Syyskuun 12. olen viimeksi ollut kipeenä. Siitä ei ole kovin kauaa! Ja nyt taas. Nuhanenä, väsysimmu, korvakipu, yskäkeuhko, kuumeilua... need more information?
Sen mä sanon, että kun aivastan tarpeeksi monta kertaa, en enää osaa aivastaa senkään vertaa kuin yleensä. Aivastan vaikka kakskymmentä kertaa putkeen, jonka jälkeen nenää kutittaa mutten pysty enää muuta kuin haukkomaan henkeäni ja puhkumaan ja tuhisemaan.
Ärsyttää. Ketuttaa. Maanantain olin vielä rapulassa. Tiistain töissä. Keskiviikkona iski kipeys kunnolla.
Tänään olin töissä kaks tuntia. Sitten lähdin lääkäriin ja himaan. Sinä aikana kuulin kyllä hauskoja juttuja krapulaiselta työkaverilta "vakiokrapulan sijaisesta" yms.
Lääkäri epäili, että mulla olis ehkä pölyallergia. Meen allergiatesteihin. Ei kuulosta miltään kivalta jutulta toi... Huoh. (Ei muuten löydy googlettamalla kauheasti tietoa...) Mutta samalla hakusana-reissulla löysin tämän. Maailman rumin eläin. Yök, varokaa pahoja unia!
Mieltäni järkytti myös Torey Haydenin Aavetyttö. Outoa, että tuollainen yksittäinen tapaus voi pahoittaa mieltä paljon enemmän kuin sitä ennen lukemani Haile Selassien diktatuurista kertova kirja. Se oli kyllä huonosti kirjoitettu, että ehkä siksi.
Elämään ei siis kuulu mitään. Englantilaisia ikävöin, viikonloppua morkkistelen ja tulevaa odotan kauhulla. On koulua ja pitäisi palauttaa tehtäviä, joita en ole vielä saanut valmiiksi. Huomennako?
Ja oon vaan mässäillyt, kun ei oo ollut muuta tekemistä. Possu.
Hei, ilmapalloja, hattaraa, kukkasia, perhosia ja koiranpentuja!
No comments:
Post a Comment