Pass it forward

Anna hyvän kiertää -leffa tuli sunnuntaina telkkarista.

Muistan nähneeni sen ensimmäistä kertaa lentokoneessa. En muista minne olin matkalla ja milloin (muistaako joku olleensa mukana?). Leffa on ilmestynyt vuonna 2000, että ehkä siinä paikkeilla se on ollut.

Mitä muistan kuitenkin oli se kamala fiilis, joka leffasta jäi. Että mitä tahansa maailmassa yrittää, niin paskaa saa niskaan joka tapauksessa. Vuonna 2000 olin ehkä jo pahimmat teinivuodet ohittanut (jolloin kaikki on paskaa joka tapauksessa), mutta jostain syystä tämä elokuva on jäänyt mulle mieleen jollain tavalla silmiä avaavana kokemuksena...

Kysyin P:ltä sunnuntaina elokuvan lopuksi kyyneleiden valuessa nenää niiskuttaen, että miksi Trevorin täytyy kuolla? "Oscareiden takia", oli vastaus. Yep, it's a cold world out there.

Noh, tämän elokuvan innostamana yritän nyt kuitenkin jotain hyvää joulukuun kunniaksi. Eli täten julistan perustetuksi Hyvien Tekojen Joulukalenterin 2011!

Eli ideana tietysti tehdä joku, vaikka pienikin, hyvä teko joka päivä jouluun asti ja kertoa siitä. Lähinnä tämä luonnollisesti koskee minua, mutta jos joku inspiroituu ja tekee jonkin hyvän teon, niin olisi siitäkin mukava kuulla.

Itsehän lähden nyt siitä, ettei hyvä teko tarkoita maailman pelastamista päivässä. Vaan esimerkiksi hyvän mielen tuottamista tai jonkin asian puolustamista... Katsotaan, ei saa tuomita jos ei onnistu.

Onnistuminen

Töissä niin harvoin tulee niitä nykyään. Onnistumisen tunteita. Mutta onneksi vapaa-ajalla.

Järjestimme puolueen paikallisjärjestön kanssa (itsekin olin tiimissä hääräämässä) monikulttuurisen tapahtuman. Jännitti hirveästi miten se onnistuu. Tuleeko ihmisiä. Mitä jos tulee joku persuhenkinen rähisemään. Entäs jos kukaan ei osaa käyttää av-vehkeitä. Noh, kaikki meni onneksi ihan putkeen.

Tapahtumassa oli maahanmuuttajia ja heidän järjestöjään esittäytymässä, käsitöiden ja herkkujen myyntiä ja kaiken kruunasi tietysti presidenttiehdokkaamme (paavoista paras) läsnäolo.

Söin turkkilaisia ja somalialaisia herkkuja (toin P:llekin tuliaisiksi ja näin presidenttiehdokkaankin hamstraavan kotiinviemisiksi), tapasin aivan valloittavan ystävällisiä ihmisiä, ostin joululahjoja, lapset tanssivat ja lauloivat. Kaikilla tuntui olevan kivaa ja hyvä olla keskenään.

Jes!

Äkkiä piti julkaista tää juttu ennen kuin viimeisetkin hyvän mielen rippeet ovat kadonneet täällä töissä.

Ärsyttää

Istun toimituksen lehtipöydän vieressä. Mieskollegat tekee joka päivä sitä, että ne käy valitsemassa lehden ja menee vessaan.

Munsta tää on epähyväksyttävää käytöstä.

Kauko-ohjattava lentokone

Olin viime viikolla yhtenä yönä lennättämässä kauko-ohjattavaa lentokonetta töölöläisessä puistossa. Kesä huumasi.

Puistonpenkille ilmestyi yön pikkutunneilla pariskunta muhinoimaan. Eivät välittäneet meistä.

Lentokone lensi puskaan, jossa nukkui mies.

Olin hieman humalassa ja nauroin katketakseni.

Sunnuntain kunniaksi julkaisematta jäänyt kesämuisto: kirjoitettu oikeasti 15.6. Tämän yön innostamana ostin P:lle tuossa syksyllä kauko-ohjattavan helikopterin.

Suuuhun sopivia yhdistelmiä

salmiakkiaakkoset - maito

Lämmitä salmiakkiaakkosia mikrossa noin 10 sekunttia (kun alkavat kuplia niin pois). Nauti kylmän maidon kanssa.

Tän olen kai jakanut blogissa aiemminkin.

raejuusto - metsämansikkajogurtti

Ei kai tämä sen kummempaa ohjetta kaipaa, sekoita keskenään. Paitsi että huolehdi ettei tule liikaa raejuustovettä mukaan. Se pilaa koko setin.

kasvisliemikuutiovedessä keitetty pitkäjyväinen riisi - säilykepaprika

Keitä riisi. Kaada vesi pois ja lisää silputtu säilykepaprika.

Tätä söin, kun asuin yksin opiskelijana pienessä yksiössä, jossa ei ollut paljon tilaa erilaisille ruokatavaroille. Heikohko ruokavalio ei kai koskaan johtunut siitä, ettei olisi ollut mihinkään muuhun rahaa, vaan juuri tilanpuutteesta ja omasta laiskuudesta.

Kolme tyttöä ja jäkis-matsi

Tämä postaus koskee vain ja ainoastaan suhdettani jääkiekon SM-liigaan. Kaikki tietänevät/muistanevat, mitä minulle tapahtuu keväisin kun kyse on MM-kisoista.

Paras ystävä oli saanut töistä piljetit hifk-lukko-matsiin tiistaille. Tehtiin kaikki niin kuin olemme jääkiekkofanikavereilta oppineet. Ensin Henry's Pubissa wingsejä ja alkoholia ja sitten matsiin.

Otettiin vielä pikaisesti yhdet jäähallilla ennen kuin piti siirtyä katsomon puolelle. Ja väliajalla juostiin baaritiskille. Tehtiin kaikki oikein, mutta jotain meni pieleen.

Noh. Ensinnäkin alkoholin vaikus naisiin, joille on tapahtunut viikonloppuna kaikenlaista... Kaksi erää sinniteltiin, mutta toisella väliajalla lähdettiin sitten lähipubiin turisemaan. Oli taas niin paljon analysoitavaa!

Enkä haluaisi nyt vahvistaa mitään stereotypiaa tytöistä, jotka eivät ymmärrä jääkiekon päälle. Tämä kyseinen kolmikko ymmärtää, muttei sattunut juuri viime tiistaina välittämään. Olen valmis antamaan SM-liigalle toisen yrityksen. Ehkä jos mukana ois poikia, niin mekin osattais käyttäytyä niin kuin kuuluu. Ja ehkä pitäis myös päättää, ketä kannustaa...

Vonderful Viikend.

Kaupunki oli taas täynnä ulkopaikkakuntalaisia (ja pääkaupunkiseutulaisiakin tietty) tyttöjä (ja poikiakin tietty). Juhlimme, söimme ja vaikka mitä. Parasta oli vaan olla yhdessä oikein pitemmän kaavan mukaan kaikkine sunnuntaikahvitteluineen. Tuntui, että perjantaina alkanut hauska ilta jatkui sunnuntaille myöhään. Kiitos siitä ihanat mussukat!

Erikseen mainittavia:

Kansallisteatterin Homo!-musikaali. Tämä jakoi mielipiteitä. Toisista aivan liian sekava ja tylsäkin. Toisista viihdyttävä ja hauska. Itse asetun ehkä keskelle sanomalla, että sekava, mutta viihdyttävä. Vähän liikaa tungettu kamaa yhteen näytelmään ja ihan selviä ns. turhia henkilöhahmoja ja tapahtumia, jotka olisi voinut karsia pois. Musikaalimeininkiä siitä löytyi ja näyttelijät tekivät loistavaa työtä. Suurena Pirkko Saisio-fanina odotukset olivat kuitenkin aika korkealla, eikä ne valitettavasti täyttyneet.

Tapas y Tinto –ravintola. Tosi hyvät sapuskat kyllä. Itselle jäi kyllä sellainen fiilis, että Kipinässä (joka oli ennen siinä paikalla, en tiedä onko vain nimi muuttunut vai omistajatkin) oli paremmat ja isommat tapas-annokset.

Asia 1 –ravintola. Oltiin brunssilla sunnuntaina ja täytyy sanoa, että pettymykseksi jäi. Dim sum –buffet oli kyllä melko laaja, mutta perusbrunssikamabuffet ei. Lisäksi voisi kuvitella, että aasialaisesta löytyisi paljon vaihtoehtoja myös kasvisruokailijoille, mutta dim sumeista yksikään ei ollut kasvis. Kokit tekivät kyllä pyynnöstä sitten kasviskevätrullia, mutta 16 euron hintaan se ehkä oli laiha lohtu. Noh, söihän siellä mahansa täyteen, mutta en kyllä voi suositella.

Uinti meressä. Viime talven talviuintikaverini oli meillä yötä ja käytiin lauantaina karistelemassa krapulaa meressä. Meidän lähellä on kaupungin ylläpitämä talviuintipaikka, onneksi siellä pyöri superystävällisiä mummoja, jotka päästi meidät käyttämään lämmitettyä pukukoppia. Pitää hankkia sinne avain ja alkaa käymään taas. Vapaaehtoisia otetaan mielellään mukaan!

Noh, ei tietenkään mitään niin mukavaa, etteikö sillä hintaakin olisi. Viikonloppuna unet jäi melko vähiin riekkumisen vuoksi, alkuviikosta ne ovat jääneet vähiin riekkumisen seurauksien vuoksi. Takana siis jo neljä todella huonoa yötä ja silmät alkaa olla aika ristissä.

Jotenkin tuntuu, että nämä seuraukset pahenevat koko ajan. Pitää ainakin nyt rajoittaa näitä kahden juhlaillan viikonloppuja. Helpommin sanottu kun tehty näin pikkujoulukauden lähestyessä.