Päiväkotipäivien alkaminen/loppuminen ja kesto vaihtelevat kyllä jonkin verran, kun meidän vanhempien työpäivät ovat niin erilaisia. On etätöitä, on kokoustamista, on päivystystä, on kiirellisempää ja on rauhallisempaa. Onneksi sitä joustavuutta löytyy, se on ollut todella suuri apu alkuvuonna.
Arvon päivät alkavat 8-9 välillä, toisinaan aamupala syödään kotona ja välillä päiväkodissa. Haku tapahtuu 15.15-16.15 välillä.
Alkuun on erityisesti panostettu siihen, että päiväkotipäivät ovat olleet mahdollisimman lyhyitä. Kun kaikki on kuitenkin mennyt jo niin hyvin, välillä käy äidin mielessä, että pitäisikö vaikka käydä kaupassa joskus rauhassa ja hakea Arvo vasta sitten. Tuntuu "rikolliselta" ajatukselta, mutta myös houkuttaa!
Sama kuin välillä tuntuu ihan syylliseltä nauttia työnteosta tai siitä, miten hienosti tämä uusi arki on lähtenyt rullaamaan. Typerin asia ikinä! Tuntea huonoa omaatuntoa jostain, mikä toimii! Mom guilt is a bitch!
Päiväkodin hoitajilta kuuluu lähinnä hyviä uutisia, ruokahalu on niin suuri, että naapurinkin ruoka katoaa, jos silmä välttää. Kotona olemme ihmetelleet uusia taitoja, kuten pallon potkimista sekä erilaisia pöristelyjä ja kiljahduksia.
Sanavarastotilanteeseen on tullut muutos. Alkuvuonna suosikkifraasi oli kato, kato, kato. Nyt käytössä on pääsääntöisesti kaksi sanaa: auto ja avvo (Arvo). Autoooo, tarkoittaa erityisesti että pitää saada jotain. Amppu (lamppu) tulee edelleen kysyttäessä.
Mikä on ollut myös ihanaa ja helpottanut arkea tosi paljon on, että joka toinen viikko on nyt ollut jompikumpi minun vanhemmistani hoitamassa Arvoa yhden päivän arkena. Päivä isovanhemman kanssa on kuin pistäisi rahaa pankkiin kaikkien kannalta!
Arvo saa olla rakkaiden kanssa, nukkua pidemmät päikkärit ja kerätä muutenkin taas eri tavalla voimia kotioloissa. Isovanhemmat saa laatuaikaa lapsenlapsen kanssa ja vanhempien iloksi tietysti arkipäivä on hiukan helpompi ja onpa käynyt niinkin, että jotain he ovat kodissamme pikkuisen puunanneetkin päiväuniaikaan.
Ikävä kyllä olemme olleet flunssassa koko perhe enemmän ja vähemmän ja vuorotellen ja päällekäin nyt jo viikkoja. Viime viikolla Arvo oli sairauslomalla pari päivää korvatulehduksen takia. Itse jo meinasin parantua, mutta jostain se taas lähti tämä flunssa uudelle kierrokselle...
Supernorolta olemme toistaiseksi onneksi välttyneet. Kop kop kop.
No comments:
Post a Comment