Muutettu

On. Kiitos kaikille auttajille siitä, että se sujui niin sutjakasti!

Uusi koti on niin paljon ihanampi kuin uskalsin kuvitellakaan.

Pidän erityisesti...

isoista ikkunoista,
ylimmän kerroksen tarjoilemasta näkymästä, vaikka osan siitä peittääkin naapuriin nousevan kerrostalon työmaa ja työmiehet,
vähän kauempana olevan tarhan pihalla leikkivistä lapsista, jotka turvaliiveissään näyttävät ihan miniatyyrityömiehiltä,
jättiläisparvekkeesta, jonne aurinko paistaa koko päivän,
vessan keltaisesta seinästä ja siihen sointuvasta matosta,
kaappitilan runsauden sarvesta, jopa siivousvälineille on oma kaappi (onko kovin keski-ikäistä arvostaa siivouskaappia? työkaveri sano, että ei hätää ennen kuin alkaa haaveilemaan kodinhoitohuoneesta)
P:n vanhasta nojatuolista, joka tällä hetkellä on lähes ainut istumapaikka sohvan ja keittiön pöydän vielä uupuessa,
uunista, jossa kukaan ei ole aiemmin kokannut ja siitä,
että löysimme keittiöön pienen punaisen puisen leipälaatikon.

Eniten pidän tietysti avomiehestä. Tuntuu, että näin sen on aina pitänytkin olla.