Yhden ystävän kanssa tuossa pohdimme alkuviikosta (viimeisenä lomapäivänäni), että tässä helleputkessa on ainut hankala homma se, ettei ole sallittua köllötellä vaan sohvalla ja katsoa telkkua. Ei niin vaan saa tehdä! Edes yhtenä päivänä välillä!
Tuntuu ihan rikolliselta piiloutua sisätiloihin, kun ulkona paistaa se kauan kaivattu aurinko... Mutt paistaa se huomennakin, voitaisko nyt katsoa vaan tätä Breaking Badia...
Myönnettäköön siis, olen tuhlannut muutamat päivät tästä hienosta kesästä telkun ääressä. Hyi!
Mutta jos teistä on rikostovereikseni niin kannattaa käyttää viimeiset mahdollisuudet (aikaa ensi viikon loppuun) ja katsoa Yle Areenasta Please like me! Sopivan lyhyt ja hykerryttävä sarja yhdelle krapulasunnuntaille ;)
Showing posts with label syksy ei pelotakaan. Show all posts
Showing posts with label syksy ei pelotakaan. Show all posts
Thursday, August 7, 2014
Please like me
Friday, September 27, 2013
Pirun sienet
![]() |
| Kuvassa ystävän sienikori. Ja tatti, jossa ilmeisesti on madon syömä Mikki Hiiri. Tai ehkä sydän? |
Muutaman tunnin metsässä samoilun jälkeen niitä on koossa jo makoisa kasa.
Pari tuntia nyppimistä ja pilkkomista, sienet siistiksi. Kääk, muurahainen! Minihämähäkki, yök! Oispa sieniveitsi, ois niin paljon kätevämpää!
Sitten osa paistetaan ja osa pistetään kuivamaan.
Lopulta pakkaseen menee kolme pienen pientä pussillista suppiloita ja pilttipurkkiin jää vielä reilusti ilmaa mustien torvisienien kuivuttua olemattomaksi silpuksi.
Onks nyt aika/hyötysuhde taas ihan kohdallaan (ja kyllä, mukaan on jo laskettu metsässä ystävien kanssa samoilun terapeuttinen merkitys)?
Saturday, September 21, 2013
Ruskamökkeily
Pari viikkoa sitten olimme kavereiden mökillä "kalassa ja sienessä". Ei tullut kalaa eikä sieniä.
Vaikka kesällä mökkeily on ihan huippua, niin on syksymökkeilyssäkin omat hyvät puolensa. Vähän kirpakat aamut, syksyn värit ja aivan uskomaton tähtitaivas. Näin esimerkiksi.
Vesi oli vielä uimalämpöistä, terassilla pystyi istumaan auringonlaskuun asti ja grilli kuumenee tietty samaan tapaan kuin kesälläkin.
Tänä lauantaina otan uuden syysmökkeilykierroksen ja revanssin sieniä vastaan. Pakastin on kyllä jo täyttynyt uuniomenahillosta (sitäkin vastaan otin revanssin, mutta sokeria lisäämälläkään en toffeeta löytänyt, yhden minttu-rosmariini-version tein kyllä, siitä tuli herkullista).
Vaikka kesällä mökkeily on ihan huippua, niin on syksymökkeilyssäkin omat hyvät puolensa. Vähän kirpakat aamut, syksyn värit ja aivan uskomaton tähtitaivas. Näin esimerkiksi.
Vesi oli vielä uimalämpöistä, terassilla pystyi istumaan auringonlaskuun asti ja grilli kuumenee tietty samaan tapaan kuin kesälläkin.
Tänä lauantaina otan uuden syysmökkeilykierroksen ja revanssin sieniä vastaan. Pakastin on kyllä jo täyttynyt uuniomenahillosta (sitäkin vastaan otin revanssin, mutta sokeria lisäämälläkään en toffeeta löytänyt, yhden minttu-rosmariini-version tein kyllä, siitä tuli herkullista).
Sunday, September 15, 2013
Syystunnelmia
Viikonlopun aikana ollaan pistetty uuteen uskoon sekä kylpyhuone että vaatehuone. Kämpän pienimmät huoneet - no, jostain on hyvä aloittaa.
Sunnuntaina lounastettiin kavereiden kanssa Haukilahden paviljongissa (mun mielestä jotkut arkibuffetit, joilla joskus on työporukalla käyty, on olleet parempia kuin tämä sunnuntai joka on 2,5x kalliimpi). Vielä tarkeni olla ulkona.
Kodin kunnostamisen lisäksi syksy on haaveilun aikaa. Ollaankin myös haaveiltu. Yksi suuri haave täyttyy noin kuukauden päästä, kun pörhällämme häämatkalle Keniaan ja Tansaniaan. Juuri ja juuri sen uskaltaa jo sanoa ääneen, niin kaukaiselta se on tuntunut kun huhtikuussa reissu jo varattiin.
Mutta tulee se. Sitä ennen aion täyttää pakkasen vielä sienillä ja nauttia syksystä muutenkin. Ai niin, onhan tässä yksi vuosikymmeneltä toiselle siirtymisen juhlakin vielä edessä.
Sunnuntaina lounastettiin kavereiden kanssa Haukilahden paviljongissa (mun mielestä jotkut arkibuffetit, joilla joskus on työporukalla käyty, on olleet parempia kuin tämä sunnuntai joka on 2,5x kalliimpi). Vielä tarkeni olla ulkona.
Kodin kunnostamisen lisäksi syksy on haaveilun aikaa. Ollaankin myös haaveiltu. Yksi suuri haave täyttyy noin kuukauden päästä, kun pörhällämme häämatkalle Keniaan ja Tansaniaan. Juuri ja juuri sen uskaltaa jo sanoa ääneen, niin kaukaiselta se on tuntunut kun huhtikuussa reissu jo varattiin.
Mutta tulee se. Sitä ennen aion täyttää pakkasen vielä sienillä ja nauttia syksystä muutenkin. Ai niin, onhan tässä yksi vuosikymmeneltä toiselle siirtymisen juhlakin vielä edessä.
Monday, September 9, 2013
Omenahillo uunissa
Ilmeisesti olen tämän kanssa jo parisen vuotta myöhässä, mutta ehkä hillo kestää uuden tulemisen.
Eli uunissa paistettu omenahillo.
Sain kaverilta muovikassillisen omenaista ja ajattelin, että pyöräytän ne hilloksi. Keittiöhifistelijä minussa kuitenkin heräsi, kun luin netistä tämän ohjeen. Toffeen makuista omenahilloa, pakko kokeilla!
Heti alkuun täytyy tunnustaa, että tällä minun ohjeella ei toffeenmakua löytynyt. Epäilen, että ongelma on liian vähäinen sokeri, joka luultavasti sen toffeenmaun omenaan tuo. Minä käytin myös tummia sokerilaatuja, en tiedä voiko siitä olla kyse. Hillosta tuli kyllä todella herkullista, uunissa se sai jotenkin ihan erilaista täyteläisyyttä kuin ennen sinne pistoa.
Muovikassillinen omenoita (tästä tuli pilkottuna 3 täyttä 5 litran kattilallista)
Jokaiseen kattilalliseen laitoin 3 dl vettä ja kanelitangon (sama tanko kolme kertaa) ja kiehutin 15 minuuttia.
Sitten soseutin omenat ja lisäsin 2,5 dl sokeria (1 desi intiaanisokeria, 1 dl ruokosokeria ja 0,5 dl tavallista sokeria). Sokerin määrän voisi ainakin tuplata ja tietysti vaihtaa hillosokeriin, jos tähtää hillon jääkaappisäilytykseen.
Sitten vaan hillot uunivuokiin ja uuniin (kiertoilmauuni 175 ja tavallinen 225) pariksi tunniksi. Hilloja pitää sekoitella tasaisin väliajoin, sillä pinta kypsyy (ja palaa jos ei sekoita).
Eli kannattiko? Ehdottomasti. Hillo on herkullista ja aion kokeilla vielä kerran enemmällä sokerilla.
Teenkö uudestaan? Kieltämättä aikamoinen vaiva tehdä hillo näin (uunivuoat ovat palaneessa omenahillossa likoamassa vielä tiskialtaassa) verrattuna vaan perinteiseen. Katsotaan
Tunnisteet:
experiment,
hillo,
leipomukset,
namia,
syksy ei pelotakaan
Sunday, September 1, 2013
Syyskuun eka
![]() |
| Näin isoja etananmöllyköitä meilläpäin liikkuu sateen jälkeen. |
Aamulla huokaisin helpotuksesta, että sataa. Jes, ei tartte lähteä yhtään mihinkään.
Illalla Voice Kids sai itkemään (sisko kertoi myös itkeneensä, pillittäjien sukua..). Salaa (mutta innolla) odotan myös julkkis-BB:n alkua. Oispa siellä Ridge. Tai edes joku hitusen kiinnostava tyyppi eikä pelkkiä Seiska-julkkiksia. Niin no, jos mun käsitys kiinnostavasta on ikivanha Ron Moss...
P lähti työmatkalle ja ostin lohdutukseksi chicken wingsejä. It's meat week!
Olen kutonut jo yhdet sukat (70-vee synttärisankarille, jota juhlittiin puutarhajuhlilla lauantaina), yhden kaulurin ja toinen on valmistumassa kovaa vauhtia.
Eilen laitettiin pussilakanoihin peitot sisään.
Haaveilen suppilovahverokasoista.
Ekan viikkohääpäivän kunniaksi tein punajuuririsottoa, tokana lasagnea (pistän nykyään aina mukaan papuja, vihreitä pitkulapapuja ja tölkkipapuja). Okei, ei me oikeasti niitä viikkohääpäiviä juhlita, syysperjantaisin vaan yleensä tehdään hyvää ruokaa.
Saturday, October 6, 2012
Sienestäminen
Sienestäminen on kyllä parasta aivot-narikkaan-rentoutumista. Missään muualla ei ajatukset pääse niin karkuun arkisia ajatuksia kuin sienimetsässä.
"Missä sieni? Missä sieni? Missä sieni? Tuossa sieni, vieressä sieni, tuolla vähän kauempana muutama sieni. Kas tuossakin sieni. Missä seuraava sieni?"
Ihanaa.
Nyt päivällä kerätyt suppilot paistuu pannulla ja yökyläläinen Aada tuhisee nukkumassa. On hyvä.
"Missä sieni? Missä sieni? Missä sieni? Tuossa sieni, vieressä sieni, tuolla vähän kauempana muutama sieni. Kas tuossakin sieni. Missä seuraava sieni?"
Ihanaa.
Nyt päivällä kerätyt suppilot paistuu pannulla ja yökyläläinen Aada tuhisee nukkumassa. On hyvä.
Tunnisteet:
Aada,
in the life of,
siskontytöt,
syksy ei pelotakaan
Wednesday, August 8, 2012
Työväenopistonkurssit!
Siinä yksi lisäsyy tykätä syksystä. Jipii!
Sunday, August 5, 2012
Kesäisiä ovat viikonloput
Perjantaina muurinpohjalettukestit kavereiden luona. Lauantaina grillikestit siirtolapuutarhassa. Vähän baareilua, pyöräilyä, nauruun tikahtumista ja auringossa istumista. Olympialaisia tietty!
On niin ihanaa tää kesä.
Vaikka. Jos nyt jotain. Niin huomasin, että yöllä oli kauhean kiva polkea pyörällä. Ei tullut hiki, vaikka meni kuinka kovaa.
Eli yksi asia, jota odottaa syksyssä. Jos keksitte lisää, kertokaa!
On niin ihanaa tää kesä.
Vaikka. Jos nyt jotain. Niin huomasin, että yöllä oli kauhean kiva polkea pyörällä. Ei tullut hiki, vaikka meni kuinka kovaa.
Eli yksi asia, jota odottaa syksyssä. Jos keksitte lisää, kertokaa!
Subscribe to:
Posts (Atom)




