Pitäis kirjoittaa useammin ja lyhyemmin.

Niin. Pitäis.

Viime viikonloppu:
Ihana. Siis siinä juustonaksujenmässytyssohvalla-navankaivelu-telkkarinkattelu-mielessä. Koko viikonlopun oli hyvä olo. Ei krapulan häivää. Mitään en ole kyllä oikein saanut aikaiseksi ja se hämmentää. Makasinko tosiaan sohvalla koko viikonlopun? Mielestäni kuitenkaan en. Hmmh.

No tapahtui jotain jännittävääkin viikonloppuna. Olin sokkotreffeillä. Viimeksi olin tärskyillä joskus keväällä ja sen jälkeen oli ihan samanlainen olo kuin nytkin. Miksen tee tätä useammin??

Treffailu on hauskaa! Kipristää mahaa monta tuntia ennen, jännittää analysoida toisen ilmeitä kahvikupin takaa, omia "hauskoja" juttuja on aina kiva jakaa ja mitä sitten jos ei natsaa.

Ja näistä sunnuntaintreffeistä jäi vielä ihan hyvä maku käteen. Seura oli oikeinkin mukavaa ja söpöä, vaikkei nyt mitään suurempaa tunteiden paloa mukana ollutkaan. Mitään en menettänyt. Ja treffit järkännyt osapuoli vielä tarjoutui ostamaan mulle mars-patukan, jos menee penkin alle. Mutten kyllä aio sitä lunastaa, vaikkei treffit mihinkään johtaneetkaan.

Viime viikko:
Maanantaina oli sitten vuorossa vähän toisenlaiset sydämmen tykytykset. No korttelin päässä meidän toimistosta oli se myrkkysavupalo. Pojat syöksyivät tietty heti katsomaan, mutta meidän talossa suljettiin ikkunoita ja pistettiin ilmastointi pois päältä. Ja tietysti päätä alkoi särkeä heti kun kuuli jossain olevan myrkkykaasuja.

Kotimatkalla sattui sitten vähän karmaisevampi juttu. Olin juuri ylittämässä suojatietä ja ohittamassa katuvalotolppaa, kun siihen tolppaan rämähti henkilöauto. Sydän pomppasi ja varmaan tyttökin vähän. Autosta hyppäsi ulos hysteerinen ulkomaalainen nainen, joka huusi apua. Mä katsoin autoon ja kuskin paikalla oli mies, joka oli saanut jonkun kohtauksen. Se tärisi ihan holtittomasti. Se nainen kirkui ja yksi mies mun vieressä alkoi soittaa hätänumeroon ja minä myös, mutta se mies pääsi ensin läpi. Sitten siihen tuli onneksi joku sairaanhoitaja, joka hyppäsi sinne autoon auttamaan sitä miestä. Tässä vaiheessa mä poistuin, kun tajusin että munsta ei ole siinä pällistelemässä mitään apua.

Kämppis oli tullut sitä vähän tapahtuneen jälkeen ohi ja tilanne oli rauhoittunut ja mieskin ilmeisesti ihan kunnossa. Tuli jälkeenpäin aika ontto olo, kun tajusin, että oli aika mäihä että se auto osui siihen tolppaan.

Keskiviikkona oli koulutuksessa uuteen työhön. Torstaina tein yötöitä kun olin sopinut haastattelun klo 23. Yö on mun aikaa.

Tämä viikoloppu:
Lauantaina minua oli taas siunattu 8 tunnin koulupäivällä. Great. Tein kyllä yhden uuden ystävän, että jotain iloa oli puurtamisessa. Uutukainen kaverini sanoi minulle, että seurani on levollista ja rauhallista. Hmm. Hassua.

Lauantaina näin myös sukulaisia ja illalla korkkasin viinipullon kaverin luona. Ja oltiin Hamletissa humpalla. En istunut kertaakaan illan aikana, koska siellä soi hyvinkin tanssittava musiikki. Päästiin kaverin poikakaverin kyydissä kotiin, joka oli naureskellut väsyneiden humppaajien sammahtaessa autoon :P

Sunnuntain olen viettänyt rauhallisissa merkeissä. Vähän töitä tehden ja ihanalla päivällisellä uudessa Texas-ravintolassa. Oltiin isolla akkalaumalla ja tuli oikein sellainen hyvä vanhan ajan lukiokahvittelufiilis. Ruoka oli hyvää ja seura parasta!

P.s. Jenni Vartiainen on niin ihqu! Harmittaa kun hän oli esiintymässä Goomilla, eikä siellä oikein ollut oikea hetki herkistellä kauniiden lyriikoiden parissa. "Tämä ilta kävellään, käsi kädessä, ihmisten edessä. Älä sinä muiden katseista välitä, sillä me ollaan yhdessä. Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan, joka harvoille luetaan." Tämä sateinen sunnuntaiyö on siihen paljon sopivampi :)

P.p.s. Täytän keskiviikkona 24. Joka vuosi syntymäpäivien aikaan mietin tiettyjä samoja harmittavaisia asioita. Tämä vuosi ei ole poikkeus. Mutta onpahan taas syytä juhlia :)