Tällä viikolla on tullut joitain hankaluuksia, jotka on vähän vaikeuttaneet tätä kiitollisuuden tuntemista. 10 päivän työputki ja jokapäiväiset ylityöt, vähille jääneet unet ja stressi jumahtivat tiistaina niskaan ja sinne jäivät.
Mutta päätetään tämä haaste lyhyesti ja ytimekkäästi:
1. Ankeat päivät, joiden jälkeen hyvät tuntuvat vielä paremmilta.
2. Paras ystävä.
3. Panadol 1 g.
4. Arkivapaat.
5. Suolakurkut.
Thursday, October 9, 2014
Monday, October 6, 2014
Kiitollisuushaaste 4/5
1. Ystävät. Istuu niiden kanssa sitten iltaa salakapakassa, auttaa niitä muuttamaan, käy sunnuntai-illallisella, lähettelee tekstareita ympäri maailmaa tai törmää niihin lähikaupassa. Kaikki yhtä hyviä hetkiä.
2. Ystävien lapset. 17. lokakuuta (mun syntymäpäivänä!) on taas yhden ihkauuden pienen ihmisen määrä tulla maailman. Toivottavasti hänestä tulee mun synttärikaima.
3. Viikonloppuaamut. Oli silloin sitten kiire tai ei, niin yleensä syödään parempaa aamupalaa ja herätään joka tapauksessa myöhemmin kuin arkena. Sit jos oikein hyvin käy voi aamupalan jälkeen mennä takaisin köllöttelemään ja nousta ehkä vasta lounaalle.
4. Kipeät pakaralihakset. En muista, että ne ois koskaan ollut kipeät ennen koska minä en osaa käyttää pyllylihaksiani. Nyt ehkä olen oppinut?
5. Perheet. Mulla on tietysti aina ollut oma rakas perhe, mutta nykyään mulla on myös toinen rakas perhe - P:n perhe. Sen lisäksi, että oon saanut miehen, jota rakastaa ja joka rakastaa mua, niin oon saanut tusinan verran muitakin, joita rakastaa ja jotka rakastaa mua. Eihän sellaisia voi koskaan olla ihmisellä liikaa. Ja tämän lisäksi P on saanut mun perheen rakastamaan ja rakastettavaksi. On yhtä moninkertaista rakkautta taas sydän (toim. huom. kirjoitettu herkässä tilassa sunnuntai-iltana).
MAANANTAIAAMUN EXTRA! 6. Taitohan sekin on olla samana päivänä kiitollinen sekä omasta pyllystä että kaikesta maailman rakkaudesta.
2. Ystävien lapset. 17. lokakuuta (mun syntymäpäivänä!) on taas yhden ihkauuden pienen ihmisen määrä tulla maailman. Toivottavasti hänestä tulee mun synttärikaima.
3. Viikonloppuaamut. Oli silloin sitten kiire tai ei, niin yleensä syödään parempaa aamupalaa ja herätään joka tapauksessa myöhemmin kuin arkena. Sit jos oikein hyvin käy voi aamupalan jälkeen mennä takaisin köllöttelemään ja nousta ehkä vasta lounaalle.
4. Kipeät pakaralihakset. En muista, että ne ois koskaan ollut kipeät ennen koska minä en osaa käyttää pyllylihaksiani. Nyt ehkä olen oppinut?
5. Perheet. Mulla on tietysti aina ollut oma rakas perhe, mutta nykyään mulla on myös toinen rakas perhe - P:n perhe. Sen lisäksi, että oon saanut miehen, jota rakastaa ja joka rakastaa mua, niin oon saanut tusinan verran muitakin, joita rakastaa ja jotka rakastaa mua. Eihän sellaisia voi koskaan olla ihmisellä liikaa. Ja tämän lisäksi P on saanut mun perheen rakastamaan ja rakastettavaksi. On yhtä moninkertaista rakkautta taas sydän (toim. huom. kirjoitettu herkässä tilassa sunnuntai-iltana).
MAANANTAIAAMUN EXTRA! 6. Taitohan sekin on olla samana päivänä kiitollinen sekä omasta pyllystä että kaikesta maailman rakkaudesta.
Saturday, October 4, 2014
Kiitollisuushaaste 3/5
1. Munsta on kiva, että meidän talossa asuu oopperalauluja ja olen hänelle kiitollinen, että hän laulaa ainoastaan päiväsaikaan. Laulu siis ei herätä aamuisin tai häiritse iltaisin, mutta kotityöpäivinä sitä on ihan hauska kuunnella muuten hiljaisessa talossa.
2. ON PERJANTAI!
3. Työkaveri sanoi tänään "älä sinä siitä huoli" ja en muistanut, koska mulle ois töissä sanottu niin ja tuli jotenkin sellainen lämmin tunne ja alkoi melkein itkettää.
4. Koko viikonloppu on täynnä kivaa ohjelmaa.
5. Vaikka en niin välittänytkään Samuli Edelmannin Teit meistä kauniin -tulkinnasta Vain elämää -sarjassa, niin se toi paljon muistoja mieleen. Olin unohtanut koko biisin ja ne ajat. Silloin olin levoton ja haikaileva, enkä millään uskonut kun mulle sanottiin että vielä sä tuosta rauhoitut ja löydät itses. Kiitollisena mietin, että onneks olin väärässä.
2. ON PERJANTAI!
3. Työkaveri sanoi tänään "älä sinä siitä huoli" ja en muistanut, koska mulle ois töissä sanottu niin ja tuli jotenkin sellainen lämmin tunne ja alkoi melkein itkettää.
4. Koko viikonloppu on täynnä kivaa ohjelmaa.
5. Vaikka en niin välittänytkään Samuli Edelmannin Teit meistä kauniin -tulkinnasta Vain elämää -sarjassa, niin se toi paljon muistoja mieleen. Olin unohtanut koko biisin ja ne ajat. Silloin olin levoton ja haikaileva, enkä millään uskonut kun mulle sanottiin että vielä sä tuosta rauhoitut ja löydät itses. Kiitollisena mietin, että onneks olin väärässä.
Thursday, October 2, 2014
Kiitollisuushaaste 2/5
Tänään en oo niin pursuavan täynnä kiitollisuutta ku eilen. Vähän möh. Mutta tokihan niitä kiitollisuuden aiheita löytyy, kun vähänkin miettii.
1. Tänään maksettiin marraskuun lomamatka. Kiitos minä ja mun aviomies, meidän työpaikat, säästötilit, seikkailunhalu ja Suomeen syntyminen! Aurinkoloman odotus se ihmisen syksyisellä tiellä pitää.
2. Terveys. Välillä kun kitisen turhista, mietin kaikkia rakkaita ihmisiä ja sitä, että he ovat terveitä ja mun elämässä. Hirmu kiitollinen saa olla.
3. Olen kiitollinen mun työyhteisöstä. Siellä on muutama ihan supertyyppi, muutama kiva ja muutama sellainen, joiden kanssa voi sitten positiivisesti ajatella, että oppiipa ainakin tulemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen.
4. Oon kiitollinen, että oon aikuinen ja voin syödä jälkkärin ennen lounasta ja juoda skumppalasillisen välipalaksi. Aina silloin tällöin.
5. Kiitollinen oon myös mun hyvästä polkupyörästä, jonka jaksan kaivaa tallista näin lokakuunkin tullen ja pörheltää töihin.
1. Tänään maksettiin marraskuun lomamatka. Kiitos minä ja mun aviomies, meidän työpaikat, säästötilit, seikkailunhalu ja Suomeen syntyminen! Aurinkoloman odotus se ihmisen syksyisellä tiellä pitää.
2. Terveys. Välillä kun kitisen turhista, mietin kaikkia rakkaita ihmisiä ja sitä, että he ovat terveitä ja mun elämässä. Hirmu kiitollinen saa olla.
3. Olen kiitollinen mun työyhteisöstä. Siellä on muutama ihan supertyyppi, muutama kiva ja muutama sellainen, joiden kanssa voi sitten positiivisesti ajatella, että oppiipa ainakin tulemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen.
4. Oon kiitollinen, että oon aikuinen ja voin syödä jälkkärin ennen lounasta ja juoda skumppalasillisen välipalaksi. Aina silloin tällöin.
5. Kiitollinen oon myös mun hyvästä polkupyörästä, jonka jaksan kaivaa tallista näin lokakuunkin tullen ja pörheltää töihin.
Wednesday, October 1, 2014
Kiitollisuushaaste 1/5
Sain kiitollisuushaasteen siskoltani. Toteutan sen mieluummin täällä blogissa kuin Facebookissa, kun mulla on niin paljon asiaa.
1. Kaikista eniten kiitollinen olen just tällä hetkellä siitä, että iso ja raskas työprojekti realisoituu huomenna. Tämän takia olen täälläkin ollut vähän hiljaisempi viime viikkoina, koneen edessä vietetyt tunnit on menneet kaikki töiden tekemiseen. Nytkin tässä vielä parit duunimailit viuhuu (klo 22:10 keskiviikkoiltana). Mutta huomenna, oi huomenna, kova työ palkitaan.
2. Tänään aamulla olin tosi kiitollinen, että mulla on aviomies. Parvekkeelle oli lentänyt parvekelasien välistä lintu ja se ei osannut pois. P meni parvekkeelle ja avasi parvekelasit ja tuli sisälle. Noin niin kuin nyt normaalisti tällaisissa tilanteissa voisi ajatella toimivansa. Sanoin hänelle, että jos tää olis tapahtunut viime viikolla kun P oli pois, lintu ois saanut jäädä parvekkeelle. Korkeintaan olisin raottanut parvekkeen ovea ja heittänyt sille siemeniä, jottei nälkään kuole.
3. Iltapäivällä olin taas kiitollinen aviomiehestä, joka oli imuroinut. Tie mun sydämeen kulkee pyytämättä tehtyjen kotitöiden kautta.
4. Olen tosi kiitollinen monesta kivasta ketjusta Facebookissa, joissa tänäänkin suunniteltiin kaikkea hauskaa ystävien kanssa. Piristävää lukemista töiden välissä. Ja tietty parasta siinä on, että on semmoisia ystäviä, joiden kanssa suunnitella tulevia rientoja.
5. Näin myöhään illalla olen kiitollinen, että kotoa löytyy lempi-iltapalaani. Jaan sen teidän kanssa, syökää huomenna ja voitte sitten olla kiitollisia mulle. Iltapalojen kunkku: Eila lohkeava luonnonjogurtti ja Sysmän hunaja-vilja luomumysli. Myös Pirkan vastaava mysli kelpaa. Oon tehnyt myslien sokerivertailua ja huomannut, että luomumysleissä on vähiten. En tiedä miksi. Mutta olkaa hyvät vinkistä :)
1. Kaikista eniten kiitollinen olen just tällä hetkellä siitä, että iso ja raskas työprojekti realisoituu huomenna. Tämän takia olen täälläkin ollut vähän hiljaisempi viime viikkoina, koneen edessä vietetyt tunnit on menneet kaikki töiden tekemiseen. Nytkin tässä vielä parit duunimailit viuhuu (klo 22:10 keskiviikkoiltana). Mutta huomenna, oi huomenna, kova työ palkitaan.
2. Tänään aamulla olin tosi kiitollinen, että mulla on aviomies. Parvekkeelle oli lentänyt parvekelasien välistä lintu ja se ei osannut pois. P meni parvekkeelle ja avasi parvekelasit ja tuli sisälle. Noin niin kuin nyt normaalisti tällaisissa tilanteissa voisi ajatella toimivansa. Sanoin hänelle, että jos tää olis tapahtunut viime viikolla kun P oli pois, lintu ois saanut jäädä parvekkeelle. Korkeintaan olisin raottanut parvekkeen ovea ja heittänyt sille siemeniä, jottei nälkään kuole.
3. Iltapäivällä olin taas kiitollinen aviomiehestä, joka oli imuroinut. Tie mun sydämeen kulkee pyytämättä tehtyjen kotitöiden kautta.
4. Olen tosi kiitollinen monesta kivasta ketjusta Facebookissa, joissa tänäänkin suunniteltiin kaikkea hauskaa ystävien kanssa. Piristävää lukemista töiden välissä. Ja tietty parasta siinä on, että on semmoisia ystäviä, joiden kanssa suunnitella tulevia rientoja.
5. Näin myöhään illalla olen kiitollinen, että kotoa löytyy lempi-iltapalaani. Jaan sen teidän kanssa, syökää huomenna ja voitte sitten olla kiitollisia mulle. Iltapalojen kunkku: Eila lohkeava luonnonjogurtti ja Sysmän hunaja-vilja luomumysli. Myös Pirkan vastaava mysli kelpaa. Oon tehnyt myslien sokerivertailua ja huomannut, että luomumysleissä on vähiten. En tiedä miksi. Mutta olkaa hyvät vinkistä :)
Friday, September 12, 2014
Ouluhan on kiva kaupunki
Ja yllättävän iso. Ja hieno.
Helsinki-Vantaalta torstai-iltana lähtiessä ei lentokentällä ollut juuri kukaan. Myyjät rupattelivat toistensa kanssa, muutaman portin edessä oli ihmisiä. (HUOM! Kotimaan lennoilla ainoat tuliaistavarakaupat on R-Kioski ja Stockan pikkupuoti eli ei kannata jättää viime tinkaan).
Oulun lentokentällä oli täysi härdelli! Turkin lomalento oli saapunut juuri. Havajipaitoja ja palaneita neniä viuhui siellä täällä ja tullissakin oli henkilökuntaa. En muista, koska olisin viimeksi nähnyt Helsingin päässä tullissa virkailijoita...
Oulussa käytiin torilla muikuilla, hengailtiin kaupungilla ja rannalla Nallikarissa. Tärkeintä oli tietysti naperoiden kanssa trampoliinilla pomppiminen ja aamulla sängyssä hupsuttelu sekä niiden nukkumaan menon jälkeen jutustelu viinilasien äärellä.
A uhkui ylpeyttä esitellessään meille luokkaansa ja koulukirjojaan. Pientä Oulun murretta oli jo nyt havaittavissa - ne tuplakonsonantit!
E:n kanssa taisin käydä ensimmäisen pidemmän keskusteluni ikinä, kun katselimme leijonan ja kirahvin kuvia... gröhöm... viinitonkan kyljestä. Keskustelu meni jotenkin näin:
"Tässä kuvassa on leijona."
"Ei! Kiu (kisu)."
"Tää on kyllä leijona."
"Eeeei! Kiu."
"Noh antaa olla, tässä on kirahvi."
"Ei! Hauva."
"Ei ole hauva, kun on kirahvi."
"Eeeei! Hauva."
"Kirahvi."
"EI! Hauva."
Ja kun makasin trampoliinilla jo kaikkeni antaneena ja kaksi hymyilevä aurinkoista naamaa lähestyi toisesta laidasta riemusta kiljuen mietin, että tämän hetken jos saisin pulloon niin sillä jaksaisi vaikka minkälaisen talven yli.
 |
| Katutaidetta Oulun malliin. |
Oulun lentokentällä oli täysi härdelli! Turkin lomalento oli saapunut juuri. Havajipaitoja ja palaneita neniä viuhui siellä täällä ja tullissakin oli henkilökuntaa. En muista, koska olisin viimeksi nähnyt Helsingin päässä tullissa virkailijoita...
Oulussa käytiin torilla muikuilla, hengailtiin kaupungilla ja rannalla Nallikarissa. Tärkeintä oli tietysti naperoiden kanssa trampoliinilla pomppiminen ja aamulla sängyssä hupsuttelu sekä niiden nukkumaan menon jälkeen jutustelu viinilasien äärellä.
A uhkui ylpeyttä esitellessään meille luokkaansa ja koulukirjojaan. Pientä Oulun murretta oli jo nyt havaittavissa - ne tuplakonsonantit!
E:n kanssa taisin käydä ensimmäisen pidemmän keskusteluni ikinä, kun katselimme leijonan ja kirahvin kuvia... gröhöm... viinitonkan kyljestä. Keskustelu meni jotenkin näin:
"Tässä kuvassa on leijona."
"Ei! Kiu (kisu)."
"Tää on kyllä leijona."
"Eeeei! Kiu."
"Noh antaa olla, tässä on kirahvi."
"Ei! Hauva."
"Ei ole hauva, kun on kirahvi."
"Eeeei! Hauva."
"Kirahvi."
"EI! Hauva."
Ja kun makasin trampoliinilla jo kaikkeni antaneena ja kaksi hymyilevä aurinkoista naamaa lähestyi toisesta laidasta riemusta kiljuen mietin, että tämän hetken jos saisin pulloon niin sillä jaksaisi vaikka minkälaisen talven yli.
Wednesday, September 3, 2014
Paahdetut pavut
Nyt tuli eteen sellainen helppo superherkku etten malta olla jakamatta. Alkuperäinen ohje: Chocochili
tuoreita vihreitä papuja
pari valkosipulinkynttä (oman maun mukaan, paahtuu uunissa makeaksi)
oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria
Leikkaa pavuista molemmat päät pois ja huuhtele. Laita pavut 2 minuutiksi kiehuvaan suolalla maustettuun veteen. Kaada pavut lävikköön ja vesi pois.
Leikkaa valkosipulit tosi ohuiksi viipaleiksi. Laita pavut voipaperilla päällystetylle uuninpellille tai uunivuokaan. Sirottele päälle valkosipuli ja kevyesti oliiviöljyä (pilasin jo yhden satsin laittamalla liikaa). Sekoittele papuja ja päälle sormisuolaa ja mustapippuri.
Paahda papuja uunin ylätasolla 225 asteessa kymmenisen minuuttia. Älä anna kärähtää!
Nauti heti tai viilentyneenä.
Subscribe to:
Posts (Atom)