Päiväkodin aloitus

Hyvinhän se meni!

Jäbä ei ollut milläänsäkään. Kuin kala vedessä, sanoivat. Superhyvin ekaksi päiväksi, sanoivat myös. Vanhemmat ei voisi olla enempää samaa mieltä.

Iskälle sanottiin aamulla heipat ongelmitta ja iltapäivällä äidille tuotiin hetimiten näytille suuri aarre, vaaleanpunainen nukkekodin tuoli. Välissäkään ei kertaakaan ollut harmittanut.

Syömistapa ja ruokahalu vähän hymyilyttivät, kalapullat ja muusi olivat kadonneet kaksin käsin. Jopa porkkanaraaste, joka kotona ei ole tähän mennessä uponnut. Ihana, kun ei ole päiväkodissa ole mikään ongelma tämä sormiruokailu. Syömistapa vapaa! Eiköhän Arvo ajallaan lusikankin käytön opi, ehkä piankin kun seuraa muiden esimerkkiä ja viimeistään keittopäivänä...

Päivän hankalin osuus oli odotetusti päikkärit, mutta niillekin Arvo oli nukahtanut kymmenessä minuutissa. Tosin hän oli sitten herännyt 40 minuuttia myöhemmin ja pitänyt niin kovaa meteliä, että hänet oli vietävä toiseen huoneeseen. Siellä hän oli sitten jatkanut torkkumista hoitotädin sylissä. Melko liikkistä.

Minusta on jännä, että tämä sopeutuvaisuuden piirre on Arvossa ollut nähtävissä jo ihan pienestä vauvasta. Hänelle on aina ikään kuin käynyt kaikki eikä hän ole koskaan "turhista" valitellut. Nykyään hän löytää kaikesta iloa sekä ihmeteltävää. Toki hän pistää vastaankin esimerkiksi puettaessa, mutta pitkään sekään harmi ei koskaan kestä.

Joskus se, että Arvolle on aina käynyt kuka tahansa hoitajaksi ja huolehtijaksi eikä hän ole pahemmin peräämme kaipaillut, on tuntunut siltä ettei hän välitä. Sittemmin rakkaudenosoituksia on alkanut tulla ja olemmekin ajatelleet ja neuvolassakin vakuuteltiin, että kyse on vain hänen persoonastaan.

Huoleton tyyppi, luottavainen mieli. Tässä(kin) kohtaa elämää siitä on enemmän kuin hyötyä. Toki se on hyvä piirre aikuisissakin, toivottavasti hän sen säilyttää eikä ala äitinsä jalanjäljissä hermoilevaksi pessimistiksi!

Ja hah! Arvatkaas kuka olisi juuri tänä aamuna, ihka ensimmäisenä jolloin hänellä on ihan henkilökohtaista menoa, nukahtanut vielä viereen. No, tämä meidän jääkarhu tietysti!