Annoin P:lle joululahjaksi (alkuperäisen ideani peruunnuttua ja toisen ideani eli lasketteluviikonloppujen osoittauduttua liian kalliiksi) kylpyläviikonlopun pienessä ”mammakylpylässä”.
Viikonloppu (raskausepisodia lukuun ottamatta) osoittautui yllättävän menestyksekkääksi. Itselläni oli ehkä vähän epäilyjä paikan suhteen. Mummojahan siellä oli ja paljon, mutta ei niistä tarvinnut välittää.
Hoidot joissa käytiin, oli tosi laadukkaita ja hyviä. Paitsi tietty, että P:n selkä meni hieronnassa jumiin. En tiedä mistä se johtui. Kylpyläosasto oli pieni, eikä mitenkään hohdokas, mutta oli siellä poreamme ja höyrysauna. Eipä sitä muuta tarvittu.
Ruoka oli hyvää, palvelukin suuremmilta osin. Kesällähän siellä olisi paljon enemmänkin tekemistä, kanootteja, minigolf, frisbeegolf, luonnon nähtävyyksiä. Käytiin me tekemässä 4 kilometrin ”luontopolku”, joka meidän kohdalla muuttui 7 kilometrin tarpomiseksi kun minä vahingossa johdatin meidät ihan hiukan reitiltä sivuun. Muutenhan tämä ei olisi haitannut, mutta kun se P:n selkä meni jumiin reissussa.
Avantoonkin kylpylässä olisi päässyt, mutta aikatauluongelmien (lue liian aikaisin aamulla) ja pienen flunssan vuoksi, en uskaltanut mennä.
Enimmäkseen viikonloppu koostui kuitenkin köllöttelystä ja päikkäreistä. Molemmat alkoi pilkkiä jo ennen yhtätoista illalla. Naurettiin, että oltiin eläkeläisjoukossa varmaan ekat, jotka paineli nukkumaan. Mummot sambasivat yömyöhään kylpylän kaksipäiväisillä talvikarnevaaleilla.
Voin kyllä rehellisesti sanoa, että oli rentouttavin viikonloppu pitkään aikaan. Ei pidä väheksyä kuplivassa vedessä makaamisen stressiä poistavaa vaikutusta. Muutto- ja työhuolet olivat kaukana poissa.
Nyt niitä onkin sitten riittänyt. Molempia. Miten se pakkaaminenkin on niin vaikeaa? Ja se juttujen kirjoittaminen yhtään ennen kuin deadlinen painaessa päälle? Pakko on paras muusa kai molemmissa tapauksissa.
No comments:
Post a Comment