Frankly my dear, pelkkää paskaa. Makaat sängyssä, tuijotat telkasta tulevia olemattomia ohjelmia koko päivän, koska kroppa ei jaksa nousta edes makuunille asti reissatakseen. (Päivän kohokohta on aamukahdeksalta tuleva Tyttökullat ja iltakuudelta alkava Poko poko Valentina. Näiden kahden välillä kaikki on turhaa) Yskänlääkkeen oton jälkeen aivot toimivat normaalisti kaksi tuntia, jonka aikana ehdit miettiä kaikki terapeuttiset ja mieltäsi eniten ylentävät ajatukset: kukaan ei rakasta minua, kaikki kuolevat joskus ja olen maailman huonoin ihminen. Tähän päälle itkun tiraus ja tunti unta.
Kun vihdoin jaksat kiskaista vartalosi sängyn tukahduttavasta pehmeydestä ja ahdistavaksi käyneestä mukavuuudesta, potkaiset ensi töiksesi lasisi lattialle ja lätäkköä kuivaillessasi käytät kaiken sen energian, jonka olit suunnitellut suuntaavasi paljon mielenkiintoisempiin tehtäviin, kuten sähköpostien vilkaisuun tai aiemmin päivällä postiluukusta räpsähtäneen laskupinon lajitteluun. Sukat tarttuvat monissa kohdissa muutamia päiviä sitten sattuneen simaräjähdysonnettomuuden jättämiin tahmaläikkiin, kun lattian pesuun ei valitettavasti ole ollut energiaa. Saati edes hiusten pesuun. Eli takaisin sänkyyn ja kas, alkaahan sieltä uusi lempiohjelmani "Mieheni on palkkionmetsästäjä." Turtuneet aivot hyrisevät mielihyvästä. Yöllä heräät ajatukseen, että mitä jos Maroon 5:n laulaja ei olekaan oikealta nimeltään Adam Levine ja entä jos hän ei olekaan sellainen playboy kuin väittää olevansa ja kenties hän on todellisessa elämässään aivan eri näköinen kuin tv:ssä? Näitä elintärkeitä kysymyksiä täytyy ehdottomasti pohtia valveunessa muutama tuskan hikinen tunti.
Kommunikointi käy vähiin, ketään ei näe päiviin, ainoastaan äiti soittaa tunnin välein ja kysyy olenko elossa. Ketään ei kyllä kaipaakkaan, ei jaksaisi olla sosiaalinen. Aivoihin kun mahtuu rään lisäksi tasan ajatus "kuinka monen tunnin päästä jaksaisin lämmittää karjalanpiirakan?" tai "Mikäköhän voisi olla tämän päiväisen voittopotin oikea vastaus? Voisiko se olla... voisiko se olla Helsinki?" Ja jotta saikkupäivien vitutus nousisi mahdollisimman suureksi, ulkona on kaunis sää, kaupungilla hauskoja viisutapahtumia, suomi hävisi ruotsille mahdollisimman masentavalla tavalla ja taloyhtiöstä on vesi poikki koko illan.
Iltaisin on ihan ok fiilis, vaikka peilikuva ei sitä myönnäkään. Iltaisin tuntuu, että jaksaisi, mutta hetken touhuttuaan alkaa yskittää ja huohottaa. Ai niin, minulla on siis keuhkoputken tulehdus. Sitä en tainnut vielä mainita.
Noh liioittelu on iloni, ei tämä nyt pelkkää surkeutta ole ollut. Iltaisin tosiaan on jo fyysisesti ihan ok fiilis, vaikka hulluksihan täällä sisällä on tulla. Tänään oli kivaa, kun iskä kävi käymässä, sisko lähetti lapsen kuvia piristykseksi (ihania!) ja jos jokin on hienoa sairastamisessa, niin mässäilyn sallittavuus. On pantteria, pastogne-keksejä, tosca-kakkua ja jakkimakupalaa. Mässäily pitää kyllä ajoittaa oikein, sillä makuaisti ei ole aivan koko päivää päällä.
No joka tapauksessa hapen puutteen ja aivojen kestoturrutuksen ansiosta pelkään perjantaina koittavaa työpäivää ja mahdollisesti kaiken oppimani poistumista päästäni. No tällä hetkellä siihen on vielä kaksi inhorealistisen pitkää ja itsesäälin kuorruttamaa sairaslomapäivää, että eiköhän siitäkin sitten selviä, jos näiden päivien aikana saa edes osasen itsestään takaisin elävien kirjoihin.
Rakas Henna, tsemppiä sinne! Täällä on melkein yhtä heikko happi, mutta netissä jaksaa surffailla, eikä yskitä. Blogia ei kyllä jaksa päivittää, pisteitä sulle siitä.
ReplyDeleteYöt menee joko valveilla hikoillen tahi tosi levottomissa unissa. Jätitte mut viime yönä yksin johonkin vieraaseen maahan, kun juostiin bussiin ja eksyin johonkin outoon rakennukseen. Heräsin aika järkyttyneenä.
Ja jo huomenna pitäisi mennä opinnäytetyöseminaariin kertomaan, ettei ole tehnyt mitään.