Moni palloilee eduskuntavaaliehdokkaan löytämisen kanssa. Ehdokkaan löytämistä vaikeuttaa se, että oman puoleenkin valitseminen tuntuu mahdottomalta. Itse olen eri vaaleissa palloillut äänilläni Vihreiden, Vasemmistoliiton ja SDP:n välillä. Tiedän minne olen kallellaan, mutta kaikissa kolmessa jokin tuntuu väärältä. Ehkä siksi en ole niistä yhteenkään vielä liittynytkään.
Tiedän kuitenkin tarkkaan, mitä puolueita en äänestä. Perussuomalaiset, joiden ahtaan ajatusmaailman kannatuksen laajuus vain on pelottavaa, keskusta, jonka arvot ovat vanhanaikaiset, kokoomus, joka on jollain ihme konstilla onnistunut piilottamaan porvarillisuutensa imagonsa syövereihin ja kivunnut täysin perusteetta Suomen suurimmaksi puolueeksi. Käsittääkseni Suomi kun koostuu suurimmaksi osaksi duunareista ja joka ikinen duunari, joka äänestää kokoomusta, kusee itseään nilkkaan. Kokoomus on onnistunut brändäämään itsensä niin hyvin, että pelkkä puolueen äänestäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä osaksi tätä leveähymyistä, sliipattua ja hyvin toimeentulevaa joukkoa. Well... you ain't!
Puolueiden sisältäkin löytyy vaikka mitä. Pitää siis etsiä itselleen sopiva henkilö, yksittäinen ehdokas. Vaalikoneet ovat mielestäni hyvä tapa vertailla omien ja ehdokkaiden ajatusmaailmoja (kannattaa katsoa vastaukset läpi, vaikka pisteet on huonommat kuin jonkun toisen kanssa, voivat vastaukset olla hyvinkin lähellä toisiaan tärkeissä kysymyksissä). Niistä on löytynyt tämänkertainenkin ehdokkaani. Vaikka vaikeaa se oli tälläkin kertaa. Tällä kertaa muutamien hyvien ehdokkaiden välille selvimmän kuilun teki
HS.fin vaalikoneen mainio kysymys hallitusyhteistyöstä.
Yleensä valitsen ehdokkaista nuoren naisen, koska olen itse nuori nainen. Minulle tärkeimpiä ominaisuuksia ehdokkaassa ovat avarakatseisuus, solidaarisuus ja tasa-arvon kannattaminen. Mielestäni Suomen pitäisi olla jo siinä pisteessä, ettei täällä kiellettäisi homoseksuaaleilta adoptiota tai harrastettaisi hyvinkin lyhytnäköistä maahanmuuttopolitiikka tai jatkettaisi tuloerojen sokeaa kasvattamista ja vaikeutettaisi yksinhuoltajaäitien toimeentuloa samalla kun sallitaan yrityspomojen kääriä isot massit veroja kiertämällä.
Tärkeää ehdokkaan valinnassa on myös hänestä huokuva maalaisjärki ja maanläheisyys. Ympäristöystävällisyys on luonnollisesti myös yksi valintaani merkittävästi vaikuttava tekijä. Kun nämä asiat ovat kunnossa, minut saattavat kuitenkin työntää pois esimerkiksi ehdokkaan liiallinen lapsiperhe- tai yrittäjäkeskeisyys, perustulon ihmelääkkeenä rummuttaminen ja uskonnollisuus.
Olen tähän asti aina äänestänyt henkilöä, joka ei ole vielä valittuna kyseiseen tehtävään. Muutosta ei synny, jos kerta toisemme jälkeen äänestämme samoille palleille ne samat eläkeikää lähestyvät sedät, jotka eivät useinkaan edusta muutosta tai ns. nykypäiväisyyttä. Lisäksi uskon, että kansanedustajankin työhön leipiintyy. Uusissa tulokaissa on varmasti enemmän puhtia ainakin yrittää muuttaa asioita.
En ole koskaan perustanut vaalisalaisuudesta, joten en pelkää tässäkään kirjoituksessani kertoa ketä äänestän. Salailu on mielestäni oikeastaan vähän hassua, miksen haluaisi ihmisten tietävän kenen ajatusten takana seison? Varsinkin ennen vaalejahan sehän on ikään kuin ilmaista mainosta omalle ehdokkaalleen, kun useat eivät tiedä ketä äänestää tai ei vaivaudu juuri tutustumaan ehdokkaisiin.
Tässä siis ilmaista mainosta omalle ehdokkaalleni,
Kaisa Leka 20 (Uusimaa). Vaikuttaa kaikinpuolin mahtavalta tyypiltä, jonka ajatusmaailma vastaa omaani hyvinkin pitkälti (paitsi se perustulo, mutta kaikkeahan ei voi saada).
Tylsän vaalipuuron loppukevennykseksi (jos pääsit tänne asti) seuraa tunnustus. Olen kerran jättänyt äänestämättä. Toimin kunnallisvaaleissa 2004 vaalilautakunnassa Helsingissä ja heräsin tuona sunnuntaiaamuna melko krapulaisena ja aivan liian myöhään ehtiäkseni enää omalle äänestyspaikalleni äänestämään, kun minun piti jo kiirustaa paikalle, jossa olin työvuorossa.
Kyllä se on vähän nolottanut myöhemmin, kun olen aina kovaäänisesti tuomitsemassa äänestämättä jättämisen, joka ei mielestäni ole vaikuttamisen keino, vaikka jotkut tuntuvat niin ajattelevan.
Lisättäköön tähän, että olisin tuona kyseisenä kertana äänestänyt tuolloista kaveriani, jonka kanssa minulla myöhemmin oli pieni juttu, jonka myötä kyseinen henkilö osoittautui aikamoiseksi mulkuksi. Oliko tämä siis johdatusta?
Kirjoitus on osa haastetta, jossa pyydettiin kirjoittamaan eduskuntavaaleista.
