Pääsin keskiviikkona tutustumaan ensimmäistä kertaa hikiliikuntamuotoon "lapsen vieminen päivähoitoon ja siitä sitten töihin". Winter in Finland -edition!
45 minuutin hikitunti, joka on täynnä varmaa kalorienkulutusta ja rasvanpolttoa.
Aloitetaan kevyellä lämmittelyllä, jossa kiemurtelevalle taaperolle puetaan ulkovaatteet.
Sitten tartutaan painoihin ja lykitään vaunut liikkeelle. On mäkinousua ja varovaista sipsutusta liukkaissa kohdissa. Molempia tasaisesti ja pelkästään sopivasti. Ja räntäkin vaan viilentää.
Sitten sykevaiheesta lihaskuntoon, kun jo leikkimään hinkuvalta taaperolta riisuutaan vartti sitten puetut ulkovaatteet. Paremmat tehot saa, jos ei riisu omia ulkovaatteita!
Pieni hengähdys, pihalla voi tiristää halutessaan muutaman kyyneleen, mutta sitten heti seuraavaan sykkeen nostatukseen.
Töppöstä toisen eteen, bussi jo lähestyy! Muutama juoksuaskel. Hei nyt et hyydy, jaksaa, jaksaa!
Taas pieni hengähdys, halutessaan voi palata hetken takaisiin tunnelmiin ja tiristää muutaman kyyneleen lisää.
Sitten aamujumpan vaarallisin vaihe eli aivan-sairaan-liukkaan-sillan-ylitys. Päätehtävä: säilytä nivelsiteet. Tekee hyvää myös tasapainolle ja corekin tykkää!
Valmista tuli! Hienosti jaksoit! Sitten palkinnoksi latte ja tietokoneelle.
Seela Sella ihmetteli Pieni eläin -näytelmässään, että miksi kotitöitä vihataan niin kovasti. Kun nehän ovat sitä oikeaa elämää. Eläimet ihan nauttivat kotinsa laittamisesta ja puhtaanapidosta. Jos ne puuhat ulkoistetaan, niin tarvitaan tilalle jotain keinotekoista ajanvietettä.
Tämä ajatus on jäänyt mulla pyörimään mieleen. Sen lisäksi, että se on mullistanut asenteeni tiskikoneen täyttöä kohtaan, niin tähän päiväkoti"rumbaankin" yritän suhtautua juurikin sellaisena kuin se on - elämää ja hyötyliikuntaa. Katsotaan kauanko asenne säilyy, mutta aina kannattaa yrittää!
No comments:
Post a Comment