Flunssanen täti/myyjä/vaimo/kokki/leipuri/farmari

Vaikka viikonloppu meni flunssaisena, ehdin aika paljon:

Tehdä fondueta (vihdoin resepti, joka toimii idioottivarmasti, pitää jakaa) ja kokonaisia sinisimpukoita. Ja pahoja, kuivakoita laskiaispullia (viime vuonnakin epäonnistuin, hyvät pullareseptit jakoon!)

Käydä katsomassa Robocopin. Ekoilla "oikeilla treffeillä" (muistatteko, ne oli nämä!) katsottiin mun silloisen kämppiksen kokoelmasta molempien lapsuuden kulttielokuva Robocop. Nyt melkein tasan 4 vuotta myöhemmin käytiin katsomassa elokuvan remake, joka ei ollut niin huono kuin kuviteltiin. Siinä oli jopa ihan mielenkiintoista filosofista pohdintaa aiheesta (joo, oikeesti... mut vähän vaan). Ostin meille liput ystävänpäivä/0,5-hääpäivälahjaksi.

Myydä pyöräni. Sain hyvät rahat pari vuotta vanhasta pyörästäni ja olen nyt vapaa ostamaan uuden. Jes! Tällä kertaa en mene "kunhan-se-on-kivannäköinen" edellä vaan toiminnot! Mummopyörällä ei kovaa pötkitä. Ja ensi kesänä pitää päästä kovaa, liian monta etanakesää jo takana. Tonnin haaste, kolmas kerta toden sanoo!

Olla täti. Ehkä tähän astisen tätiurani tärkeimmällä hetkellä, nimittäin korvien rei'ityksessä. Voi kun sitä lasta niin jännitti, mutta rohkeasti suoriutui ja oli niin onnellinen jälkeenpäin. Illalla hän lauloi mulle tuutulauluksi Joka ilta kun lamppu sammuu, kun en itse sitä osannut hänelle laulaa.

Pienemmän sirpakan perässä saikin sit sunnuntaina juosta, kun hän innostui varastamaan Saarenmaa-pullon viinakaapistahyllyltä ja juoksi ympäri asuntoa sen kanssa.

Ai niin ja käytiin me tietty Aadan kanssa myös Rehndahlin kotieläinpihalla. Aika kiva paikka Kirkkonummella, eläinrakas lapsonen siellä tietty kieppui kaikkien kaulassa.

No, tänään skippasin jumpan ja kävin ostamassa flunssalääkettä. Hö.

Laama, hassu eläin.

111

Polkupyöräkausi on alkanut huomattavasti vilkkaammin kuin viime vuonna. Tonnin haaste siintää silmissä taas! 111 km jo kasassa!

Pahimpien Espoo-angstaajien kannattaisi lähteä ajelulle rantaraitille. Enpä tiiä paljon parempaa, kun huristella sitä vaihtuvissa, aika ajoin melkein jopa satumaisissa, merimaisemissa.

Muutakin tehtiin kuin pyöräiltiin tänä viikonloppuna - istutin parvekekasvit (tänä vuonna en jaksanut kasvattaa siemenistä asti), katsoin tietysti jääkiekkoa, ahkeroin mökkitalkoissa ja leivoin itsekeräämistäni nokkosista nokkos-porkkana-auringonkukansiemen-sämpylöitä. No olihan ne nyt nam!

Onnea vielä kaikki äitit! Ekaa vuotta äitskänpäivää viettävät, tulevat äitit ja mummot ja kaikki siltä väliltä! Ja erityisesti mun ikioma äippä! Puspus!

Sateessa.

Aamulla kotona olin ihan, että okei, nyt on aika näyttää, että olen tosissani sen tuhannen kilometrin kanssa. Ulkonahan sataa - "varovainen jee"!

Puin tuulivaatteet päälle, upotin läppärirepun muovipussiin ja varasin paperia pyörän kuivaukseen. Ulkona totesin, että sataakin vähän enemmän kuin olin kuvitellut. "Mutta ei se haittaa, mähän olen aivan helvetin reipas hei!"

Jossain vaiheessa huomasin, että käsivarret tuulitakin alla alkavat kastua. Töihin saapuessani olin kuin uitettu koira. Puristin vettä rintaliiveistäni pukuhuoneessa. Reipas-adjektiivi vaihtui ääliöön.

Ens kerralla sitten ainakin sadetakki niskaan, right?

1 000 km

Onnistuiskohan se? Ajaa pyörällä 1 000 km ennen kuin pistää sen talviteloille?

Tällä hetkellä plakkarissa on tältä kesältä yli 400 kilometriä.

Katotaan, sopiihan sitä yrittää. Jotain haasteita oltava elämässä. Ja ehkä tää inspiroisi joskus pyöräilemään töihin vähän sateisemmallaki säällä.

Päämäärä ilman suunnitelmaa on vain toive. (joku viisas)

Eli jos käytännössä mun pyöräilykausi kestää siihen asti, että tulee lunta niin aikaa on noin 3-5 kk. Viime joulukuussahan esimerkiksi ois helposti voinut vielä suhata pyörällä.

Eli kuukaudessa pitäis saada kasaan 130 -  220 km. Työmatka on edestakaisin 15 kilometriä eli se pitää ajaa ainakin 10 kertaa kuussa. Pitäisi olla ihan tehtävissä. Plus muu ajelu.

Kokeillaan!

Ja Heiaheia-heittareille tiedoksi, että enpähän tällaistakaan motivaation puuskaa ois koskaan saanut, jos en merkkais pyöräilyjäni ylös.