Kiitollisuushaaste 2/5

Tänään en oo niin pursuavan täynnä kiitollisuutta ku eilen. Vähän möh. Mutta tokihan niitä kiitollisuuden aiheita löytyy, kun vähänkin miettii.

1. Tänään maksettiin marraskuun lomamatka. Kiitos minä ja mun aviomies, meidän työpaikat, säästötilit, seikkailunhalu ja Suomeen syntyminen! Aurinkoloman odotus se ihmisen syksyisellä tiellä pitää.

2. Terveys. Välillä kun kitisen turhista, mietin kaikkia rakkaita ihmisiä ja sitä, että he ovat terveitä ja mun elämässä. Hirmu kiitollinen saa olla.

3. Olen kiitollinen mun työyhteisöstä. Siellä on muutama ihan supertyyppi, muutama kiva ja muutama sellainen, joiden kanssa voi sitten positiivisesti ajatella, että oppiipa ainakin tulemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen.

4. Oon kiitollinen, että oon aikuinen ja voin syödä jälkkärin ennen lounasta ja juoda skumppalasillisen välipalaksi. Aina silloin tällöin.

5. Kiitollinen oon myös mun hyvästä polkupyörästä, jonka jaksan kaivaa tallista näin lokakuunkin tullen ja pörheltää töihin.

Kiitollisuushaaste 1/5

Sain kiitollisuushaasteen siskoltani. Toteutan sen mieluummin täällä blogissa kuin Facebookissa, kun mulla on niin paljon asiaa.

1. Kaikista eniten kiitollinen olen just tällä hetkellä siitä, että iso ja raskas työprojekti realisoituu huomenna. Tämän takia olen täälläkin ollut vähän hiljaisempi viime viikkoina, koneen edessä vietetyt tunnit on menneet kaikki töiden tekemiseen. Nytkin tässä vielä parit duunimailit viuhuu (klo 22:10 keskiviikkoiltana). Mutta huomenna, oi huomenna, kova työ palkitaan.

2. Tänään aamulla olin tosi kiitollinen, että mulla on aviomies. Parvekkeelle oli lentänyt parvekelasien välistä lintu ja se ei osannut pois. P meni parvekkeelle ja avasi parvekelasit ja tuli sisälle. Noin niin kuin nyt normaalisti tällaisissa tilanteissa voisi ajatella toimivansa. Sanoin hänelle, että jos tää olis tapahtunut viime viikolla kun P oli pois, lintu ois saanut jäädä parvekkeelle. Korkeintaan olisin raottanut parvekkeen ovea ja heittänyt sille siemeniä, jottei nälkään kuole.

3. Iltapäivällä olin taas kiitollinen aviomiehestä, joka oli imuroinut. Tie mun sydämeen kulkee pyytämättä tehtyjen kotitöiden kautta.

4. Olen tosi kiitollinen monesta kivasta ketjusta Facebookissa, joissa tänäänkin suunniteltiin kaikkea hauskaa ystävien kanssa. Piristävää lukemista töiden välissä. Ja tietty parasta siinä on, että on semmoisia ystäviä, joiden kanssa suunnitella tulevia rientoja.

5. Näin myöhään illalla olen kiitollinen, että kotoa löytyy lempi-iltapalaani. Jaan sen teidän kanssa, syökää huomenna ja voitte sitten olla kiitollisia mulle. Iltapalojen kunkku: Eila lohkeava luonnonjogurtti ja Sysmän hunaja-vilja luomumysli. Myös Pirkan vastaava mysli kelpaa. Oon tehnyt myslien sokerivertailua ja huomannut, että luomumysleissä on vähiten. En tiedä miksi. Mutta olkaa hyvät vinkistä :)

Ouluhan on kiva kaupunki

Ja yllättävän iso. Ja hieno.

Katutaidetta Oulun malliin.

Helsinki-Vantaalta torstai-iltana lähtiessä ei lentokentällä ollut juuri kukaan. Myyjät rupattelivat toistensa kanssa, muutaman portin edessä oli ihmisiä. (HUOM! Kotimaan lennoilla ainoat tuliaistavarakaupat on R-Kioski ja Stockan pikkupuoti eli ei kannata jättää viime tinkaan).

Oulun lentokentällä oli täysi härdelli! Turkin lomalento oli saapunut juuri. Havajipaitoja ja palaneita neniä viuhui siellä täällä ja tullissakin oli henkilökuntaa. En muista, koska olisin viimeksi nähnyt Helsingin päässä tullissa virkailijoita...

Oulussa käytiin torilla muikuilla, hengailtiin kaupungilla ja rannalla Nallikarissa. Tärkeintä oli tietysti naperoiden kanssa trampoliinilla pomppiminen ja aamulla sängyssä hupsuttelu sekä niiden nukkumaan menon jälkeen jutustelu viinilasien äärellä.

A uhkui ylpeyttä esitellessään meille luokkaansa ja koulukirjojaan. Pientä Oulun murretta oli jo nyt havaittavissa - ne tuplakonsonantit!

E:n kanssa taisin käydä ensimmäisen pidemmän keskusteluni ikinä, kun katselimme leijonan ja kirahvin kuvia... gröhöm... viinitonkan kyljestä. Keskustelu meni jotenkin näin:

"Tässä kuvassa on leijona."
"Ei! Kiu (kisu)."
"Tää on kyllä leijona."
"Eeeei! Kiu."
"Noh antaa olla, tässä on kirahvi."
"Ei! Hauva."
"Ei ole hauva, kun on kirahvi."
"Eeeei! Hauva."
"Kirahvi."
"EI! Hauva."

Ja kun makasin trampoliinilla jo kaikkeni antaneena ja kaksi hymyilevä aurinkoista naamaa lähestyi toisesta laidasta riemusta kiljuen mietin, että tämän hetken jos saisin pulloon niin sillä jaksaisi vaikka minkälaisen talven yli.

Paahdetut pavut

Nyt tuli eteen sellainen helppo superherkku etten malta olla jakamatta. Alkuperäinen ohje: Chocochili 

tuoreita vihreitä papuja
pari valkosipulinkynttä (oman maun mukaan, paahtuu uunissa makeaksi)
oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria

Leikkaa pavuista molemmat päät pois ja huuhtele. Laita pavut 2 minuutiksi kiehuvaan suolalla maustettuun veteen. Kaada pavut lävikköön ja vesi pois.

Leikkaa valkosipulit tosi ohuiksi viipaleiksi. Laita pavut voipaperilla päällystetylle uuninpellille tai uunivuokaan. Sirottele päälle valkosipuli ja kevyesti oliiviöljyä (pilasin jo yhden satsin laittamalla liikaa). Sekoittele papuja ja päälle sormisuolaa ja mustapippuri.

Paahda papuja uunin ylätasolla 225 asteessa kymmenisen minuuttia. Älä anna kärähtää!

Nauti heti tai viilentyneenä.

Kesä kuvina

Joitain myrskypilviä. Vihreitä peltoja. Upeita maisemia.

Hyvää ruokaa. Niin paljon hyvää ruokaa, että näkyy vyötäröllä. Tämä annos hauskalla aikuisten reissulla siskon ja kavereiden Tallinnassa Von Krahl -ravintolassa. Toisella reissulla käytiin vegaaniravinteli Veessä. Ovat vierekkäin Rataskaevulla, suosittelen lämpimästi.

Alkoholiakin kului. Tällaisia oluita saa Tallinnasta.

Tallinnan matkailua.

Mökkeilyä. Mökkikuume iski myös minuun. Ehkä jo ensi kesänä oma punainen tupa...?

Juhannustamme vartioinut linnunpelätin. Sateinen, mutta niin hauska. Juhannus. Pelätin vain creepy.

Chillailin auringossa. Sitä riitti. Kiitos 5 viikkoa hellettä.

Vähän satoikin tietty.

Tyttöjen arkipäivän skumppapiknik. Niin ihania iltoja.

Purjevene on tullut tutuksi. Kivaa on ollut merillä. Ja oppinutkin olen kaikenlaista. Toivottavasti vielä päästäis.

Sillä veneellä pääsee hienoihin paikkoihin. Maailman tai ainakin Suomen ääriin.

Monta kaunista auringonlaskua. Muutama auringonnousukin.

Pieniä hetkiä, kun tulomatkalla uimarannalta takapenkillä olevat laulavat kuorossa PMMP:n Oo siellä jossain mun.

Yhdet festaritkin onneksi! Ruisrock ja Lily Allen. Huikea kuvanlaatu.

Kiitos kesä 2014

Please like me

Yhden ystävän kanssa tuossa pohdimme alkuviikosta (viimeisenä lomapäivänäni), että tässä helleputkessa on ainut hankala homma se, ettei ole sallittua köllötellä vaan sohvalla ja katsoa telkkua. Ei niin vaan saa tehdä! Edes yhtenä päivänä välillä!

Tuntuu ihan rikolliselta piiloutua sisätiloihin, kun ulkona paistaa se kauan kaivattu aurinko... Mutt paistaa se huomennakin, voitaisko nyt katsoa vaan tätä Breaking Badia...

Myönnettäköön siis, olen tuhlannut muutamat päivät tästä hienosta kesästä telkun ääressä. Hyi!

Mutta jos teistä on rikostovereikseni niin kannattaa käyttää viimeiset mahdollisuudet (aikaa ensi viikon loppuun) ja katsoa Yle Areenasta Please like me! Sopivan lyhyt ja hykerryttävä sarja yhdelle krapulasunnuntaille ;)

Maailma muuttuu, mutta tavallaan ei

Seitsemän vuotta sitten sisko perheineen muutti Englantiin. Tänään he lähtevät Ouluun. A aloittaa koulun siellä ja E oppii pelekäämään polliisia.

Eipä ole näköjään ongelmienkäsittelytaitoni juuri parantuneet tässä ajassa. Edelleen mantrani on: Jos ei ajattele sitä, ei joudu ajattelemaan sitä. Olen ollut koko vuoden aika vastahakoinen puhumaan asiasta.

Se nyt vaan on näin ja ikävä tulee.

Vuonna 2007 menin siskon perheelle heippojen jättämisen jälkeen itkien kotiin. Se on jäänyt mieleen siinäkin mielessä, että silloin mietin että tuleeko mun kotona olemaan koskaan ketään, joka lohduttaisi.

Tuli ja tällä kertaa voidaan ikävöidä yhdessä.

Aika hauska juttu tää blogi kyllä, täällähän tää on mun koko elämä.

Seitsemän vuotta sitten opin myös erään toisen lauseen, jota edelleen toistelen silloin tällöin (vastaus, mistä lause on peräisin täältä).

Sitten avaan karkkipussin ja elämä jatkuu.