. Toivottavasti jotain mukavaa tai käyttökelpoista tai edes "kyllä tää työnteon voittaa"-tasoista lukemista. Ja ihan jännä kokeilla julkaista jotain omaa fiktiotakin, sitä kun harvemmin (lue ei koskaan) tulee kenellekään esitettyä.

Eli lupaan jakaa kanssanne

1) kirjoituksen
2) valokuvan
3) reseptin

valitsemistanne aiheista.

Jos huvittaa (toivottavasti edes jotakuta, että pääsen hommiin) osallistua, niin laita viestiä kommentteihin muodossa

1) Lyhyen novellin/kohtauksen aihe/pidempi ehdotus esim. Motelli 517 tai Morsiamen sisaren monologi häiden aattona, kun hän herää sulhasen vierestä
2) Valokuvan teema esim. Kärpänen tai Elämän tyhjyys
3) Reseptin pääruoka-aine (kasvisruokavalioon soveltuva) esim. Kardemumma tai Kiinankaali

Oletan, että viestejä ei tule kaziljoonia, joten lupaan toteuttaa kaikki. Eikä tarvitse ehdottaa kaikkiin kolmeen, jos vaikka haluaa vain nähdä sen valokuvan kärpäsestä. Toteutusaika tietysti riippuu siitä paljonko ehdotuksia tulee. Mutta otan haasteen vastaan joka tapauksessa.

Hihi, olen ihan innostunut. Toivottavasti tää on teistäkin hyvä idea :) Jos ei oo niin keksikää jotain vaikka väkisin.