Kaikki tietää miltä tuntuu, kun kuulee pitkästä aikaa jonkun hyvän biisin / levyn, jonka olemassaolon on jo lähes unohtanut. Kuuntelin tuossa just Himmin Greatest lovesongs vol. 666 –levyä ja voin kertoa, että melkein pissin housuuni.
Ja kaikki tietää miltä tuntuu, kun joku biisi on vaan niin hyvä, ettei sille edes löydy sanoja vaan tuntuu, että maailmassa tapahtuu jotain ihmeellistä ja elämää suurempaa. Pieni räjähdys. Kliseistä, tiedetään, muttei löydy parempiakaan sanoja. Sellaisen mä koin taas pitkästä aikaa CMX:ää kuunnellessani.
Ja aina kun Juankoskella vierailee, on toki kuunneltava myös Juicea, joka on vaan niin oikeassa. Juicesta taas tulee aina mieleen se viikonloppu kun hän kuoli. Me oltiin silloin Tampereella baarissa, jossa vikana kappaleena soitettiin Juicea. Muistaakseni se oli Syksyn sävel (correct me if im wrong), jota kaikki sitten hoilasivat yhdessä.
Pari viikkoa sitten yksissä bileissä soitettiin Rasmuksen Rakkauslaulua. Nyt kuulin sen toistamiseen ihan sattumalta. Kasi tai ysi-luokalla soitin sen aamunavausta pitäessäni. Saa se edelleen ihan törkeen hyvälle mielelle. Samoin kuin aika useat Rasmuksen ekan ja tokan levyn biisit. Ja kolmannenkin.
Mieltä piristivät myös Helsingissä odottanut auringonpaiste. Ja tietysti sekin, että saavuin taas Helsinkiin reissaamisen jälkeen :)
No comments:
Post a Comment