Vegevauva: Proteiini

Proteiini on yleensä se asia, josta kysytään, kun kerromme ettei Arvo syö lihaa. Alkuun laskeskelin tarkkaan, että saahan Arvo tarpeeksi proteiinia ruoasta.

Hyvin äkkiä kuitenkin lopetin, koska tajusin proteiinia tulevan helposti "yli tarpeen" tällä meidän perheen kala-kananmuna-maitotuotteet-vegaanisia valintoja-äiti syö joskus.maksaa-kasvisruokavaliollakin (en jaksa tätä rimpsua joka kohtaan kirjottaa, joten puhun kasvisruokavaliosta vaikka käytännössä tämä ei  mustavalkoisesti sitä ole).

Alle 2-vuotiaan päivän proteiinintarve on noin 1-2 grammaa per painokilo. Arvo painaa noin 10 kiloa eli hänen tulisi saada 10-20 grammaa proteiinia päivässä.

Kasvisproteiineista syömme pääasiassa linssejä, soijaa (useimmiten tofuna), papuja ja kik-herneitä (liian vähän käytössä tällä hetkellä paitsi falafeleina). Quorn ei meihin vanhempiin oikein uppoa, härkis menee hätävarana, nyhtistä olen kotiin asti saanut tasan kerran (kun kaveri diilasi sitä omasta lähikaupastaan, otamme vastaan nyhtislähetyksiä vastaisuudessakin).

Kalaa syömme noin kerran viikossa ja kananmunia pari kertaa. Nämä päivät ovat täysin itsestäänselvyyksiä proteiinin suhteen. 50 gramman palassa kalaa on jo 10 grammaa proteiinia ja yhdessä kananmunassakin noin 8 grammaa.

Me syödään lähes pelkästään täysjyvätuotteita, joissa on melko paljon proteiinia. Esimerkiksi makaronit, riisit yms. lisäkkeet syödään meillä täysjyväisinä. Myös leipä on yleensä niitä terveellisemmän sorttisia (ja vähäsuolaisia). Arvo syö lisäksi yleensä aamu- tai iltapalalla sokerittomia täysjyvämuroja (Talk-muru, C-Flakes, riisimurot yms.).

Arvolla on yhteisen ruoan lisäkkeenä usein vihreitä papuja, herneitä, maissia, raejuustoa tai avokadoa, jotka ovat kaikki enemmän tai vähemmän proteiinipitoisia. Lisäksi mulla oli pakkasessa iso satsi linssipihvejä, joista saatoin Arvolle sulattaa yhden ruoalle. Oli, koska ne loppuivat ja uusi satsi, jonka tein, syötiin ennen kuin se ehti pakkaseen. To do -listalla jollekin sunnuntaille! Saman voisi tehdä papupihveille.

Arvo syö nykyään myös usein kerran päivässä aamu/ilta- tai välipalaksi luonnonjugurttismoothien. Tähän upotan lisäksi marjoja/hedelmiä sekä lusikallisen manteli/pähkinävoita. Parin desin smoothie sisältää helposti 5-6 g proteiinia ja sen lisäksi melkeinpä puolet päivän kalsium-tarpeesta.

Päiväkodissa Arvo syö kasvis/kalaruokaa. Kerran viikossa koko päiväkoti syö kasvisruokaa muutenkin ja kerran viikossa on kalapäivä. Kolmena päivänä Arvolle ja muutamalle kasvissyöjähoitajalle tehdään eri ruokaa ja nyt näkemäni perusteella sielläkin otetaan hyvin ruoanteossa proteiinit huomioon.

Tarkoitukseni ei ole tässä mitenkään väittää, että meidän ruokavalio olisi täydellinen vaan osoittaa, että tarvittavan määrän proteiinia saa myös tällä meidän "kasvis"ruokavaliolla. Ja saa tiukemmallakin kasvisruokavaliolla, mutta tämä on meidän valinta.

En sitä sen kummemmin yleensä mainosta (kivampihan on instata kuvia niistä itsetehdyistä ruoista), mutta kyllä meidän ruokavalio sisältää arjessa aina välillä (lue: aika usein) kaikenlaisia kepulikonsteja kuten eineksiä ja tilanteita "jääkaapissa ei oo mitään kunnollista". Sitten välillä tilataan ne pitsat ja viikonlopuiksi ostetaan jotain ihanaa höttöleipää. Mielestäni ruoka saa ja sen täytyy olla myös nautinto. Lapsellekin.

Kuvassa joku kasvishöttö, ohrasuurimoita, avokadoa ja pari niitä kuuluisia linssipihvejä. Lusikka on meillä edelleen, mutta vain toistaiseksi, kuvausrekvisiittaa.

Päiväkodin aloitus - toinen viikko

Meno on jatkunut päiväkodissa samana kuin ekalla viikolla. Hienosti menee, on joka iltapäivä palaute, kun Arvoa haemme..

Poikanen tosiaan viihtyy. Tällä viikolla äiti on saanut kuulla lapsensa olevan viilipytty, cool, hurmuri, ilmeikäs ja hitusen dramaattinenkin. Hoitajien kertoman mukaan Arvo tulee muiden lasten kanssa hyvin toimeen, on kiertänyt aikuiset pikkusormensa ympärille ja nauttii huomiosta.

Olen huomannut, ja tämä ei siis millään tapaa ole mikään ongelma tai valitus, että Arvo tuoksuu erilaiselta päiväkotipäivien jälkeen. Se vaan tuntuu jotenkin hassulta. Voi olla, että olen aika herkkäkin tuoksuille, meillä kotona kaikki on nykyään tuoksutonta. Mutta Arvohan viettää hyvän osan päivää syleissä (mikä on ihanaa!) ja tietysti häneen tartuu tuoksuja muista ihmisistä.

Hän on päiväkotiryhmänsä kuopus, maskotti, ja kuten eräs hoitaja totesi, Arvosta voi vielä nuuskutella vauvatuoksuja. Itse en niitä enää haista, mutta muutenhan tuo pyöreä valkohaituvainen pää on täysin vastustamaton.

Arvon mummu oli meillä ja Arvo vietti "vapaapäivää" keskiviikkona. Ihana, että isovanhemmat voivat niitä hänelle silloin tällöin järjestää. Sillä vaikka kuinka hyvin Arvo päiväkodissa viihtyisi, niin on näistä vapaapäivistä hänelle tietysti erilaista iloa. Hän saa hengata isovanhempien kanssa, jakamatonta huomiota ja isovanhemmatkin roiman annoksen Arvo-energiaa!

Viime viikolla olivat yöt rauhattomia, tällä viikolla ovat olleet illat. Yöt ovatkin sujahtaneet takaisin 0-2 herätyksen kaavaan (kyllä, 8. täysi yö koettiin tällä viikolla), mutta iltaisin Arvo oli itkuinen ja nukahtaminen vaikeaa.

Mehän olemme nukuttaneet Arvon toisille päikkäreile vielä kotona, koska päiväkodissa hän ei toistaiseksi ole nukkunut vielä 1,5 h pidempiä päikkäreitä. Arvelimme nukahtamisvaikeuksien kuitenkin johtuvan juuri noista toisista päikkäreistä, joten kokeilimme jättää toiset päiväunet pois torstaina ja perjantaina. Kello 16-17 välillä Arvo olisi varmasti nukahtanut, jos hänet olisi nukkumaan laittanut, mutta tämän jälkeen illat menivät hienosti. Ei alkuviikon kitinääkään ja nukahtaminen sujui helposti.

Ja sitten perjantai. Aamulla Arvo oli itkaissut, kun iskä oli hänet vienyt päiväkotiin. Päättelimme tämän johtuvan siitä, että hän jäi muista aamuista poiketen eteiseen, kun muu ryhmä oli jo pukemassa ja ulos lähdössä. Yleensä olemme riisuneet hänet ja vieneet sisätiloihin.

Sitten lounasaikaan tuli puhelu päiväkodista. Arvo oksensi, tulkaa hakemaan. Voih.
Eli muuten hyvin menee, mutta keräämme sitten tämän tautisarjan tähän alkuun ilmeisesti.

Kotona hän ei kuitenkaan enää oksentanut ja ruokahalu oli tallella. Ilta meni muutenkin normaalisti ja päättelimmekin, että ehkä vatsan oli laittanut sekaisin jokin muu kuin vatsatautipöpö. Huh!

Ehkä ensi viikolla sitten eka koko viikkoa hoidossa?

Fresh pineapple without a bib. #notmybrightestmoment #toddler #snack #taapero #välipala

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Tammi 26, 2017 kello 8.42 PST

Lapsi on terve kun se syö

Maanantaina Arvo oli syönyt päiväkodissa kolme annosta porkkanalettuja.

Jokohan ne kohta luulee, ettei me anneta lapselle kotona lainkaan ruokaa?

Ja vaikka Arvolla on ruokahalu kohdillaan kotonakin, mutta eihän kyllä kolmea annosta syö. En toki tiedä, minkäkokoisia ovat päiväkodin annokset.

Mutta mietin tässä, että voisiko sittenkin olla, että päiväkodissa ois vaan vähän parempi kokki kuin kotona.

"Ei ole, kyllä sun ruoka on parempaa", lohdutti mies, kun hänelle tätä pohdin.

"Mutta ethän sä oo maistanut niitä päiväkodin pöperöitä. Ties vaikka itsekin haluaisit siellä syödä ennemmin..."

Enpä valita. Tietenkään. Tosi hienoa, jos Arvo sattuu olemaan alueen parhaassa lounasravintolassa hoidossa! Ja tietysti mikä tärkeintä, niin ruoka maistuu ja ukko kasvaa.

First he was like "okay moooom, I will try your #veganbolognese sure...", then he was like "omg, this is delicous!" #kidsofig #vegaanihaaste #kidsfood #veganfood #spoonpracticeisreal

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Tammi 5, 2017 kello 8.50 PST

Päiväkodin aloitus - ensimmäinen viikko

Päiväkodin aloitus on ylittänyt kaikki odotukset. Vaikka etukäteen sanoin usein "ihmettelen, jos Arvon kanssa tulee isompaa ongelmaa", niin tokihan sitä jännitti.

On ollut jännä kuulla vielä toistaiseksi aika tuntemattomien päiväkodin työntekijöiden kommentteja Arvosta. Olen aiemminkin kirjoittanut, että minulle on ollut hankalaa erottaa Arvon luonteenpiirteitä siitä, mikä nyt vauvana/taaperona oloon kuuluu. Onkin ollut tosiaan hauskaa ja helpottavaa, että henkilöt, joilla on erilaisista lapsista kokemusta, ovat pitkälti kanssani samoilla linjoilla.

Hoitajat ovat kutsuneet Arvoa superjoustavaksi, sopeutuvaiseksi, puheliaaksi, sosiaaliseksi, rohkeaksi ja uteliaaksi. Hänen huikea ruokahalunsa saa maininnan joka iltapäivä ja muutamana päivänä hän oli jo komentanutkin hoitajia, jos ruokahuolto ei pelannut tarpeeksi nopeasti. Päiväunillekin hän on joka päivä nukahtanut melko helposti, mutta niiden kesto on toistaiseksi jäänyt vain 1-1,5 h välille ja siksi olemmekin nukuttaneet hänet vielä kotona toisille lyhyille päikkäreille.

En voi kun jatkuvasti ihmetellä tuota meidän rakasta pientä, kun on joka paikassa kuin kotonaan.

Vaikka päivät sujuivat mallikkaasti, niin öissä tapahtui muutos. Arvo nukkui tosi levottomasti alkuviikon. Hän oli jo ennen päiväkodin aloittamista nuhainen, mikä sekin varmasti vaikutti. Lisäksi hampaita on tulossa kerralla peräti kolme kappaletta, pari isoa takahammastakin. Tiedä sitten mikä oli suurin syy, mutta heräilyjä oli tavallista enemmän.

Ja niinhän siinä sitten sen nuhan kanssa kävi, että ensimmäinen päiväkotisaikku koitti perjantaina. Arvo nukkui suuren osan perjantaista, tuntui illalla hyvältä että hän oli saanut tämän yhden lepopäivän. Vaikka kuinka hienosti sopeutuukin, niin myllertäähän siellä mielessä varmasti.

Unta on riittänyt muutenkin koko viikonlopun normaalia enemmän. Päiväkodissa opitut sisäpäikkärit on otettu käyttöön kotonakin. Olen jo kuukausia silloin tällöin yrittänyt saada Arvoa nukahtamaan viereen päikkäreille, koska olisi vain niin ihana köllötellä hetki vierekkäin, mutta turhaan. Nyt se kuitenkin onnistui vaivatta ja molemmat vanhemmat hyödynsimme tätä yhteispäikkäröimällä koko viikonlopun.

Ja sunnuntaina heräsin klo 7.40 tajuten, että Arvo ei ole herännyt kertaakaan. Koska kyseessä oli vasta seitsemäs (who's counting?) kokonainen yö hänen elämässään, hiivin tietysti heti huoneeseen varmistamaan että onko kaikki ok. Oli ok ja hän heräsi vasta pieneen kolisteluun 9 maissa.

Varsinkin kesällä metsästin ratkaisua parempiin öihin iltapaloista. Nytkin oli pakko kokeilla ja antaa sunnuntain iltapalaksi täysin identinen satsi kuin lauantai-iltana. Arvo söi luonnonjugurtti-mantelivoi-öljy-päärynä-smoothien ja muroja (sokerittomia maissi/riisimuroja) kauramaidossa sekä pienen palan banaania. Huomenna nähdään oliko tämä voittajaresepti!

EDIT: Ei ollut ihan selkeä voittaja, mutta kahdella herätyksellä selvittiin su-ma-yö!

Äidin uutta hyötyliikuntaa

Kyllä en mitään jumppia tarvitse enää koskaan, kun minulla on ihan uusi harrastus!

Pääsin keskiviikkona tutustumaan ensimmäistä kertaa hikiliikuntamuotoon "lapsen vieminen päivähoitoon ja siitä sitten töihin". Winter in Finland -edition!

45 minuutin hikitunti, joka on täynnä varmaa kalorienkulutusta ja rasvanpolttoa.

Aloitetaan kevyellä lämmittelyllä, jossa kiemurtelevalle taaperolle puetaan ulkovaatteet.

Sitten tartutaan painoihin ja lykitään vaunut liikkeelle. On mäkinousua ja varovaista sipsutusta liukkaissa kohdissa. Molempia tasaisesti ja pelkästään sopivasti. Ja räntäkin vaan viilentää.

Sitten sykevaiheesta lihaskuntoon, kun jo leikkimään hinkuvalta taaperolta riisuutaan vartti sitten puetut ulkovaatteet. Paremmat tehot saa, jos ei riisu omia ulkovaatteita!

Pieni hengähdys, pihalla voi tiristää halutessaan muutaman kyyneleen, mutta sitten heti seuraavaan sykkeen nostatukseen.

Töppöstä toisen eteen, bussi jo lähestyy! Muutama juoksuaskel. Hei nyt et hyydy, jaksaa, jaksaa!
Taas pieni hengähdys, halutessaan voi palata hetken takaisiin tunnelmiin ja tiristää muutaman kyyneleen lisää.

Sitten aamujumpan vaarallisin vaihe eli aivan-sairaan-liukkaan-sillan-ylitys. Päätehtävä: säilytä nivelsiteet. Tekee hyvää myös tasapainolle ja corekin tykkää!

Valmista tuli! Hienosti jaksoit! Sitten palkinnoksi latte ja tietokoneelle.

Seela Sella ihmetteli Pieni eläin -näytelmässään, että miksi kotitöitä vihataan niin kovasti. Kun nehän ovat sitä oikeaa elämää. Eläimet ihan nauttivat kotinsa laittamisesta ja puhtaanapidosta. Jos ne puuhat ulkoistetaan, niin tarvitaan tilalle jotain keinotekoista ajanvietettä.

Tämä ajatus on jäänyt mulla pyörimään mieleen. Sen lisäksi, että se on mullistanut asenteeni tiskikoneen täyttöä kohtaan, niin tähän päiväkoti"rumbaankin" yritän suhtautua juurikin sellaisena kuin se on - elämää ja hyötyliikuntaa. Katsotaan kauanko asenne säilyy, mutta aina kannattaa yrittää!

Daycare dude. He likes it. So glad 😍 #daycare #kidsofig #päiväkoti #taapero #moomin

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Tammi 18, 2017 kello 11.25 PST

Päiväkodin aloitus

Hyvinhän se meni!

Jäbä ei ollut milläänsäkään. Kuin kala vedessä, sanoivat. Superhyvin ekaksi päiväksi, sanoivat myös. Vanhemmat ei voisi olla enempää samaa mieltä.

Iskälle sanottiin aamulla heipat ongelmitta ja iltapäivällä äidille tuotiin hetimiten näytille suuri aarre, vaaleanpunainen nukkekodin tuoli. Välissäkään ei kertaakaan ollut harmittanut.

Syömistapa ja ruokahalu vähän hymyilyttivät, kalapullat ja muusi olivat kadonneet kaksin käsin. Jopa porkkanaraaste, joka kotona ei ole tähän mennessä uponnut. Ihana, kun ei ole päiväkodissa ole mikään ongelma tämä sormiruokailu. Syömistapa vapaa! Eiköhän Arvo ajallaan lusikankin käytön opi, ehkä piankin kun seuraa muiden esimerkkiä ja viimeistään keittopäivänä...

Päivän hankalin osuus oli odotetusti päikkärit, mutta niillekin Arvo oli nukahtanut kymmenessä minuutissa. Tosin hän oli sitten herännyt 40 minuuttia myöhemmin ja pitänyt niin kovaa meteliä, että hänet oli vietävä toiseen huoneeseen. Siellä hän oli sitten jatkanut torkkumista hoitotädin sylissä. Melko liikkistä.

Minusta on jännä, että tämä sopeutuvaisuuden piirre on Arvossa ollut nähtävissä jo ihan pienestä vauvasta. Hänelle on aina ikään kuin käynyt kaikki eikä hän ole koskaan "turhista" valitellut. Nykyään hän löytää kaikesta iloa sekä ihmeteltävää. Toki hän pistää vastaankin esimerkiksi puettaessa, mutta pitkään sekään harmi ei koskaan kestä.

Joskus se, että Arvolle on aina käynyt kuka tahansa hoitajaksi ja huolehtijaksi eikä hän ole pahemmin peräämme kaipaillut, on tuntunut siltä ettei hän välitä. Sittemmin rakkaudenosoituksia on alkanut tulla ja olemmekin ajatelleet ja neuvolassakin vakuuteltiin, että kyse on vain hänen persoonastaan.

Huoleton tyyppi, luottavainen mieli. Tässä(kin) kohtaa elämää siitä on enemmän kuin hyötyä. Toki se on hyvä piirre aikuisissakin, toivottavasti hän sen säilyttää eikä ala äitinsä jalanjäljissä hermoilevaksi pessimistiksi!

Ja hah! Arvatkaas kuka olisi juuri tänä aamuna, ihka ensimmäisenä jolloin hänellä on ihan henkilökohtaista menoa, nukahtanut vielä viereen. No, tämä meidän jääkarhu tietysti!

Päiväkotiin tutustuminen

Maanantaina tömisteltiin koko perhe päiväkodin eteiseen. Ottaessamme vaatteita pois Arvo jo koputteli malttamattomana lasiovea, jonka takana näkyi päiväkodin lapsia aamupuuhissa. Hyvä alku!

Oven takaa avautui laiskan raukea maanantaiaamun tunnelma. Lapsilla oli menossa rauhallisia leikkejä, joku halusi vähän halata hoitotätiä ja sitten lukea. Ja Arvo syöksyi heti ottamaan tilaa haltuun. Kaikki nurkat piti koluta läpi, sitten tavarat ja testailla parhaat kiipeilytelineet.

Olin joskus tarhassa tet-viikon ja muistan tuon tunnelman sieltä. Tuli juuri sellainen fiilis kuin toivoinkin. Mäkin haluun jäädä tänne!

Iskä ja Arvo kävivät päiväkodissa koko viikon. Yhtenä päivänä ulkona leikkimässä, muuten sisätiloissa päivän puuhissa mukana. Torstaina minäkin olin taas mukana ja silloin Arvo jo pyysi vastuuhoitajansa syliin, mutta riensi sitten minun jalkoihini kun hoitaja esti häntä pääsemästä pistorasioille.

Päiväunia ja ruokailuja ei treenailtu. Ne sujuvat henkilökunnan mukaan paremmin, jos vanhemmat eivät ole paikalla, sillä silloin lapsi ei odota tilanteen menevän totutun rutiinin mukaisesti. Meidän kanssa Arvo olettaisi, että laitamme hänet rattaisiin nukkumaan.

Minua vähän jännittää, miten hänet saadaan unille porukan mukana nukkariin, mutta ammattilaiset tuntuivat varmoilta. Toivottavasti laittavat tekstarin maanantaina puolilta päivin, että siellä tuhisee joukon jatkona.

"Arvosta näkee, että hyvin tulee menemään", hoitaja vakuutteli. Jotainhan voi aina tulla, ehkä vasta vähän myöhemmässäkin vaiheessa. Mutta sama fiilis meillä vanhemmilakin on. "Kun tuo on niin tommonen", puki verbaalisesti lahjakas äiti tunteitaan sanoksi. Utelias, rohkea, sosiaalinen ja sopeutuvianen, hän kai yritti sanoa.

Ensi maanantaina Arvo sitten tosiaan jää päiväkotiin ilman meitä. Yritämme pitää päivät alkuun mahdollisimman lyhyinä, onneksi meillä vanhemmilla on molemmilla joustavat työt. Itse toivoisin myös, että aamut voitaisiin mahdollisuuksien mukaan pitää kiireettöminä. Yritämme mennä nyt Arvo edellä tähän päiväkodin aloituksen alkuun, hänellehän se on suurin muutos.