Tuesday, December 16, 2008

Kuudennentoista päivän dramatiikkaa

Ensimmäiset 20 sivua eli ykkösosio opinnäytetyöstä lähti opettajalle tarkastukseen. Olen tyytyväinen ja pohdin opparin joulutelakalle laittamista...

Tapasin tänään myös kaksi kivaa tyttöä kahvin ja Katastrofin aineksia -leffan merkeissä. Hauska leffa, perhe, joka on vuoden ilman öljyä. Eli siis ilman muoviakin. Itsekin vois valintojaan miettiä vähän paremmin. Ehkäpä teen uuden vuoden lupaukseni ilmastonmuutosta ajatellen. I could. I should.

Eka lupaus on kyllä se puolueeseen liittyminen. Ja toka on se, etten enää koskaan juokse.

Jep, minäki olin tänään meinaan yks katastrofin aines. Kaaduin Pasilan asemalla, kun olin juoksemassa junaan. Joko meni nilkka alta tai sitten laiturilla oli kuoppa, mutta polvilleni mä sinne kivetykselle sitten mätkähdin. Varmaan hienossa kaaressa, noin sivustakatselijoita ajatellen. Housut ja polvet rikki. Oikeanpuoleisessa polvessa on myös aika komea kuhmu ja polven käyttö on tällä hetkellä vähän vaikeaa.

Keräilin siinä sitten hetken itsetuntoni rippeitä laiturilta ja itkua tuhraten katsoin rikkinäistä polveani. Minua tuli auttamaan (pääsin kyllä ihan itse ylös ja liikkeelle, eli ei käynyt pahasti) yksi nainen, jolla taisi olla positiivinen joulukalenteri myös menossa. Tai ehkä niin kuuluu sanoa ihmiselle, joka loukkaa itseään. "Sulle ois voinut käydä paljon pahemmin. Oisit voinu lyödä pääsi tai jalka vois olla paketissa. Ei ois kiva näin joulun aikaan." Aivan. Eli positive thinking.

Miljonäärille morsian on kyllä muuten tosi opettava ohjelma. Sinkku miljonääritkin on yksinäisiä sunnuntai-iltaisin! Lohduttavaa. Kai.

No comments:

Post a Comment