En ole lorutteleva mutsi - vai?

Kadehdin vanhempia, jotka luontevasti riimittelevät lapsilleen vanhoja kansanloruja tuosta noin vain. Muistavat sanat ja liikkeet.

Körö körö kirkkoon ja sipusapu sipusapu tullaan takaisin.

Ja minusta on tosi ihanaa, jos joku loruttelee Arvolle. Itsekin yritin joskus, mutta ei se vaan tule minulta luonnostaan. En muista sanoja, enkä koko loruttelua, jos en aktiivisesti sitä mieti.

Olen todennut, etten vaan ole lorutteleva äiti. Eipä siinä, on huonompiakin kohtaloita. Olen antanut itselleni tämän(kin) anteeksi.

Paitsi että hetkinen! Tajusinkin, että mähän loruttelen aivan koko ajan, vaikken taivu kansanlorujen tiukkoihin kaavoihin. Harva se päivä mies "kehuu" upeita riimittelytaitojani. Ennustamme lapsestamme räppäriä monestakin syystä, ja ei se ainakaan geeneistä jää kiinni!

Olen ollut tässä alkuviikon kotona, kun Arvo on ollut kipeänä ja sairauslomalla päiväkodista. Erittäin hyvää aikaa riimitellä! Tässä näytteitä:

Arvo-ukkelii, heräs viis neljä viis, äiti sanoi voi pliis, takas unille siis.

Arvo on falafel-pulla, kun ei sille maistu kebab-rulla. Kebab-rulla vai falafel-pulla? Rulla vaiko pulla? Pullapa pulla, unohda jo se rulla.

Pestään jalkojaa, koska siellä on mustikkaa, pestään varpaitaa, koska sielläkin on mustikkaa.

Äidin pieni nuppu, ihan tosi huppu, onkin aika suppu, eikun sittenkin puppu.

Ja pitkäaikainen klassikko (saattaa olla myös iskän keksimä): Arvo on pienen pieni, pienempi kuin sieni.

That #valentinesday when you are sick, your mom is really tired and your best friend is a duck. And you really want to poke mom in the eye and she forgot the candy she bought to the store. #makingmemories #momlife #toddlerlife #ystävänpäivä #äitihommia #taapero

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Helmi 14, 2017 kello 7.57 PST

1-vuotiaan iltarutiinit

Arvo oli elämänsä ekat kuukaudet aikamoinen iltasyöpöttelijä eikä nukahtanut yöunille koskaan ennen puolta yötä. Imetin yleensä noin klo 18 eteenpäin 00-02 asti. Jos halusin käydä suihkussa tässä välissä, minua odotti yleensä jonkun sortin huutokonsertti palatessani.

Enimmäkseen tämä menetteli, katsoin paljon telkkaria ja pelasin tabletilla. Mutta muistan myös kun joskus suihkussa veden alle hautautuneena toivoin niin kovin, että kun laitan suihkun kiinni, en kuulisi mitään. Mutta aina kuulin. Poika se siellä karjui: "heti ruokaa mulle lisää nyt". Ja äitihän totteli. Sohvannurkka tuntui jossain vaiheessa jo vankilalta.

Vaikka tämä "vankila-aika" tuntuu muistoissa tosi pitkältä, kesti se vain muutaman kuukauden, sillä melko tasan kolmekuisena Arvo alkoi nukahtaa yöunille tasaisesti klo 21. Ja sitä on jatkunut lähes poikkeuksetta siitä asti. Yöt toki sitten x-määrällä herätyksiä, mutta keskitytään nyt iltoihin. Ne on menneet nimittäin kohta jo vuoden päivät aika mallikkaasti. Henkinen yläfemma!

Arvo nukahteli alusta asti milloin milläkin tavalla. Alkuun toki pääsääntöisesti rinnalle. Kesällä Arvon ollessa puolivuotias otimme miehen kanssa tavaksi nukuttaa hänet yöunille vuorotellen. Minä edelleen yleensä rinnalle, mies aina vieressä makaamalla sängyllä.

Kun Arvo oli kahdeksan kuukautta otimme käyttöön selkeän iltarutiinin, jota edelleen noudatamme. Samaan aikaan aloin vähentämään yöimetystä ja aloimme myös pestä Arvon hampaat aina viimeisen imetyksen jälkeen erottaaksemme rinnan kokonaan nukahtamisrutiinista.

Iltarutiini alkaa siis edelleen iltapalalla kello 19-20 välillä (riippuen väsymystilasta, seuraavan päivän heräämisestä, päivunien pituudesta, nälästä yms.). Yritämme vähän kuulostella tilannetta, emme pidä väkisin hereillä, mutta emme myöskään halua yrittää laittaa häntä liian aikaisin nukkumaan. Usein kyllä, vaikka Arvo vaikuttaa virkeältä ja aktiiviselta, hän saattaa nukahtaa nopeastikin.

Iltapalan jälkeen käydään pesulla ja pottaillaan (tämä on nyt tauolla, koska ei yhtään kiinnosta Arvoa tällä hetkellä). Tämän jälkeen Arvo ilmakylpee ja kuluttaa viimeiset iltapyyryenergiat juoksentelemalla ympäri kotia. Hänen päivänsä kohokohta.

Sitten laitetaan vaippa ja on vuorossa nykyisin hyvin lyhyt, 8 tunnin maratoneista ollaan tultu alas noin 2 minuuttiin (loppu häämöttää jo), iltaimetys.

Tämän jälkeen iltarutiinia vuorotellaan isän kanssa. Siihen kuuluu hampaiden pesu, jonka jälkeen sanotaan toiselle vanhemmalle hyvät yöt ja mennään makuuhuoneeseen. Siellä Arvolle puetaan unipussi, luetaan lyhyt satu iltasatukirjasta sylikkäin, annetaan tutti, suukotellaan ja höpötellään päivän mukavista tapahtumista hetki.

Sitten Arvo lasketaan pinnasänkyyn, jossa odottaa unipupu. Valo pois, yövalo päälle ja tuutulaulua soittava pöllösoittorasia soimaan. Sitten poistumme huoneesta toivotellen hyvät yöt.

Joskus Arvo nousee vielä seisomaan ja heittää tutin pois sängystä. Joskus hän haluaa vielä vettä. Ihan satunnaisesti hän itkee ja hänet pitää nostaa vielä syliin rauhoittumaan. En kyllä edes muista, koska näin olisi viimeksi käynyt.

Kokonaisuudessaan iltatoimiin menee noin tunti ja nukahtamiseen 5-15 minuuttia. Yleensä aina kello 21 on viimeistään hiljaista.

Vaiheita on nähty monenlaisia, joskus nukahtaminen on ollut hankalampaa, joskus helpompaa. Olemme miehen kanssa sopineet, että yritämme kynsin hampain pitää tästä iltarutiinista kiinni vastaisuudessakin, vaikka mitä vaiheita tulisi uhmien yms. muodossa.

Nyt ollaan puoli vuotta menty näin ja tarkoituksena on siis päättäväisesti jatkaa hyväksi havaitsemallamme tiellä. Vaikka teinivuosiin asti!

Tässä alla kuva ensimmäisistä iltarutiinihetkistä viime vuoden elokuulta.

#bedtimestories #nightynight

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Elo 11, 2016 kello 12.36 PDT

Laadukas varhaiskasvatus - onko sitä olemassa?

Mehän aletaan olla jo vauhdissa. Viime viikko oli eka kokonainen viikko päiväkodissa, jee!

Edelleen kaikki menee tosi hyvin. Arvo jää joka aamu innoissaan päiväkotiin ja tulee iloisena moikkaamaan iltapäivisin. Mikään kiire ei kuitenkaan ole lähteä kotiin, kun on aina leikit, tai perjantaina peräti disco, kesken!

Joka päivä hoitajilla on jotain mukavaa sanottavaa päivänkulusta, minua kiinnostaa aina erityisesti mitä on syöty ja miten pitkät päikkärit Arvo on nukkunut.

Keskustelin Arvon omahoitajan kanssa päiväunien pituudesta. Toiveena olisi saada niitä vähän pidennettyä, Arvolla on nyt muutama kitutunti iltaisin, kun selvästi jo väsyttää. Ollaan aikaistettu nukkumaanmenoa, mutta kun kotipäikkärit ovat 3 tuntia ja päiväkotipäikkärit vaan puolet tästä, niin ero on aikamoinen.

Arvo on kuulemma ensimmäinen (vaikka ryhmänsä pienin), joka nukkarissa nostaa sängystä pään. Kuikuilee hetken ympärilleen ja sitten alkaa sen päiväinen kalkatus, että hänet on vietävä pois huoneesta. Tiettyhän se ois kiva herättää kaikki kaverit! Leikkimään!

Tokat päikkärit on jätetty kotona pois, koska silloin illat sitten taas ovat turhan myöhäisiä. Perjantaina kuitenkin, kun hain Arvon, hän kääntyi matkalla rattaissa ympäri ja jäi tuijottamaan minua hiljaa. Äiti ymmärsi. Annoin hänelle taskusta tutin suuhun ja laskin selkänojan. Minuutissa ukko oli unessa.

Yöt ovat sujuneet melko rauhallisesti. Yksi kokonainen 11 tunnin yökin oli tällä viikolla. Kokonaisia öitä on nyt ollut käytännössä yksi viikkoon ja ihanalta tuntuu. Muuten mennään yhdellä tai kahdella herätyksellä.

Viime viikolla kokeiltiin myös viedä Arvo päiväkotiin aamupalalle. Tähän asti ollaan saatu järjestettyä päivät niin, että aamupalat on voitu rauhassa syödä kotona. Todennäköisesti pystymme jatkossa sitä jossain määrin jatkamaan, mutta koska Arvo on pitkän kaavan aamupalanautiskelija, vie se aika paljon aikaa aamusta.

Kyllähän siitä aikamoinen äläkkä nousi, kun ei aamu mennytkään odotetusti ja ilman aamupalaa alettiin vaan pukemaan ulkovaatteita päälle. Päiväkodissa mieli olikin sitten onneksi parantunut heti, kun ruokaa oli saatu eteen!

Viime viikonloppuna ostimme käytetyt Ora Jovi Io -matkarattaat päiväkotimatkakäyttöön. Rattaita pitää päiväkodissa säilyttää ulkona päivät ja halusimme myös helpommin koottavat rattaat, kun osa viemis- ja hakumatkoista tapahtuu autolla.

Ensimmäiseen käyttöviikkoon mahtui lunta, liukasta ja räntääkin, ihan hyvin kulkivat. Orathan ovat suomalaista tekoa, niin onneksi ne on ilmeisesti myös suunniteltu näihin olosuhteisiin. Eivät todellakaan mene pienimpään tilaan, mutta se ei nyt ollutkaan tässä kohtaa kriteerinä.

Arvo's serious face watching the news. What is that Trump up to now?! #seriousface #notfunny #trump #kidsofig #toddler #saturdaynight #taapero #uutiset #vakavakakara

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Helmi 4, 2017 kello 9.08 PST

Tällä viikolla on puhuttu Vauvassa paljon päiväkotien ongelmista. On järkyttävää, että tilanne on noin huono joissain päiväkodeissa. Vauvalla on kuntavaalien aikaan hyvin sopiva kampanja, jossa vaaditaan lapsille parempaa arkea. Kaikilla lapsilla on samanlainen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen!

Olemme kyllä tosi onnekkaita, kun tilanne Arvon päiväkodissa vaikuttaa kaikin puolin niin hyvältä tämän ekan kuukauden jälkeen.

Ongelmiin on ehdottomasti puututtava, mutta minua myös vähän harmittaa, että varhaiskasvatuksen maine on kokonaisuudessaan niin huono. Ongelmista kertovat jutut luetaan helposti niin, että tilanne on kaikissa päiväkodeissa sama. Ei päiväkoti kuitenkaan ole synonyymi ongelmille.

Kaikki eivät tunnu edes uskovan, että päiväkodista voi olla hyvää sanottavaa, kun kerron meidän kokemuksista. Jotkut vaikuttavat ehdottoman päiväkotikielteisiltä, ilmeisesti juuri näiden ongelmajuttujen perusteella, vaikkeivät ole alueensa päiväkodeissa välttämättä edes vierailleet. Ja toiset taas sitten tuntevat syvää syyllisyyttä siitä, että lapsi "joudutaan laittamaan päiväkotiin".

En halua aloittaa mitään päivähoito vs. kotihoito -keskustelua, mutta toivoisin ettei päiväkodinpelko olisi vaikuttava tekijä, jos vanhemmat muuten olisivat valmiita laittamaan lapsensa päivähoitoon.
Ja olenpa kuullut sellaistakin, että "pakkohan se on varmaan uskotella itselleen hyvää, että pystyy lapsensa sinne viemään joka päivä"... Tai sitten kaikki vaan menee oikeasti hyvin ja on olemassa myös sellainen asia kuin hyvä varhaiskasvatus.

Tietysti olen asiaa paljon miettinyt ja "etsinytkin" ongelmia päiväkodistamme, mutta toistaiseksi ei ole yhtään mitään valitettavaa! Arvon päiväkodissa hoito on parempaa kuin uskalsin edes toivoa.
Ja minähän puhun nyt meidän kokemuksista pienten ryhmässä, jossa on 12 lasta ja kolme aikuista eli jokaista neljää lasta kohden on yksi aikuinen, sama mitoitus kuin perhepäivähoidossa. Isompien lasten ryhmässähän tämä suhdeluku on eri ja ymmärrettävästi sitten myös alttiimpi ongelmille.

Tietenkään en voi vielä lapselta kysyä, miten päivä on mennyt, tässä on luotettava ammattilaisten sanaan. Mutta miksen luottaisi?  Kun ajattelen sen myös näin: jos jätän päivähoitoon iloisen pojan ja haen sieltä iloisen pojan, ei ole mitään syytä olettaa hänen olleen mitään muuta siinä välissä (sen enempää, mitä nyt kotonakin harmittaisi kun jää kiipeliin ja ruokahuolto ei ole sopivan ripeää).

Vegevauva: Proteiini

Proteiini on yleensä se asia, josta kysytään, kun kerromme ettei Arvo syö lihaa. Alkuun laskeskelin tarkkaan, että saahan Arvo tarpeeksi proteiinia ruoasta.

Hyvin äkkiä kuitenkin lopetin, koska tajusin proteiinia tulevan helposti "yli tarpeen" tällä meidän perheen kala-kananmuna-maitotuotteet-vegaanisia valintoja-äiti syö joskus.maksaa-kasvisruokavaliollakin (en jaksa tätä rimpsua joka kohtaan kirjottaa, joten puhun kasvisruokavaliosta vaikka käytännössä tämä ei  mustavalkoisesti sitä ole).

Alle 2-vuotiaan päivän proteiinintarve on noin 1-2 grammaa per painokilo. Arvo painaa noin 10 kiloa eli hänen tulisi saada 10-20 grammaa proteiinia päivässä.

Kasvisproteiineista syömme pääasiassa linssejä, soijaa (useimmiten tofuna), papuja ja kik-herneitä (liian vähän käytössä tällä hetkellä paitsi falafeleina). Quorn ei meihin vanhempiin oikein uppoa, härkis menee hätävarana, nyhtistä olen kotiin asti saanut tasan kerran (kun kaveri diilasi sitä omasta lähikaupastaan, otamme vastaan nyhtislähetyksiä vastaisuudessakin).

Kalaa syömme noin kerran viikossa ja kananmunia pari kertaa. Nämä päivät ovat täysin itsestäänselvyyksiä proteiinin suhteen. 50 gramman palassa kalaa on jo 10 grammaa proteiinia ja yhdessä kananmunassakin noin 8 grammaa.

Me syödään lähes pelkästään täysjyvätuotteita, joissa on melko paljon proteiinia. Esimerkiksi makaronit, riisit yms. lisäkkeet syödään meillä täysjyväisinä. Myös leipä on yleensä niitä terveellisemmän sorttisia (ja vähäsuolaisia). Arvo syö lisäksi yleensä aamu- tai iltapalalla sokerittomia täysjyvämuroja (Talk-muru, C-Flakes, riisimurot yms.).

Arvolla on yhteisen ruoan lisäkkeenä usein vihreitä papuja, herneitä, maissia, raejuustoa tai avokadoa, jotka ovat kaikki enemmän tai vähemmän proteiinipitoisia. Lisäksi mulla oli pakkasessa iso satsi linssipihvejä, joista saatoin Arvolle sulattaa yhden ruoalle. Oli, koska ne loppuivat ja uusi satsi, jonka tein, syötiin ennen kuin se ehti pakkaseen. To do -listalla jollekin sunnuntaille! Saman voisi tehdä papupihveille.

Arvo syö nykyään myös usein kerran päivässä aamu/ilta- tai välipalaksi luonnonjugurttismoothien. Tähän upotan lisäksi marjoja/hedelmiä sekä lusikallisen manteli/pähkinävoita. Parin desin smoothie sisältää helposti 5-6 g proteiinia ja sen lisäksi melkeinpä puolet päivän kalsium-tarpeesta.

Päiväkodissa Arvo syö kasvis/kalaruokaa. Kerran viikossa koko päiväkoti syö kasvisruokaa muutenkin ja kerran viikossa on kalapäivä. Kolmena päivänä Arvolle ja muutamalle kasvissyöjähoitajalle tehdään eri ruokaa ja nyt näkemäni perusteella sielläkin otetaan hyvin ruoanteossa proteiinit huomioon.

Tarkoitukseni ei ole tässä mitenkään väittää, että meidän ruokavalio olisi täydellinen vaan osoittaa, että tarvittavan määrän proteiinia saa myös tällä meidän "kasvis"ruokavaliolla. Ja saa tiukemmallakin kasvisruokavaliolla, mutta tämä on meidän valinta.

En sitä sen kummemmin yleensä mainosta (kivampihan on instata kuvia niistä itsetehdyistä ruoista), mutta kyllä meidän ruokavalio sisältää arjessa aina välillä (lue: aika usein) kaikenlaisia kepulikonsteja kuten eineksiä ja tilanteita "jääkaapissa ei oo mitään kunnollista". Sitten välillä tilataan ne pitsat ja viikonlopuiksi ostetaan jotain ihanaa höttöleipää. Mielestäni ruoka saa ja sen täytyy olla myös nautinto. Lapsellekin.

Kuvassa joku kasvishöttö, ohrasuurimoita, avokadoa ja pari niitä kuuluisia linssipihvejä. Lusikka on meillä edelleen, mutta vain toistaiseksi, kuvausrekvisiittaa.

Päiväkodin aloitus - toinen viikko

Meno on jatkunut päiväkodissa samana kuin ekalla viikolla. Hienosti menee, on joka iltapäivä palaute, kun Arvoa haemme..

Poikanen tosiaan viihtyy. Tällä viikolla äiti on saanut kuulla lapsensa olevan viilipytty, cool, hurmuri, ilmeikäs ja hitusen dramaattinenkin. Hoitajien kertoman mukaan Arvo tulee muiden lasten kanssa hyvin toimeen, on kiertänyt aikuiset pikkusormensa ympärille ja nauttii huomiosta.

Olen huomannut, ja tämä ei siis millään tapaa ole mikään ongelma tai valitus, että Arvo tuoksuu erilaiselta päiväkotipäivien jälkeen. Se vaan tuntuu jotenkin hassulta. Voi olla, että olen aika herkkäkin tuoksuille, meillä kotona kaikki on nykyään tuoksutonta. Mutta Arvohan viettää hyvän osan päivää syleissä (mikä on ihanaa!) ja tietysti häneen tartuu tuoksuja muista ihmisistä.

Hän on päiväkotiryhmänsä kuopus, maskotti, ja kuten eräs hoitaja totesi, Arvosta voi vielä nuuskutella vauvatuoksuja. Itse en niitä enää haista, mutta muutenhan tuo pyöreä valkohaituvainen pää on täysin vastustamaton.

Arvon mummu oli meillä ja Arvo vietti "vapaapäivää" keskiviikkona. Ihana, että isovanhemmat voivat niitä hänelle silloin tällöin järjestää. Sillä vaikka kuinka hyvin Arvo päiväkodissa viihtyisi, niin on näistä vapaapäivistä hänelle tietysti erilaista iloa. Hän saa hengata isovanhempien kanssa, jakamatonta huomiota ja isovanhemmatkin roiman annoksen Arvo-energiaa!

Viime viikolla olivat yöt rauhattomia, tällä viikolla ovat olleet illat. Yöt ovatkin sujahtaneet takaisin 0-2 herätyksen kaavaan (kyllä, 8. täysi yö koettiin tällä viikolla), mutta iltaisin Arvo oli itkuinen ja nukahtaminen vaikeaa.

Mehän olemme nukuttaneet Arvon toisille päikkäreile vielä kotona, koska päiväkodissa hän ei toistaiseksi ole nukkunut vielä 1,5 h pidempiä päikkäreitä. Arvelimme nukahtamisvaikeuksien kuitenkin johtuvan juuri noista toisista päikkäreistä, joten kokeilimme jättää toiset päiväunet pois torstaina ja perjantaina. Kello 16-17 välillä Arvo olisi varmasti nukahtanut, jos hänet olisi nukkumaan laittanut, mutta tämän jälkeen illat menivät hienosti. Ei alkuviikon kitinääkään ja nukahtaminen sujui helposti.

Ja sitten perjantai. Aamulla Arvo oli itkaissut, kun iskä oli hänet vienyt päiväkotiin. Päättelimme tämän johtuvan siitä, että hän jäi muista aamuista poiketen eteiseen, kun muu ryhmä oli jo pukemassa ja ulos lähdössä. Yleensä olemme riisuneet hänet ja vieneet sisätiloihin.

Sitten lounasaikaan tuli puhelu päiväkodista. Arvo oksensi, tulkaa hakemaan. Voih.
Eli muuten hyvin menee, mutta keräämme sitten tämän tautisarjan tähän alkuun ilmeisesti.

Kotona hän ei kuitenkaan enää oksentanut ja ruokahalu oli tallella. Ilta meni muutenkin normaalisti ja päättelimmekin, että ehkä vatsan oli laittanut sekaisin jokin muu kuin vatsatautipöpö. Huh!

Ehkä ensi viikolla sitten eka koko viikkoa hoidossa?

Fresh pineapple without a bib. #notmybrightestmoment #toddler #snack #taapero #välipala

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Tammi 26, 2017 kello 8.42 PST

Lapsi on terve kun se syö

Maanantaina Arvo oli syönyt päiväkodissa kolme annosta porkkanalettuja.

Jokohan ne kohta luulee, ettei me anneta lapselle kotona lainkaan ruokaa?

Ja vaikka Arvolla on ruokahalu kohdillaan kotonakin, mutta eihän kyllä kolmea annosta syö. En toki tiedä, minkäkokoisia ovat päiväkodin annokset.

Mutta mietin tässä, että voisiko sittenkin olla, että päiväkodissa ois vaan vähän parempi kokki kuin kotona.

"Ei ole, kyllä sun ruoka on parempaa", lohdutti mies, kun hänelle tätä pohdin.

"Mutta ethän sä oo maistanut niitä päiväkodin pöperöitä. Ties vaikka itsekin haluaisit siellä syödä ennemmin..."

Enpä valita. Tietenkään. Tosi hienoa, jos Arvo sattuu olemaan alueen parhaassa lounasravintolassa hoidossa! Ja tietysti mikä tärkeintä, niin ruoka maistuu ja ukko kasvaa.

First he was like "okay moooom, I will try your #veganbolognese sure...", then he was like "omg, this is delicous!" #kidsofig #vegaanihaaste #kidsfood #veganfood #spoonpracticeisreal

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Tammi 5, 2017 kello 8.50 PST

Päiväkodin aloitus - ensimmäinen viikko

Päiväkodin aloitus on ylittänyt kaikki odotukset. Vaikka etukäteen sanoin usein "ihmettelen, jos Arvon kanssa tulee isompaa ongelmaa", niin tokihan sitä jännitti.

On ollut jännä kuulla vielä toistaiseksi aika tuntemattomien päiväkodin työntekijöiden kommentteja Arvosta. Olen aiemminkin kirjoittanut, että minulle on ollut hankalaa erottaa Arvon luonteenpiirteitä siitä, mikä nyt vauvana/taaperona oloon kuuluu. Onkin ollut tosiaan hauskaa ja helpottavaa, että henkilöt, joilla on erilaisista lapsista kokemusta, ovat pitkälti kanssani samoilla linjoilla.

Hoitajat ovat kutsuneet Arvoa superjoustavaksi, sopeutuvaiseksi, puheliaaksi, sosiaaliseksi, rohkeaksi ja uteliaaksi. Hänen huikea ruokahalunsa saa maininnan joka iltapäivä ja muutamana päivänä hän oli jo komentanutkin hoitajia, jos ruokahuolto ei pelannut tarpeeksi nopeasti. Päiväunillekin hän on joka päivä nukahtanut melko helposti, mutta niiden kesto on toistaiseksi jäänyt vain 1-1,5 h välille ja siksi olemmekin nukuttaneet hänet vielä kotona toisille lyhyille päikkäreille.

En voi kun jatkuvasti ihmetellä tuota meidän rakasta pientä, kun on joka paikassa kuin kotonaan.

Vaikka päivät sujuivat mallikkaasti, niin öissä tapahtui muutos. Arvo nukkui tosi levottomasti alkuviikon. Hän oli jo ennen päiväkodin aloittamista nuhainen, mikä sekin varmasti vaikutti. Lisäksi hampaita on tulossa kerralla peräti kolme kappaletta, pari isoa takahammastakin. Tiedä sitten mikä oli suurin syy, mutta heräilyjä oli tavallista enemmän.

Ja niinhän siinä sitten sen nuhan kanssa kävi, että ensimmäinen päiväkotisaikku koitti perjantaina. Arvo nukkui suuren osan perjantaista, tuntui illalla hyvältä että hän oli saanut tämän yhden lepopäivän. Vaikka kuinka hienosti sopeutuukin, niin myllertäähän siellä mielessä varmasti.

Unta on riittänyt muutenkin koko viikonlopun normaalia enemmän. Päiväkodissa opitut sisäpäikkärit on otettu käyttöön kotonakin. Olen jo kuukausia silloin tällöin yrittänyt saada Arvoa nukahtamaan viereen päikkäreille, koska olisi vain niin ihana köllötellä hetki vierekkäin, mutta turhaan. Nyt se kuitenkin onnistui vaivatta ja molemmat vanhemmat hyödynsimme tätä yhteispäikkäröimällä koko viikonlopun.

Ja sunnuntaina heräsin klo 7.40 tajuten, että Arvo ei ole herännyt kertaakaan. Koska kyseessä oli vasta seitsemäs (who's counting?) kokonainen yö hänen elämässään, hiivin tietysti heti huoneeseen varmistamaan että onko kaikki ok. Oli ok ja hän heräsi vasta pieneen kolisteluun 9 maissa.

Varsinkin kesällä metsästin ratkaisua parempiin öihin iltapaloista. Nytkin oli pakko kokeilla ja antaa sunnuntain iltapalaksi täysin identinen satsi kuin lauantai-iltana. Arvo söi luonnonjugurtti-mantelivoi-öljy-päärynä-smoothien ja muroja (sokerittomia maissi/riisimuroja) kauramaidossa sekä pienen palan banaania. Huomenna nähdään oliko tämä voittajaresepti!

EDIT: Ei ollut ihan selkeä voittaja, mutta kahdella herätyksellä selvittiin su-ma-yö!