Oven takaa avautui laiskan raukea maanantaiaamun tunnelma. Lapsilla oli menossa rauhallisia leikkejä, joku halusi vähän halata hoitotätiä ja sitten lukea. Ja Arvo syöksyi heti ottamaan tilaa haltuun. Kaikki nurkat piti koluta läpi, sitten tavarat ja testailla parhaat kiipeilytelineet.
Olin joskus tarhassa tet-viikon ja muistan tuon tunnelman sieltä. Tuli juuri sellainen fiilis kuin toivoinkin. Mäkin haluun jäädä tänne!
Iskä ja Arvo kävivät päiväkodissa koko viikon. Yhtenä päivänä ulkona
leikkimässä, muuten sisätiloissa päivän puuhissa mukana. Torstaina
minäkin olin taas mukana ja silloin Arvo jo pyysi vastuuhoitajansa
syliin, mutta riensi sitten minun jalkoihini kun hoitaja esti häntä
pääsemästä pistorasioille.Päiväunia ja ruokailuja ei treenailtu. Ne sujuvat henkilökunnan mukaan paremmin, jos vanhemmat eivät ole paikalla, sillä silloin lapsi ei odota tilanteen menevän totutun rutiinin mukaisesti. Meidän kanssa Arvo olettaisi, että laitamme hänet rattaisiin nukkumaan.
Minua vähän jännittää, miten hänet saadaan unille porukan mukana nukkariin, mutta ammattilaiset tuntuivat varmoilta. Toivottavasti laittavat tekstarin maanantaina puolilta päivin, että siellä tuhisee joukon jatkona.
"Arvosta näkee, että hyvin tulee menemään", hoitaja vakuutteli. Jotainhan voi aina tulla, ehkä vasta vähän myöhemmässäkin vaiheessa. Mutta sama fiilis meillä vanhemmilakin on. "Kun tuo on niin tommonen", puki verbaalisesti lahjakas äiti tunteitaan sanoksi. Utelias, rohkea, sosiaalinen ja sopeutuvianen, hän kai yritti sanoa.
Ensi maanantaina Arvo sitten tosiaan jää päiväkotiin ilman meitä. Yritämme pitää päivät alkuun mahdollisimman lyhyinä, onneksi meillä vanhemmilla on molemmilla joustavat työt. Itse toivoisin myös, että aamut voitaisiin mahdollisuuksien mukaan pitää kiireettöminä. Yritämme mennä nyt Arvo edellä tähän päiväkodin aloituksen alkuun, hänellehän se on suurin muutos.
No comments:
Post a Comment