Oli kivaa. Join ginitoniceja (vois laskee joulukuun postaukset, joissa puhutaan ginitoniceista), tanssin ja nauroin nauroin nauroin. Ja tietty vähän lauloin.
Ja käyttäydyin taas kuin teini-ikäinen. Söin Pez-karkkeja Jack Sparrow-pötköstä. En osannut päättää olisinko taas vähäsen ihastunut vaiko enkö? Tanssin sängyillä ja käytävillä. Harmittelin jo lauantaina perjantaina tekemiäni valintoja. Olin jo buffet-ruokailussa (klo 20) vähän humalassa. 'Annoin' yhden kaverin käydä pyytämässä jatkoille bongaamaani söpöä poikaa. Kerroin sen hänelle myöhemmin kiherrellen ja huusin mielessäni, että jos et kohta pussaa mua niin ehkä räjähdän.
No ei pussannut. Enkä räjähtänyt. Universumi antaa edelleen odottaa itseään. Noh, komensin mä yhden poikapuoleisen kaverin nukkumaan mun kanssa samaan sänkyyn (jep, komensin :)). Joskus on vaan kiva nukkua jonkun kainalossa.
En kuitenkaan itkenyt, käynyt kannella (äiti on kieltänyt) enkä oksentanut. Ja ostin parit joululahjat. Eli ihan hyvinhän se reissu loppujen lopuksi meni :)
Kiteytän tämän sunnuntain krapulafiiliksen seuraaviin kryptisiin lauseisiin, koska en saa valittaa: Koko elämä on tossa sormien ulottuvilla, mutta aina kun meinaan tarttua siihen, joku läpsäisee sormille. Vähän niinkuin, että odottaa koko päivän, että puhelin piippais, jota se ei koskaan tee ja jos se vaikka sattuiskin piippaamaan nin sydän pomppaa kurkkuun ja sitten sieltä tuleekin vain joku mainos.
No comments:
Post a Comment