MDNA 2012 HELSINKI

Olin siskon kanssa katsomassa Madonnaa. Mentiin ajoissa paikalle, saatiin huikeat paikat ja nähtiin soundcheck. Odottelua kertyi tietysti sitten yhteensä se 7 tuntia, mutta suht nopeasti se meni. Oli hyvää seuraaki.

Hän on Madonna. Verkkareissa.

Joidenkin medioiden mukaan stadion ei ollut täynnä.

Aika kauan sitä sai odottaa, mutta alku oli näyttävä.

Show'ta riitti. Ite ehkä pidin eniten musiikkiin keskittyvistä kohdista.

Mutta hienoa oli ja hauskaa! Että kiitos sisko, ku (pak)otit mukaan ;)

1 000 km

Onnistuiskohan se? Ajaa pyörällä 1 000 km ennen kuin pistää sen talviteloille?

Tällä hetkellä plakkarissa on tältä kesältä yli 400 kilometriä.

Katotaan, sopiihan sitä yrittää. Jotain haasteita oltava elämässä. Ja ehkä tää inspiroisi joskus pyöräilemään töihin vähän sateisemmallaki säällä.

Päämäärä ilman suunnitelmaa on vain toive. (joku viisas)

Eli jos käytännössä mun pyöräilykausi kestää siihen asti, että tulee lunta niin aikaa on noin 3-5 kk. Viime joulukuussahan esimerkiksi ois helposti voinut vielä suhata pyörällä.

Eli kuukaudessa pitäis saada kasaan 130 -  220 km. Työmatka on edestakaisin 15 kilometriä eli se pitää ajaa ainakin 10 kertaa kuussa. Pitäisi olla ihan tehtävissä. Plus muu ajelu.

Kokeillaan!

Ja Heiaheia-heittareille tiedoksi, että enpähän tällaistakaan motivaation puuskaa ois koskaan saanut, jos en merkkais pyöräilyjäni ylös. 

Työväenopistonkurssit!

Siinä yksi lisäsyy tykätä syksystä. Jipii!

Yö ohjelmoitu epäonnistumaan

Yleisurheilua on kytättävä puoleen yöhön. Illalla ollut aiemmin 4 tunnin pituiseksi venynyt kokous.

Juuri sänkyyn mennessä alkaa sataa. Kierrän sulkemassa ikkunoita, silti ropina tuntuu liian kovalta. Joskus ropina tuntuu kivalta, kuten kesälomalla aitassa, jossa oli tuohikatto. Nyt ei.

Katson kelloa, se on yksi.

Herään rämähdykseen. Katson kelloa, se on puoli kaksi. Teipillä korjattu pyykkiteline on rämähtänyt toisessa huoneessa. Ripottelen märät pyykit sohvalle kuivumaan.

Kun pääsen takaisin sänkyyn, on P alkanut kuorsata.

Mietin kaikkia elämäni epäonnistumisia. Kun ne on käyty läpi, stressaan vähän töitä. Sitten selailen vielä läpi pahimpia pelkojani.

Tiistaiaamuun herään eripirtsakkana.

Kesäisiä ovat viikonloput

Perjantaina muurinpohjalettukestit kavereiden luona. Lauantaina grillikestit siirtolapuutarhassa. Vähän baareilua, pyöräilyä, nauruun tikahtumista ja auringossa istumista. Olympialaisia tietty!

On niin ihanaa tää kesä.

Vaikka. Jos nyt jotain. Niin huomasin, että yöllä oli kauhean kiva polkea pyörällä. Ei tullut hiki, vaikka meni kuinka kovaa.

Eli yksi asia, jota odottaa syksyssä. Jos keksitte lisää, kertokaa!

Reisien hiertymisen estäjät

Olen etsiskellyt jo pari kesää hyviä reisien hiertymisen estäjiä. Eli sopivia ja näkymättömiä shortseja mekkojen alle.

Tai no etsiskellyt. Tämä on yksi niitä asioita, jotka löytyvät mentaaliselta ostoslistalta, mutta asian muistaa aina vasta kun tarve tulee. "Nyt on kuuma päivä, haluan laittaa hameen, ai niin ne shortsit." Vähän niinkuin vessapaperin loppumisen muistaa aina vasta pöntöllä istuessaan, maidon puuttumisen kun murot on jo kupissa ja sen, että sukkalaatikossa on vain rikkinäisiä sukkiksia kun juhliin lähtöön on vartti aikaa.

Kaveri vinkkasi, että Sokoksella on jotain "bambukalsareiksi" kutsuttuja asioita.

Hain semmoset ja olen tyytyväinen. Ne on huomaamattomat, hengittävät ja törkeen mukavat päällä. Eli suosittelen tästä ikävästä vaivasta kärsiville. Pitää ehkä hakea toiset varoiksi, nyt tuntuu etten enää voi/halua elää päivääkään ilman niitä.

Lomalta paluu

En ole vielä löytänyt vanhaa työpuhtia. Enkä sen koommin blogipuhtiakaan.

Mutt tässä yks foto lomalta, joka oli paras. Kenties lomaankin pätee vanha totuus musiikkimaailmasta: "Jos ei uusin albumi ole omasta mielestä paras tähän astisista, ei sitä kannata tehdä."

Ikävähän se ois miettiä, että viime kesän loma oli kyl parempi. Ehkä pidempi ja aurinkoisempi, mutt kyl tää oli silti parempi.

Ja jos ois koko ajan hyvä sää ei kokis elämänsä upeinta/pelottavinta ukkosmyräkkää saaressa tai näkis tällaista: