30!

Täytän ensi viikolla 30. Tajusin sen oikeastaan vasta edellispäivänä. Tajuaminen tapahtui niin, että heräsin ihmettelemään miksen ole stressannut asiasta. Ehkä vältyn stressiltä? Voisko olla? Ehkä pakenen todellisuutta Afrikkaan. Kirjaimellisesti.

Tässä on juhlittu näitä kolmekymppisiä eri tavoin tänä vuonna. Naamiaisilla, after skin merkeissä, minigolfilla, stand upilla, yllätyksenä... Viime viikonloppuna juhlittiin yhdet kaksysit Manskun pubibingon merkeissä.

Age is but a number, they say.

Edukseni tässä aikuistumisen prosessissa luen myös sen, etten oo vielä niin vanha ettenkö aikoisi kokeilla tätä videon temppua kotona. It's amazing!

Kännykkätesti

Työkone latailee päivityksiä. Kokeilen siis bloggausta kännykällä.

Maanantai

Tänään ostin safarille sopivat vaatteet.

Ja tein suppilovahverokeittoa. "Kevensin" vaihtamalla maidon ja toisen kerman 8 desiin vettä, 3 rkl vehnäjauhoon ja 1,5 rkl kasvisfondueta).

Piilosilla

P:llä on mainio 3-vuotias kummityttö.

Piilosia leikitään niin, että hän menee piiloon ja kertoo samalla: "Mä meen tänne sohvan taakse piiloon ja te ette koskaan löydä mua". Sitten hän käskee laittamaan silmät kiinni ja laskemaan. Heti kun laskut on ohi, hän aloittaa hihkumisen. Jos silti vaikka puolenkin minuutin ajan leikkii, ettei tyttöä löydy, pistää pieni pää sohvan takaa. "Hihihihi".

Toisinpäin leikkiessä hän kertoo, että mihin piiloutujan olisi syytä mennä: "Mee tonne verhon taakse".

Hänen piiloleikki vaan on hiukan erilainen kuin mitä suuri yleisö (aikuiset) tuntee. On tässä jo hieman liikuttu mainstreamimpaan suuntaan, sillä aiemmin hän meni vieläpä joka kerta aina samaan piiloon.

Pirun sienet

Kuvassa ystävän sienikori. Ja tatti, jossa ilmeisesti on madon syömä Mikki Hiiri. Tai ehkä sydän?

Mikä ihana huumaava tunne! Ensimmäisten sienien bongaaminen. Jes, herkkuja! Koko talveksi! Olen omavarainen!

Muutaman tunnin metsässä samoilun jälkeen niitä on koossa jo makoisa kasa.

Pari tuntia nyppimistä ja pilkkomista, sienet siistiksi. Kääk, muurahainen! Minihämähäkki, yök! Oispa sieniveitsi, ois niin paljon kätevämpää!

Sitten osa paistetaan ja osa pistetään kuivamaan.

Lopulta pakkaseen menee kolme pienen pientä pussillista suppiloita ja pilttipurkkiin jää vielä reilusti ilmaa mustien torvisienien kuivuttua olemattomaksi silpuksi.

Onks nyt aika/hyötysuhde taas ihan kohdallaan (ja kyllä, mukaan on jo laskettu metsässä ystävien kanssa samoilun terapeuttinen merkitys)?

Lapsityövoimaton matto

Käytiin ostamassa Kodin1:stä tällä viikolla matto.

Tietysti me molemmat ihastuttiin sitten siihen kalliimman puoleiseen villamattoon sen vähän halvemman puuvillaisen sijaan... Maton takapuolelta löytyi sattumalta tällainen rivistö erilaisia sertifikaatteja, joita en ollut ennen nähnyt. En tiedä, kuinka tavallisia nämä ovat matoissa Suomessa, itse en kovin usein mattoja shoppaile.

Munsta on outoa ettei missään "mainosteta", että matto on tehty ilman lapsityövoimaa tai vastuullisesti (lue lisää Care & Fairista). Tämän kyseisen maton tuotetiedoissa nettisivuilla ei esimerkiksi mainita näistä asioista mitään. Call me mrs. blue eyes if you will, mutta kyllä sillä ainakin tällä kertaa oli suurehko vaikutus päätökseen ostaa se "vähän kalliimpi matto".

Koko Anttilan oma Anno-mattosarja valmistetaan kyseisten periaatteiden mukaisesti ja ilmeisesti muutenkin Anno-sarjassa suositaan esimerkiksi kierrätysmateriaaleja. Miksen mä ainakaan ole kuullut tästä ennen mitään? Onko kaikki muut?

Tämä matto-ostos oli luultavasti ensimmäinen ja viimeinen taas vuosiin, mutta ensi kerralla osaan kurkata sitten maton taaksekin enkä vaan ihailla ulkonäköä! Vaikka siis hei, onhan tää meidän matto aivan sairaan makeakin! Ja lämmin!

Ruskamökkeily

Pari viikkoa sitten olimme kavereiden mökillä "kalassa ja sienessä". Ei tullut kalaa eikä sieniä.

Vaikka kesällä mökkeily on ihan huippua, niin on syksymökkeilyssäkin omat hyvät puolensa. Vähän kirpakat aamut, syksyn värit ja aivan uskomaton tähtitaivas. Näin esimerkiksi.

Vesi oli vielä uimalämpöistä, terassilla pystyi istumaan auringonlaskuun asti ja grilli kuumenee tietty samaan tapaan kuin kesälläkin.

Tänä lauantaina otan uuden syysmökkeilykierroksen ja revanssin sieniä vastaan. Pakastin on kyllä jo täyttynyt uuniomenahillosta (sitäkin vastaan otin revanssin, mutta sokeria lisäämälläkään en toffeeta löytänyt, yhden minttu-rosmariini-version tein kyllä, siitä tuli herkullista).