Suru joskus käy ja ikävää riittää

Ei oo paljon sanottavaa tänä sunnuntaina. Edelleen vetoan aikuiseen asiankäsittelytapaani: Jos ei ajattele sitä, ei tarvitse ajatella sitä.

Noh hetken ajattelen. Sisko ja Tirpu lähtivät tänään Englantiin. Ikävä. Se ajatteluhetki meni jo.

Eilen olin varsinaisissa pariskuntabileissä. Ihan hauskoissa sellaisissa kyllä, mutta joo. Kukaan ei lähtenyt baariin, itsekin väsähdin jo ennen kahta. Nukuttanut vähän huonosti viime viikolla. Onneksi tehtiin fiksu ratkaisu ja lähdettiin kävelemään kotiin. Ihmiset kun olivat jonottaneet jopa 3 tuntia taksia. Bussit ei kulkeneet kun oli Pyhäinpäivä. Mahti päätös, vaikka pirun kylmää olikin.

Perjantaista asti olen ollut puolirampa, koska kävin ekaa kertaa elämässäni Les Mills Bodypumpissa. Se oli hauskaa, mutta tosi tosi rankkaa. Jumpan jälkeen kävin kampaajalla ja piristyin hetkeksi. Muistuttakaa ens kerralla kun oon allapäin, että menisin kampaajalle. Uusi tukka auttaa!!

Noo ens viikolla lupaan olla positiivisemmalla mielellä. Yrittää ainakin. Jos vaikka jotain iloisempaa tapahtuis jos ois ilosempi :) Emmä ainakaan jaksa enää olla tää ruikuttaja, joka oon tämän viikon ollut.














Tirpu is a DJ.










Tirpun hiustupsu.















Ne kaksi kuuluisaa hampia.