Terkkuja kesälomilta

Koska nyt jouduin olosuhteiden pakosta hiukan työhommiin keskellä kesälomaa, niin päätin heittää tännekin samalla kesälomakuulumisia. Tämän hetkinen sijainti: Juankoski.

Tähän mennessä parasta kesälomalla:

- Kaikki hetket veden äärellä ja vedessä - auringonlaskut laiturilla, aamu-uinnit järvissä ja pikapyrähdykset mummolan kylmässä joessa.

- Mainiot Mojito-hipat - ja niitä seurannut yksi sateinen kankkuspäivä sohvalla Hungin ekan tuotantokauden äärellä.

- Herneet! Ja grillaus. Ja jätski.

- Savukala - erityshyvältä maistui P:n pyytämät kaksi haukea.

- Sukulaislapset - ihanat mukulat Aada ja Juulia. Ja muutkin sukulaiset tietty.

- Pienet oivalluksen hetket, jolloin kiireettömyys tuntuu koko kropassa.

The next 30 days

Seuraavan kuukauden vietän lomaa töistä ja todennäköisesti myös blogin kirjoittamisesta.

Eli nähdään 4 viikon päästä. Ehkä jo aiemminkin, jos tulee tuikitärkeää lomakerrottavaa tai sataa ihan sattumalta joku päivä pikkusen vettä...

Lomasuunnitelma: Salo(tyttöjen kesähumpat)-Riihimäki(häät)-Koti-Salo(mökki)-Koti(mojito-bileet)-Viekijärvi(mummola)-Juankoski(tätilä)-Mäntyharju(mökki)-Koti-Riika(hotelli)-Tukholma(hostelli+toukokuun hääparia moikkaamaan)-Koti-Ehkä Hattula(mökki)-Ehkä Turku(Naantali)-Pensar Syd(häät). Ja vielä, jos jossain välissä ehtis tehdä pienet island hoppingit Espoon saaristossakin.

Jee!

Tää manssikka on jo niin syöty.

Voihan kipeä akka (ja ukko)

Pööh, loman aloituksen odotuksen on pilannut poskiontelontulehdus. Kutukodissa asuu tällä hetkellä tuplapöpöt.

Tyytyväinen pitää olla tietty siihen, että tää kipeytyminen on tapahtunut tällä viikolla. Molemmilla on antibiootit päällä, eiköhän tästä selvitä ensi viikoksi ja päästä aloittamaan loma ihan suunnitellusti.

Itse toivon selviäväni jo huomiseksi. Huomenna ois kiva päästä työpaikalle asti (olen etäillyt pari päivää), laittaa pöytä siistiksi (on hirveä kaatopaikka), tsekata kaikki kesken olevat hommat sopivaan kuntoon, pistää sähköpostiin lomalla-viesti, printata lomalla tarvittavat juna- ja lentoliput, sanoa adios, hymyillä reippaasti (ja vähän pirullisesti) ja lähteä sitten viileästä toimistosta kuumaan kesäiltapäivään. Free as a bird.

Viikonlopuksi olisi myös paljon kivaa ohjelmaa tiedossa. Enköhän mä tästä selviä. Ja eiköhän se lomafiiliskin sieltä tule.

Tässä koko ennen juhannusta nostettu perunasato. Jäi syömättä. Taustalla olkkarin uudet verhot.

Üllatüskiva viikonloppu

Olipas yllätyskiva kaupunkiviikonloppu (yksi harvoista tänä kesänä)!

Perjantaina ajauduttiin Aussibaarin terdeltä Sushi+Wine-bariin syömään ja juomaan sakea ja skumppaa. Niin mahtava sushimesta!

Jälkkärit vedettiin Shakersin terassilla ja siitä lähdin sitten puolen yön aikaan pikkuhiprakassa kotiin leipomaan yhdelle kaverilla synttärikakkua (New York Cheese Cake). Siitä tuli ihan hyvänmakuinen, mutta yllättäen kärsivällisyys oli loppunut kesken sekä juustoseoksen sekoitus- että paistovaiheessa.

Lauantai aloitettiin synttärisankarin yllätysbrunssilla, jatkettiin Pride-kulkueella ja Kaisaniemen puiston kemuilla (PMMP jes jes!). Iltaa istuttiin meillä ja yhdentoista aikaan kaupunkiin hilautuessamme metsästiin vapaita terassituoleja melko pitkään :)

Sunnuntaina vein yökyläläiset läheiselle uimarannalle uimaan ja uin itsekin ekaa kertaa kunnolla tänä vuonna (avantouimiset oli hiukan sellaisia kastautumisia).

Syömässä käytiin Torissa. Söin karppaajaystävällisesti hampurilaisen lohkoperunailla, gröhöm. Mutt siis puolustuksekseni mä kyllä tilasin ensin härkäsalaatin, mutta härkä oli loppu ja sitten hämmennyksissäni tilasin vaan jotain, mitä tuli ekana mieleen (lue, sitä mitä mun teki oikeasti mielikin)...

Tori on kyllä niin viehättävä ja hyvä ruokapaikka. Harmi kun ei mahduttu terassille, sisällä oli melko kuuma.

Iso-Roballe on avattu Kippo, josta saa jäädytettyä jugurttia, joka oli mun lempparia jenkeissä asuessani. Siellä käytiin sit jälkkärillä, oli makoisaa. Harmi vaan (vai hyvä?), että se on hiukan syrjässä mun päivittäisen reviirini ulkopuolella. Mutt punavuorelaisille tietty mahtavalla paikalla.

Sitten ostin vielä Vagabondin sandaalit onnistuneen viikonlopun kruunajaisiksi. Eiks oo aika ärtsyn väriset?!

A very serious condition - not to be taken lightly

Kollegani eivät tunnu tajuavan, miten pienestä on nyt kiinni se, että kamelin selkä katkeaa ennen kuin loma alkaa.

Nämä minua ympäröivät ihmiset eivät selvästi ymmärrä, että lähenen kiljumis-, ja pahimmassa tapauksessa jopa itkupotkuraivaripistettä.

Eikä siihen tarvita mitään kummallista, ihan normaali työkäytös riittää hermoromahdukseen. Onko ihan liikaa vaadittu, että täällä saisi edes kerran vuodessa silkkihansikaskohtelua?!

Lähestyvän loman odotus on vakavasti otettava psykologinen tila. Tätä voi verrata siihen, kun on tulossa jostain kotiin ja on pissahätä. Hississä pissahätä kiihtyy aivan sietämättömäksi ja avainta lukossa kiertäessä meinaa jo aivan väkisin lirahtaa.

Mutta, tässä pitäis siis viikko vielä sit pomppia jalat ristissä. Kestää, kestää...

Sumu vol 2

Tää on ihan liian rankka putki tää Provinssi-juhannus. Taas sitä mennään ykskolmasosa teholla eteenpäin. Puuh.

Juhannus oli yksi parhaista. Perinteinen mökki ja porukka lisämausteenaan palju.

7 työpäivää lomaan hei. Emmä jaksa oottaa. En muista ainakaan, että mulla olis ollut koskaan ennen 4 viikkoa putkeen lomaa. Siis lapsuuden jälkeen.

Tää on myös eka mun ja P:n yhtäaikainen loma. Suunnitelmissa onkin kaikenlaista pientä. Jipii!

Asiasta tohveliin, luin sunnuntai-maanantai yönä liskodiskoissani loppuun Lionel Shriverin Poikani Kevin -kirjan. Kerrassaan koukuttava kirja. Ihan mahtavaa ja aika rankasta aiheesta huolimatta samaistuttavaakin tekstiä. Suosittelen kaikille paitsi raskaana oleville naisille.

Sumussa

Olen ollut ihan pihalla koko alkuviikon.

Maanantaina saavuttiin kotiin seiskan aikaan aamujunalla. Koko päivään ei voinut tehdä mitään. Tai no, käytiin kaupassa. Ja postista piti käydä hakemassa netistä tilatut verhot. Eihän mulla mitään tilauskoodia ollut mukana ja itku meinas päästä, ku tuntui niin vaikealta jättää verhot sinne. Ja että pitää nähdä se vaiva, että tulee seuraavana päivänä uudelleen. Kova vastoinkäyminen kolmen päivän krapulaa viettävälle lähes kolmekymppiselle naiselle.

Tiistaina fiilisi ei ollut vielä sen parempi. Tai no töissä piti käydä, mutta ei se kovin hyvin mennyt. Pomo taisi vaistota heikon happeni, kun nakitti koko päivän erilaisia tehtäviä. Hain myös ne verhot ja ripustinkin. Sitä tuntee itsensä heti hiukan paremmaksi ihmiseksi kun saa kotona jotain aikaan. Onneksi postissa oli eri asiakaspalvelija kuin maanantaina. Saatoin nimittäin katseellani antaa ymmärtää, että kaikki elämäni siihen astiset vaikeudet olivat hänen vikansa.

Tänään on ollut vähän parempi. Tai on ollut pakko, kun oli 11 tunnin työpäivä, johon kuului aamupäivän seikkailu merellä. Huomasin kyllä yhtäkkiä aamun aikana ajautuneeni tilanteeseen, jossa selitän ventovieraalle ihmiselle siitä, kuinka aina ennen uusien ihmisten tapaamista odotan, että he ovat ikäviä. "Mutta sitten kaikkihan on useimmiten aina tosi mukavia. Ihmisethän yleensä on mukavia, niin kuin nytkin. Että mukaviahan ne ihmiset on eikä nihkeitä, vaikka sitä niin odottaa aluksi. Tulee tyhmä olo tiiätkö, kun on ajatellut ensin niin tai ehkä mä olen sellainen että tykkään useimmista ihmisistä. Tai en mä kyllä tietenkään kaikista tykkää. Mutta kyllähän ihmiset yleensä on ihan peruskivoja. Eikä yhtään ikäviä. Tiätsä?"

Mikä ajatusten tonava taas, huoh.

Provinssi 2011 tunnelmaa.