Onks tää se villasukkakurssi?

Etsin työväenopiston villasukkakurssia ihan väärästä luokasta. Siellä oli ruotsia puhuvia ihmisiä. Pistin pään ovesta ja tiedustelin, että missä se villasukkakurssi sitten on?

Koko luokallinen ihmisiä räjähti nauruun. Opettajakin.

Löysin minä sitten oikean luokan. Pääsin omieni luo. Siellä opettaja kutsui tekemiään sukkia hellittelynimillä, hypisteltiin lankoja, ihmeteltiin amerikkalaisia, jotka kutoo sukkia pöyristyttävästi vain neljällä puikolla sekä mietittiin niitä pieniä ja suuria jalkoja, joiden lämpimänä pitäminen on uusi missiomme.

Veden varaan - PMMP-musikaali

Menkää katsomaan! Ihan mahtava esitys Riihimäen nuorisoteatterissa.

Hyvä meininki ja aivan uskomattomia laulajia. Ihan viimeisen päälle hiottu musikaali, unohtui täysin että oltiin katsomassa harrastaja-, saati sitten nuorisoteatteria. Näytelmä kertoi nuorten ylioppilaskesästä ja siinä oli niin paljon tuttua kymmenen vuoden takaa. Biisit tietysti oli loistavia ja näyttelijöistä paistoi mieletön tekemisen riemu!

Kannattaa mennä kauempaakin, näytöksiä on joulukuulle asti ja sunnuntai-iltana katsomossa ainakin oli ihan reippaasti tilaa.

Täältä lisätietoja!

Vauvoja, vauvoja, lapsia, lapsia

Nyt on niin paljon vauvoja mahoissa/maailmassa ja taaperoita ympärillä, että olin ihan seota lastenvaatekaupan loppuunmyynnissä.  "Tuo olis just oikeen kokoinen sille viime viikolla syntyneelle, tossapa kivat tossukat sen isosiskolle ja se ykskään ei oo viel ees syntynyt, mutt se näyttäs varmaan ylisuloiselta just tossa tai ainakin sen äiti tykkäis tosta kuosista."

Huomenna aloitan villasukkakurssin työväenopistossa, että osaisin sit kaikille näille oleville ja tuleville lapsille kutoa kunnon sukat jouluksi. Voi olla, että tämä blogikin muuttuu käsityöblogiksi. Oletan nimittäin, että näitä lastensukkia alkaa syntymään kuin liukuhihnalta...

Miten se pohdintani viime viikolta menikään? Ai niin tosiaan, olen mummo.

FYI: Omassa mahassani vain ne tavalliset osat.

B-day Party

Kakku.

Kodin infotaulu.

Pad Thai -nuudelit

Thai-ravintoloissa tykkään syödä (jos niitä vaan saa) Pad Thai -nuudeleita. Olen pohtinut pidemmän aikaa, että kokeilisin kotonakin ja nyt sen sitten tein. Yhdistelin muutamia eri netistä löytämiä ohjeita ja lisäsin vähän omaakin. Tein vähän liian vähän kastiketta, joten nostan tähän ohjeeseen niitä määriä.

1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kevätsipul
Riisinuudeleita (pistin puolet 250 g paketista kahdelle, niitäkin on erilaisia, mulla oli sitä valkoista ihan ohutta)
2 porkkanaa
2 munaa
Mung-pavun ituja
Pähkinärouhetta
Limeä
Tofua/kanaa/lihaa/katkarapuja - paistetaan erikseen ja lisätään lopuksi
Kastike (sekoita ainekset keskenään, ne haisee aika karseelta yhdessä mutt hyvää tulee, usko pois)

5 rkl Thai-kalakastiketta
3 rkl Tamarind-tahnaa
3 rkl sokeria (mulla tummaa intiaanisokeria)
Chilirouhetta/maustetta/Sambal Oelekia/jotain tulista maun mukaan

Pilko punasipuli ja valkosipuli. Porkkanasta vedin juustohöylällä suikaleita. Paista näitä wokkipannussa ja laita samalla nuudelit omaan kulhoon ja kaada kiehuvaa vettä päälle.

Kun nuudelit notkistuvat, heitä ne wokkiin. Kaada kastike päälle. Pannu saa koko ajan olla tosi kuuma, pitää vaan käännellä koko ajan. Kun kastike on hyvin imeytynyt, työnnä kasvisnuudelimössö toiselle reunalle ja hulauta toiselle reunalle kaksi kananmunaa. Koska pannu on kuuma, ala heti sotkemaan munia jotta niistä tulee kokkelia. Kun ne ovat melkein kypsiä, sekoita kaikki aineet keskenään.

Lisää idut, kevätsipulisuikaleet ja valitsemasi proteiini. Pyörittele kaikki sekaisin ja asettele lautasille. Päälle paahdettua pähkinärouhetta ja ituja ja kevätsipulisuikaleita. Ja purista paljon limeä!

NAM!

Kannas & Fingerpori

Tänä vuonna juhlin syntymäpäiviä Kannas-ravintolassa ja Fingerpori-esityksessä Espoon kaupunginteatterissa.

Kannaksessa söin etanoita ja maksaa. Ja molemmat oli törkeän hyvää. Muut pöydässä nauttivat lohikeittoa ja kanaleipää, ylistäviä sanoja kuului myös heiltä. Ja mikäs sen parempaa kuin ravintola, johon tekee mieli jäädä istumaan vaikka koko illaksi! Ei terveysnatseille!

Fingerpori nauratti, muttei hekotuttanut. Osa yleisöstä kyllä hekotti eli olivat luultavasti Fingerporinsa paremmin lukeneet kuin minä. Eihän se nyt mikään suuri taiteellinen elämys ole, mutta jos puujalkavitsit naurattaa niin suosittelen. Ja aivan ehdoton Fingerpori-fanaatikoille.

Kannaksesta viel kaksi juttua (ajalta ennen remonttia). 1. Olen kerran hävinnyt siellä bilisvedon, jonka seurauksena olen edelleen (ku olen nössö) nakutanssin velkaa yhdelle kaverille. 2. Tutustuttiin Kannaksen omistajaan yhtenä vuonna Provinssirockin leirintäalueella. En muista (tiedä) oikeaa nimeä, mutt sen festarinimi oli Mursu.

Mummoikä

Jos oisin saanut lapsen 14-vuotiaana ja se sais lapsen nyt 15-vuotiaana, mä voisin olla jo mummo.

Hyvää syntymäpäivää mulle!