Körö körö kirkkoon ja sipusapu sipusapu tullaan takaisin.
Ja minusta on tosi ihanaa, jos joku loruttelee Arvolle. Itsekin yritin joskus, mutta ei se vaan tule minulta luonnostaan. En muista sanoja, enkä koko loruttelua, jos en aktiivisesti sitä mieti.
Olen todennut, etten vaan ole lorutteleva äiti. Eipä siinä, on huonompiakin kohtaloita. Olen antanut itselleni tämän(kin) anteeksi.
Paitsi että hetkinen! Tajusinkin, että mähän loruttelen aivan koko ajan, vaikken taivu kansanlorujen tiukkoihin kaavoihin. Harva se päivä mies "kehuu" upeita riimittelytaitojani. Ennustamme lapsestamme räppäriä monestakin syystä, ja ei se ainakaan geeneistä jää kiinni!
Olen ollut tässä alkuviikon kotona, kun Arvo on ollut kipeänä ja sairauslomalla päiväkodista. Erittäin hyvää aikaa riimitellä! Tässä näytteitä:
Arvo-ukkelii, heräs viis neljä viis, äiti sanoi voi pliis, takas unille siis.
Arvo on falafel-pulla, kun ei sille maistu kebab-rulla. Kebab-rulla vai falafel-pulla? Rulla vaiko pulla? Pullapa pulla, unohda jo se rulla.
Pestään jalkojaa, koska siellä on mustikkaa, pestään varpaitaa, koska sielläkin on mustikkaa.
Äidin pieni nuppu, ihan tosi huppu, onkin aika suppu, eikun sittenkin puppu.
Ja pitkäaikainen klassikko (saattaa olla myös iskän keksimä): Arvo on pienen pieni, pienempi kuin sieni.
No comments:
Post a Comment