Edelleen kaikki menee tosi hyvin. Arvo jää joka aamu innoissaan päiväkotiin ja tulee iloisena moikkaamaan iltapäivisin. Mikään kiire ei kuitenkaan ole lähteä kotiin, kun on aina leikit, tai perjantaina peräti disco, kesken!
Joka päivä hoitajilla on jotain mukavaa sanottavaa päivänkulusta, minua kiinnostaa aina erityisesti mitä on syöty ja miten pitkät päikkärit Arvo on nukkunut.
Keskustelin Arvon omahoitajan kanssa päiväunien pituudesta. Toiveena olisi saada niitä vähän pidennettyä, Arvolla on nyt muutama kitutunti iltaisin, kun selvästi jo väsyttää. Ollaan aikaistettu nukkumaanmenoa, mutta kun kotipäikkärit ovat 3 tuntia ja päiväkotipäikkärit vaan puolet tästä, niin ero on aikamoinen.
Arvo on kuulemma ensimmäinen (vaikka ryhmänsä pienin), joka nukkarissa nostaa sängystä pään. Kuikuilee hetken ympärilleen ja sitten alkaa sen päiväinen kalkatus, että hänet on vietävä pois huoneesta. Tiettyhän se ois kiva herättää kaikki kaverit! Leikkimään!
Tokat päikkärit on jätetty kotona pois, koska silloin illat sitten taas ovat turhan myöhäisiä. Perjantaina kuitenkin, kun hain Arvon, hän kääntyi matkalla rattaissa ympäri ja jäi tuijottamaan minua hiljaa. Äiti ymmärsi. Annoin hänelle taskusta tutin suuhun ja laskin selkänojan. Minuutissa ukko oli unessa.
Yöt ovat sujuneet melko rauhallisesti. Yksi kokonainen 11 tunnin yökin oli tällä viikolla. Kokonaisia öitä on nyt ollut käytännössä yksi viikkoon ja ihanalta tuntuu. Muuten mennään yhdellä tai kahdella herätyksellä.
Viime viikolla kokeiltiin myös viedä Arvo päiväkotiin aamupalalle. Tähän asti ollaan saatu järjestettyä päivät niin, että aamupalat on voitu rauhassa syödä kotona. Todennäköisesti pystymme jatkossa sitä jossain määrin jatkamaan, mutta koska Arvo on pitkän kaavan aamupalanautiskelija, vie se aika paljon aikaa aamusta.
Kyllähän siitä aikamoinen äläkkä nousi, kun ei aamu mennytkään odotetusti ja ilman aamupalaa alettiin vaan pukemaan ulkovaatteita päälle. Päiväkodissa mieli olikin sitten onneksi parantunut heti, kun ruokaa oli saatu eteen!
Viime viikonloppuna ostimme käytetyt Ora Jovi Io -matkarattaat päiväkotimatkakäyttöön. Rattaita pitää päiväkodissa säilyttää ulkona päivät ja halusimme myös helpommin koottavat rattaat, kun osa viemis- ja hakumatkoista tapahtuu autolla.
Ensimmäiseen käyttöviikkoon mahtui lunta, liukasta ja räntääkin, ihan hyvin kulkivat. Orathan ovat suomalaista tekoa, niin onneksi ne on ilmeisesti myös suunniteltu näihin olosuhteisiin. Eivät todellakaan mene pienimpään tilaan, mutta se ei nyt ollutkaan tässä kohtaa kriteerinä.
Tällä viikolla on puhuttu Vauvassa paljon päiväkotien ongelmista. On järkyttävää, että tilanne on noin huono joissain päiväkodeissa. Vauvalla on kuntavaalien aikaan hyvin sopiva kampanja, jossa vaaditaan lapsille parempaa arkea. Kaikilla lapsilla on samanlainen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen!
Olemme kyllä tosi onnekkaita, kun tilanne Arvon päiväkodissa vaikuttaa kaikin puolin niin hyvältä tämän ekan kuukauden jälkeen.
Ongelmiin on ehdottomasti puututtava, mutta minua myös vähän harmittaa, että varhaiskasvatuksen maine on kokonaisuudessaan niin huono. Ongelmista kertovat jutut luetaan helposti niin, että tilanne on kaikissa päiväkodeissa sama. Ei päiväkoti kuitenkaan ole synonyymi ongelmille.
Kaikki eivät tunnu edes uskovan, että päiväkodista voi olla hyvää sanottavaa, kun kerron meidän kokemuksista. Jotkut vaikuttavat ehdottoman päiväkotikielteisiltä, ilmeisesti juuri näiden ongelmajuttujen perusteella, vaikkeivät ole alueensa päiväkodeissa välttämättä edes vierailleet. Ja toiset taas sitten tuntevat syvää syyllisyyttä siitä, että lapsi "joudutaan laittamaan päiväkotiin".
En halua aloittaa mitään päivähoito vs. kotihoito -keskustelua, mutta toivoisin ettei päiväkodinpelko olisi vaikuttava tekijä, jos vanhemmat muuten olisivat valmiita laittamaan lapsensa päivähoitoon.
Ja olenpa kuullut sellaistakin, että "pakkohan se on varmaan uskotella itselleen hyvää, että pystyy lapsensa sinne viemään joka päivä"... Tai sitten kaikki vaan menee oikeasti hyvin ja on olemassa myös sellainen asia kuin hyvä varhaiskasvatus.
Tietysti olen asiaa paljon miettinyt ja "etsinytkin" ongelmia päiväkodistamme, mutta toistaiseksi ei ole yhtään mitään valitettavaa! Arvon päiväkodissa hoito on parempaa kuin uskalsin edes toivoa.
Ja minähän puhun nyt meidän kokemuksista pienten ryhmässä, jossa on 12 lasta ja kolme aikuista eli jokaista neljää lasta kohden on yksi aikuinen, sama mitoitus kuin perhepäivähoidossa. Isompien lasten ryhmässähän tämä suhdeluku on eri ja ymmärrettävästi sitten myös alttiimpi ongelmille.
Tietenkään en voi vielä lapselta kysyä, miten päivä on mennyt, tässä on luotettava ammattilaisten sanaan. Mutta miksen luottaisi? Kun ajattelen sen myös näin: jos jätän päivähoitoon iloisen pojan ja haen sieltä iloisen pojan, ei ole mitään syytä olettaa hänen olleen mitään muuta siinä välissä (sen enempää, mitä nyt kotonakin harmittaisi kun jää kiipeliin ja ruokahuolto ei ole sopivan ripeää).
No comments:
Post a Comment