Aktiivinen viikonloppu (odettelen edellleen)

Perjantaina spontaani yllätyshumala paikallisbaarissa, jossa meininki oli yllättävän hyvä.

Lauantaina oli sitten vuorossa yllätyskrapula ja kävi myös yllätysvieraita. Isä soitti noin puoli tuntia heräämisen jälkeen. "Oisin viiden minsan päästä siinä!" Kiireesti katosivat edellisillan jäljet, mutta harottavasta tukasta ja lasittuneesta katseesta jäätiin kuitenkin krapulastamme kiinni.

Yllätyskrapulan takia lauantaina myöhäisiltapäivään siirtyneet Heenu vs. P sulkapallo-ottelut kääntyivät jälkimmäisen voitoksi, vaikka jaksoinkin etukäteen uhota: "You're gonna lose to a giiiiiiiirl!"

Illalla käytiin sitten katsomassa Girl with a dragon tattoo -leffa, joka oli oikeinkin hyvä. Ei siinä ehkä ollut ihan sellaista fiilistä kuin alkuperäisessä, Daniel Craig oli aivan liian siloposkinen Mikael ja Amerikan Lisbeth yritti ilmeisesti puhua englantia ruotsalaisella aksentilla mutta kuulosti ihan ranskalaiselta. Mutta hyvä se oli, loppua oli oudosti vähän muutettu.

Sunnuntaiaamuna kävin reippaana jumpalla, kun ei ollut suunniteltua eikä yllätyskrapulaa. Siitä lähdin sitten sinne vaalimainosten jakoon. Kaikenlaisten espoolaislinnojen postilaatikoihin niitä tuli tungettua, varmaan perivasemmistolaista porukkaa ;) Mutta tuli siinä yksi nuori tyttö postilaatikolla vastaan, joka ilahtui kerrassaan että kyseessä oli Arhinmäen mainos.

Hyvä viikonloppu all in all. Sais vaan nyt loppua tämä jännitysnäytelmä, joka alkaa kääntyä siihen, että "ihan-sama-mitä-päättävät-ku-nyt-kertoisivat-jotain-että-mä-saisin-nukkua-yöni-kunnolla". 

Ysi

Tämä odottelu on nyt tehnyt sen, että kauhean vaikea on ollut keskittyä muihin asioihin. Esimerkiksi tähän blogin kirjoittamiseen.

Tästä syystä johtuen on vähän jäänyt presidentinvaalien pohtiminenkin tekemättä täällä...

Olen kuitenkin käynyt jakamassa Paavo Arhinmäen vaalimainoksia ja osallistunut kampanjatyöhön muillakin tavoin. Se on tuntunut jopa paremmalta kuin se itse äänen antaminen viikonloppuna. 400 mainoksen jakamista kai voisi pitää suurempana yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinona kuin yhtä ääntä…

Mutta miksi siis valitsin Paavon? Hän on ainoa vasemmistolaisia arvoja ajava nuori ja moderni presidenttiehdokas. Tämä riitti mulle tällä kertaa perusteluksi. Tiedän ja tiedostan kyllä Arhinmäkeä kohtaan esitetyn kritiikin, josta osa on minusta yhdentekevää ja osa ihan osuvaakin. Mutta hän oli paras ehdokas itselleni silti.

Pekka Haavistoahan tässä on yritetty vasemmistolle tyrkyttää. Kyllästymiseen asti. Ja kyllähän sitä tässä tuli pohdittua, että pitäisikö sittenkin äänestää taktisista syistä Haavistoa, myönnetään. 

Noh, ensimmäinen este itselleni oli, että hän on enemmän oikealle kallellaan kuin vasemmalle. Lopullinen päätös kuitenkin syntyi, kun en keksinyt ainuttakaan syytä henkilö Haaviston hyväksi (jos arvot kerta ois jo heitetty koppaan aiemmin), jota en olisi voinut laskea myös Sauli Niinistön eduiksi. Fiksu, edustava, kokenut, pätevä, miellyttävä, vapaamielinen. Ja onhan Niinistökin joskus todennut, että ”mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa tulla vasemmistolaisia ajatuksia”.

Toivotan kyllä Haavistolle paljon onnea kisaan mahdollisena Niinistön haastajana, mutta minulle kakkonen on kakkonen! Ja hopeatilalla ei mielestäni näissä geimeissä myöskään ole niin suurta merkitystä, että taktikointi senkään takia olisi ollut minun valintani.

Mutta kaikki uurnille viimeistään sunnuntaina äänestämään itselle parasta ehdokasta!

P.S. Kirjoitusaktiivisuuteeni on vaikuttanut myös se, että meillä on töissä niin vanha selain (oikeesti!) ettei blogger enää tue sitä. Eli kun yritän päästä blogiin sisään, selain kaatuu. Uskomatonta, mutta niin totta.

Venailu

On ärsyttävää.

Just kun olin kirjoittamassa tätä tekstiä, sain puhelun jossa kerrottiin että venailu jatkuu inhimillisistä syistä ensi viikkoon.

Kyse on siis yhdestä työstä.

Mutta ensi viikkoon sitten sen kanssa. Jee (tää on ironinen jee).

Loppiaisviikonloppu

Loppiaista vietettiin tänä vuonna yhden ihanaisen polttarihumuissa Turussa.

Tankotanssittiin (olin surkea), saunottiin, syötiin (Mami oli aivan mieletön, etanat on must!), juotiin skumppaa ja tanssittiin koko yö. Seuraavana päivänä oli vuorossa krapulainen brunssi. Ihanaa kun sunnuntaina voi kerrata lauantain tapahtumia, ihan kuin ilta ei olisi vielä päättynytkään <3

Kerrassaan onnistunut viikonloppu, vaikka totuttuun tapaan vaikutukset jatkuvat edelleen näin maanantai-iltana. Lähinnä se on se unenpuute, tänäänkin fiilis on ollut kuin humalassa/krapulassa/vatsataudissa.

Oletteko muuten huomanneet sellaista, että olisitte krapulassa/väsyneenä jotenkin erityisen skarppeja töissä? Minähän tänään taas ihan loistin. Oikeesti. Olin ihan tulessa. Oon huomannut tän ennenkin. Paahdan töitä ku pieni eläin. Liika uni laiskistaa?

Ja perjantaina ennen Turkuun lähtöä vein P:n syömään McDonaldsille niitä himoittuja kasvishampurilaisia! Tykkäsihän se!

Sairastamisen loppu

On unettomuuden alku?

Nimim. Katso tekstin julkaisemisen kellonaika ja ei mua vieläkään edes väsytä

p.s. Onneks huomenna on sentään vapaapäivä.

Kaksi keittoa

Tein Pastanjauhannan inspiroimana purjo-kikherne-keittoa. Siitä tuli ”ihan hyvää”. Ei kuitenkaan niin hyvää kuin miltä purjo esimerkiksi tuoksui kun sitä kauheat kasat freesasin. Pieni pettymys siis.

Ihan hyvää arkiruokaa kuitenkin, terveellistä. Ehkä ensi kerralla lisään jonkun oman twistin. Pitäisiköhän laittaa vielä enemmän purjoa…

Toinen keitto oli kasvisversio rakastamastani amerikkalaisesta kanakeitosta. Alkuperäisohje löytyy Aloittelevan Amorin keittokirjasta, jonka olen saanut vuosia (kymmeniä?) sitten. Tein siitä kasvisversion vaihtamalla kanat kanttarelleihin. Nam!

5 perunaa
4 porkkanaa
pakastemaissi
2 dl riisiä (villiriisisekoitus/pitkäjyväinen) keitettynä valmiiksi
kanttarelleja pakkasesta
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
1,5 l vettä
3 kasvisliemikuutiota
paljon paljon timjamia

Pilko sipuli ja valkosipuli. Paista kattilassa. Lisää sulatetut ja puristellut kanttarellit. Paista vielä hetki. Lisää vesi ja kasvisliemikuutiot. Odota kunnes kiehuu ja lisää pieneksi pilkotut porkkanat ja vähän isommiksi jätetut perunat. Anna kiehua kunnes kypsiä. Lisää keitetyt riisit, maissit, kerma ja timjamit. Vielä vähän suolaa ja pippuria myllystä. Kiehauta ja nauti.

Sicko

Aloittelen uutta vuotta täällä sängyn pohjalla jo kolmatta päivää. Lämpöistä on, mutta muuten vittumaista, kun pitää niistää ja joka paikkaa särkee.

Uudenvuodenaatto sujui mukavasti meillä ja Jukka Pojan keikalla. Katastrofin aineksiakin oli illassa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kiitos vieraille ja sunnuntain rääppijöille :)

Nyt mä täällä sitten kahlailen läpi Ally McBealin tokaa kautta ja yritän parannella itseäni loppuviikon koitoksia varten.

P.S. Sukulaisille tiedoksi: Ei menty Varsovassa kihloihin, vaikka mummo ilmeisesti on asiasta enneunta nähnytkin!

P.P.S. Itsellänihän on myös/parempia meediolahjoja kuten/kuin mummolla. Olen hyvä tietämään vauvauutisia ennen kuin niistä minulle kerrotaan (tämä taito alkoi siskon raskaudesta) HUOM! myös blogien välityksellä eli tuntemattomista ihmisistä. Kukaan ei ole turvassa ;) Huomasimme P:n kanssa, että tämä taitoni ylettyy myös McDonaldsin kampanjoihin. Juuri olin ihmetellyt, että miksei niillä ole edes kampanjoissa kasvishampurilaisia, kun tadaa! sellainen alkoi :)