Lupauksia ja huutoja

- Käyn kirppareilla enemmän. Kierrätä vanhat romut (lähinnä vaatteet) nurkista!

- En osta kotiin lihaa, tai lihaa sisältäviä ruokia. Paitsi leikkeleitä, koska se on juustoa vähemmän lihottava vaihtoehto leivän päälisiksi ja joskus on ajateltava jenkkakahvaa maailman pelastuksen sijaan. Ja joskus tytölle on suotava maksalaatikkoa. Eli siis vähennä kotiin ostettavan lihan määrä minimiin. Plus tee itse ruokaa enemmän eli osta pitkälle prosessoitua ruokaa vähemmän.

- Kierrätän paremmin. Tähän kaipaisin vähän vinkkejä. Biokierrättäminen on mielestäni hieman haasteellista sinkkuna ja hyvin vähän itse kotona ruokaa tekevänä ihmisenä. Sitä jätettä tulee kuitenkin niin vähän, että biopussien ostaminen tuntuu ihan suoralta tuhlaukselta, jos niissä vie yhden banaaninkuoren ja pitsan reunuksen roskiin. Ja montaa aikaahan sitä ei viitsi kotonakaan säilyttää, kun se alkaa haista. Jos jollain on tähän joku mainio ratkaisuehdotus, niin kuulen sen mielelläni.

- Matkustus. Kortittomana keskusta-asujana saastutan aikas vähäsen matkustuksillani. Lentokone on kyllä kamala matkustusväline, mutta aika tarpeellinen, sillä enimmäkseen matkani ovat suuntautuneet Englantiin, jonne junalla kulkeminen olisi aika paljon Ryanairia kalliimpaa.

- Tartun tilaisuuteen tehdä ekoteko aina kun siihen tulee mahdollisuus. Kännykkäliput ja Reilun kaupan tuotteet. Pieniä juttuja.

- Kaikkiin näihin mun päätöksiin liittyy mutta. Paitsi tähän. Tää on ehdoton. No more stand by. Eli laitteet pois seinästä kun niitä ei käytetä. Starting now.

- Ainiin ja muutama jenkkakahvalupaus lisää. Vähennä ulkona syömistä. Älä osta kotiin herkkuja. Älä syö enää 18-20 jälkeen mitään. Se menee hukkaan. Käy jumpassa.

Meidän tirpu sai tänään serkun. Siskon miehen veli vaimokkeineen saivat poikavauvan. Vauvauutiset on ihania, maailmassa on nykyään niin vähän puhtaasti hyviä uutisia!

Mutta tässä mietin, että saakohan Aada koskaan serkkuja mun puolelta. Suomeksi: saanko koskaan lapsia? Heenuksi: haluanko koskaan lapsia? Liian suuria kysymyksiä maanantai-iltana pohdittavaksi. Kaikkihan sen tietää, että vastaavat elämää järisyttävät päätökset tulee tehdä vain ja ainoastaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Humalassa tai krapulassa :P

Ja eihän mun kannata lastentekoa edes vielä miettiä. Sitten vasta kun se tulee joskus ehkä ajankohtaiseksi. Ensin keskityn siihen kiltin miehen löytämiseen. Josta tulikin mieleeni. En voi uskoa, että tätä blogia ei lue kukaan kiltiksi mieheksi identifioituva sinkku?! Tai no uskon, ei varmaankaan itse asiassa lue... Mutta sitä en usko, etteikö tätä blogia lukisi muka joku, joka tuntisi edes yhden kiltin miehen. Help me out here!

Tämä sinkkumaailma pyörii nimenomaan huutojen perusteella. Eli kuka huutaa kenet ekaksi. Vähän niinkuin huudetaan pelkääjän paikka autoreissuilla. Ja minä huudan nyt kaikkien blogiani lukevien kiltit, miespuoliset, yli 180 senttiset, sinkkukaverit koko tämän vuoden ajaksi. Huudettu eli varattu eli step away muut sinkkutytöt! Lukko päälle ja avain mereen, ei voi peruu.

No, nyt mä vaan höpötän vain höpöttämisen ilosta. Itse asiassa mulla on fyysisesti aika huono olo (laattatautia on ollut liikkeellä) ja ahdistaa tämä tekemättömyyden määräkin. Ja ensi viikolla alkavat kokeiluvuorot uudessa työssä. Mitä jos en osaa mitään? Entäs se oppari. Mitä jos se ei koskaan valmistu?

Olen muuten katsonut tämän vuoden puolella joku 16 Greyn Anatomia jaksoa.