2-vuotias hammaslääkärissä

Arvon ylähampaiden pesu on aina ollut aika hankalaa ja nyt 2-vuotiaan tahtotilaan yhdistettynä se on koko ajan mennyt mahdottomampaan suuntaan. Ja selvästi ylähampaiden pesu on aiheuttanut hänelle jonkun verran kipua.

Päätimme käydä tarkastuttamassa tilanteen hammaslääkärillä.

Emme tehneet asiasta mitään isoa numeroa etukäteen. Muutamaan kertaan mainitsimme, että menemme hammaslääkäriin ja siellä hän katsoo suuta. Leikimme vähän tilannetta, avaa suu ja sitten lääkäri katsoo. Ei tietenkään mitään puhetta jännittämisestä, pelottamisesta tai muusta. Ihan normaali juttu.

Pyysin Arvoa hymyilemään. "En nää mitään", hän sanoi. Paras hymy onkin sellainen!

Sattui niin iloisesti, että meidät vastaanottanut lääkäri oli aivan mahtava. Heti kehaisi Arvon silmälaseja heti alkuun ja innostuneena esitteli, kuinka ne vaihdetaan aurinkolaseihin. Otti lapsen huomioon todella hienosti, jutteli suoraan tälle ja ohjasi minuakin tosi luontevasti. Esimerkki hyvästä vinkistä "Jos vähänkin epäilyttää, ettei lapsi halua olla yksin tuolissa, tulkaa heti sylikkäin". Ja näin teimme. 

Arvo oli ihan rauhallinen koko ajan. Tällä kertaa ei tarvinnut kuin vain katsoa, instrumentien käyttö olisi toki voinut olla jo vaikeampaa.

Hoitaja näytti minullekin (makasin siis tuolilla Arvon alla) peilillä Arvon suuta ja sekös oli Arvosta ihanaa. Häntä kiinnosti selvästi myös, mitä peilistä näkyi.

Huulijänne todettiin paksuksi ja tiukaksi, mutta sitä ei leikata ainakaan toistaiseksi. Saimme ohjeet hellempään hampaiden pesuun, jossa huulijänteeseen ei kohdistu hankausta.

Lopuksi saatiin vielä tarra ja syötiin hammaslääkärin jälkeen sovitusti keksit. Ja niin, kehuttiin tietysti maasta taivaisiin miten hienosti hammaslääkärikäynti oli mennyt.

Hammaslääkäri muuten kehaisi, että on lapsella tosi hyvin hoidetut hampaat. Äidin sydäntä tietysti lämmitti ja mainitsin, että meillä on käytössä sähköhammasharja. "Sen kyllä huomaa", totesi hammaslääkäri eli kyllä se varmaan lapsellakin on järkevä olla tuo päristin.

Terveydenhoitajaystävältä sain hyvän idean lisätä tähän tekstiin myös lasten hampaidenhoito-ohjeet. Kertaus on opintojen äiti tai tuntuu näissä olevan välillä epäselvyyksiäkin, että mites se nyt piti mennä.

Alle kouluikäisen suunterveys (lähde: Hammaslääkäriliitto):

• Hampaiden reikiintyminen eli karies on bakteerisairaus, jota aiheuttaa mm. mutans-streptokokki. Suurimmalla osalla suomalaisista aikuisista on suussaan mutans-bakteereita. Mitä enemmän haitallisia bakteereita on vanhempien suussa, sitä helpommin lapsi saa tartunnan sylkikontaktista. Lapsi saa tartunnan useimmiten lusikasta tai tutista, jota aikuinen on käyttänyt suussaan.
• Sopiva ruokailukertojen määrä on 5–6 päivässä. Ei napostelua aterioiden välillä.
• Ksylitolia on hyvä alkaa käyttää heti, kun purukumin tai pastillin syöminen sujuu.
• Karkkipäivän sijaan suositellaan aterian jälkeistä herkkuhetkeä kerran viikossa. 
• Vanhemmat harjaavat alle 6-vuotiaan lapsen hampaat kaksi kertaa päivässä, vaikka harjaamista on hyvä harjoitella itsekin pienestä pitäen.
• Alle 3-vuotiaille hammastahnasuositus on kerran päivässä sipaisu hammastahnaa, jonka fluoridipitoisuus on 1 000–1 100 ppm (parts per million) eli 0,10–0,11 %. Toisella harjauskerralla voi alle kolmivuotiaan hampaat harjata ilman tahnaa tai sipaisemalla harjalle fluoritonta tahnaa.

Kun maanantai jää päälle

Kahden päivän aikana olen:

• Perunut Arvon uimakoulun aikatauluongelmien vuoksi.
• Aikatauluongelmia tuottavan menon peruuntumisen vuoksi perunut uimakoulun perumisen.
• Pyytänyt lykkäystä yhteen palaveriin aikatauluongelmien vuoksi.
• Aikataulun muututtua perunut palaverin lykkäämisen.
• Muuttanut kahden tulevan viikonlopun suunnitelmia.
• Mieheni joutui perumaan yhteistreenit yllätyspalaverin vuoksi. Treenikassini oli kuitenkin hänen autossaan, joten hän joutui työpäivän aikana tekemään lenkin tiputtaakseen kassin. Kun minä sitten pääsin treeneihin, oli nekin peruttu.
• Päättänyt mennä myöhempiin treeneihin. Sieltä kotiin lähdettyäni huomasin papparaisen työmaa-alueella aitojen takana harhailemassa eikä hän löytänyt sieltä enää pois. Odotin hänen kanssaan poliisia 45 minuuttia.
• Huomannut tämän jälkeen, että unohdin kotiavaimet duunikassiin, joka siis tässä vaiheessa jo miehen autossa. Onneksi ukot oli kotona.
• Unohtanut puhelimen kotiin työpäivän ajaksi. Tämä johtui siitä, ettei lapseni halunnut aamulla riisua yöpaitaa/laittaa vaippaa/pukea sisävaatteita/pistää silmälaseja/pukea haalaria/pukea hanskoja/pukea kypärämyssyä/pukea pipoa/laittaa kenkiä/olla rattaissa/mennä päiväkotiin/pestä käsiä/kuivata käsiä paperiin/mennä aamupalalle. Häntä kiukutti myös se, ettemme mahtuneet bussiin rattailla vaan piti mennä kävellen. Tämän kiukun aiheen jaoimme.
• Kuullut, että olen unohtanut merkata tunnit ja kun alan niitä merkata, on tuntijärjestelmä rikki. Ja soitellut tämän johdosta esimiehen puhelimella ympäri kyliä. 
• Puhelimen kotelossani ollut lounaskortti jäi tietysti myös puhelimen myötä kotiin. Lounasruokalassa kuitenkin luotetaan vielä ihmiseen ja lupaukseeni maksaa huomenna kaksi lounasta. Tällä suorittamisella en kyllä muista tehdä sitä...

Sit taas toisaalta olen myös:

• Pärjännyt ihan mukavasti kuitenkin.
• Ehkä pelastanut yhden papparaisen hengen.
• Törmännyt näistä erikoisaikatauluista johtuen metrossa kahteen otteeseen tuttuihin, joiden kanssa oli mukava rupatella.
• Ehtinyt katsomaan (tylsän) Oscar-gaalan sohvalla torkkupeiton alla.
• Ongelmani eivät myöskään ole niin suuria, etteikö niitä korjaisi ilmainen mannapuuro töissä. 

Aamupalamaja

Meillä on rakennettu aamupalamajoja lapsiyövieraille jo vuodesta 2011. Voitte tarkistaa sen tästä kirjoituksesta.

Siinäkin mielessä ihanaa tämä pitkäaikainen bloggaaminen, että täällä on kaikenlaisia muistoja. Nytkin tavatessamme kerroin siskontytölle noista samaisen tekstin sisältämistä jutuista, joita hän on vuonna 2011 sanonut.
Viime viikonloppuna siskoni perheineen olivat nimittäin yökylässä ja perheen 5-vuotias varmisti jo illalla, että tehdäänhän se maja aamulla. Tehdään, tehdään! Hän myös teki aamupalatilauksen samalla, naureskelimme että tämähän on ihan täyden palvelun hotelli tämä.

Ja tehtiinhän se maja ja siellä aamupalansa söivät pienemmät serkukset. Arvokin niin tohkeissaan, kun sai syödä lattialla :D Majasta on puhuttu monesti viikon aikana. Ehkä sellaisen voisi tehdä ihan ilman yövieraitakin joskus. Nythän meillä on tämä oma majalainen täällä!

Isompi siskontyttö ei enää majaan mennyt. Snif. Ja toisaalta niin sen kuuluukin mennä.

"Tässä on paljon mukavampi syödä tässä pöydän ääressä." Niinhän se on! Ehkä 10 vuotta on joku raja, josta alkaa mukavuudenhaluisuus? Näin 35 vuoden rajaa kolkutellessa se on kehittynyt jo aika pitkälle!

Lapsiperheet risteilyllä - kamalaa vai kamalan kivaa?

Risteilykonseptihan on mitä parhain. Metallipaatillinen täynnä viihdettä, jossa on otettu huomioon kaikki ikäryhmät! Itse olen aina viihtynyt (ihan useamman Goomillisenkin verran) ja viihdyn edelleen. Vaikka onhan asiat vähän noista ajoista muuttuneet :D

Nyt meitä oli matkassa kolme perhettä, joiden lapset ovat 1-7-vuotiaita. Viihtyivät kaikki. Arvo ei vielä vuosi sitten pallomerestä välittänyt, mutta nyt hän jaksoi uudestaan ja uudestaan sukeltaa pallojen joukkoon liukumäestä. Toiseksi parasta oli käytävillä juoksentelu. Päättömästi. Yksivuotias perässä.

"Kuka ajaa?" Arvo kyseli toistuvasti matkan aikana ja jo sitä ennen. Kapteeni, vastasimme. "Minä rakastan sitä." Ensi kerralla ehkä pitää ilmoittaa hänet komentosiltavierailulle.

Iltaa istuttiin aikuisten kesken molempina iltoina meidän hytissä. Arvo nukutettiin toisen perheen hyttiin ja kannettiin sitten omaamme (hän nukkui vielä vauvasängyssä).

Ja koska meitä oli kolme pariskuntaa, olimme etukäteen sopineet naisten ja miesten illat. Eli aikuisetkin pääsivät vähän humputtelemaan. Tai vähän ja vähän, kun hauskaa oli niin hups, kello olikin yhtäkkiä 3.30.

Tukholmassa käytiin Junibackenissa, josta en pahemmin tiennyt etukäteen, mutta se oli aivan ihana! Todellakin mennään uudelleenkin, satujunassa ihan munkin sydän heitti sykkyrää. Etukäteen oltiin kuultu, että siellä on pelottava lohikäärme. Juteltiin koko junamatka Arvolle kaikesta, mitä nähtiin. Lohikäärmeen kohdalla hän totesi "Se pelottaa", mutta ei varsinaisesti vaikuttanut pelkäävän.

#familytime #junibacken #stockholm

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Helmi 17, 2018 kello 4.01 PST

Sit tehtiin perinteisiä laiva-asioita, buffailtiin ja käytiin ihmettelemässä Muumihahmoja, joista Arvo ei edelleenkään kyllä välittänyt. Viime vuonna Harri-hylje tosin vielä itketti eli eteenpäin oltiin tultu kuitenkin.

Buffettiruokailu oli muuten tehokas paikka maistatella Arvolle kaikenlaisia erilaisia ruokia (joita rehellisesti kotona enää harvemmin tulee tarkoituksenmukaisesti tehtyä kun syömme kaikki samoja pöperöitä).

Suurimmiksi suosikeiksi nousivat kokonainen maustettu maissi (jonka syöminen ei vielä viime kesänä onnnistunut) ja savustettu mustekala (jota hän kyllä on reissuilla tykännyt syödä ennenkin).

Ihana reissu ja tuli sellainen fiilis, että miksei kävis useamminkin?! Jos joku haluaa lähteä meidän kanssa, niin me ollaan messis!

Cruiser 2018. #risteily #cruise #siljaline #tinytraveller #taapero #kidsofig

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Helmi 18, 2018 kello 2.57 PST

Hyvä ihminen -projekti on ohi - mitä jäi käteen?

Tällainen iloinen ihminen päällänsä uutta Noshia.

Kuuden viikon aikana (39 päivää): 

Söin sokeriherkkuja (tai mitään makeaa) pari digestive-keksiä  ja kaksi kertaa puolikkaan laskiaispullan verran.

Join yhden lasin valkoviiniä.

Kerran söin juustoa Taco Bellissä.

Kerran kalaa kaverin luona.

Aloitin treenamisen. Joskin se koki heti kolauksen, koska loukkasin ranteeni.

Pari kiloakin lähti. Sweet!

Energisempi olokin on. Vieläkin olemme kipeysvapaita, jäivät onneksi vääriksi hälytyksiksi tammi-helmikuun vaihteessa. 

Säästin rahaa, kun en ostanut mitään. Ja okei, viime hetkillä kulutin ne säästöt sitten Noshin uutuuksiin.

Säästin myös perheeni rahaa, koska olen suunnitellut ruokailut tarkkaan ja todistanpa teille muuten senkin vielä, että terveellisesti syöminen EI ole kallista.

Ehkä joku ajattelee, että epäonnistuin haasteessa yllä mainittujen lipsahduksien takia. Siihen mulla ei ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin, että tehkää perässä! Itse olen tyytyväinen.

Ja kerrassaan yhtään mitään negatiivista tämä kuusiviikkoinen ei tuonut elämääni. Pelkkää plussaa.

Miten tästä eteenpäin?

Juustoa syödään meidän perheessä aivan varmasti tästä edespäin paljon vähemmän (sori, pojat). Omat bravuuriherkkuruokani ja juhlatarjottavani sisältävät lähes poikkeuksetta juustoa. Se voisikin toimia meillä sellaisena viikonloppu- ja juhlaruokana. Arkiruoan teko onnistuu hyvin (terveellisemmin) ilmankin.

Kala varmasti samoin.

Sokerin syöminen jatkuu niin kuin on jatkunut jo viime kesänä. Hallittuna ja hyvin vähäisenä. Sitäkin projektia tuli jo puoli vuotta täyteen ja voisinkin asiasta kirjoitella vähän lisää erikseen.

Alkoholi ei mikään ongelma minulle ole ollutkaan, mutta ehkä tajusin tässä kuuden viikon aikana sen, että joskus se perjantain valkoviinilasillinen tai yksi geetee maistuvat erittäin hyviltä.

Minulle toimi tämä kuuden viikon haaste jotenkin aika hyvin. Siinä ajassa joku asiaa ehtii jo tulla rutiiniksi. Myös tämä blogin julkinen paine auttaa.

Seuraavaa haastetta etsiessä siis! On mulla pari ideaa. Niistä lisää vaikka ensi viikolla! Nyt laivalle juhlimaan ruoan ja viinin ja ihanan seuran parissa.

Vegaanin kaksi arkireseptiä

Sit on näitä ruokia, mistä ei edes kannata yrittää ottaa kuvaa. Ovat nimittäin vähän mössöjä, mutta herkullisia.

Metsäsienikiusaus

Kuva: Pixabay

1 kg peruna-sipuli-pakaste
200 g juuressekoituspakaste
6 dl kaurakermaa (Planti)
n. 3 dl pakastettuja, vedestä puristettuja sieniä (mulla suppiksia ja kanttarelleja)

Suolaa, pippuria, ravintohiivahiutaleet

Sekoita kaikki ainekset uunivuossa ja paista kunnes kypsä. Aluksi voi pitää foliota päällä, mutta poista se niin pinta saa väriä.

Jos ravintohiivahiutaleet on tuntematon, niihin voi tutustua lisää täällä. Ne on ravintorikkaita, mutta lisäksi antava ruoalle "juustomaista" makua.

Maailman helpoin ruoka! Ja herkullista. Arvokin söi ekalla kerralla kolme annosta ja "nam, nam" kuului muinakin päivinä, kun tätä tosiaan riitti useampaan ruokailuun.

Afrikkalainen bataattipata

500 g bataattia (3 pientä)
300 g porkkanaa (2 isoa)
500 g tomaattimurska
2 dl vihreitä linssejä
1 dl maapähkinävoita (makeuttamaton)
1 sipuli (itse jätin pois, koska olen huomannut ettei se kovin hyvin mulle sovi)
3 dl kasvislientä

Mausteet: chili, tuore inkivääri, ras al hanout -mausteseos (ei pakollinen, sisältää ja voit käyttää erikseen esim. korianter, kardemumma, paprika, muskottipähkinä), kaneli, suola

Pilko kasvikset. Keitä linssit ohjeen mukaan, valuta. Paista pilkottuja kasviksia hetki öljyssä kattilan pohjalla ja lisää mausteet.

Lisää sitten kasvisliemi ja tomaattimurska. Kiehuttele miedolla lämmöllä kunnes kasvikset kypsiä.

Lisää linssit ja maapähkinävoi. Anna vielä hetken makustua.

Nauti sellaisenaan tai riisin kanssa. Päälle halutessasi vielä nokare luonnojugurttia (ei vegaanista).

Ihana makeavivahteinen lohturuokapläjäys. Mieskin kehui "erilaiseksi" :) Hyvällä tavalla, kuulemma.

Pullaa ja pullamössöä - Hyvä ihminen viikko 5

Silloin tällöin olen meidän sotkuisessa eteisessä näin päättäväinen.

Alkoholi: 0

Herkkuja: 1/2 laskiaispulla

Shoppailu: Öö, Nosh-kutsuilta tilattu kaikenlaista

Liikunta: 2 x kävelylenkki ja 1 x treenit (!!) 

Paino: - 0,5 kg (- 2,5 kg)

Tällä viikolla alkoi jo näyttää hommat kunnolliselta.

Torstaina palattiin pitkästä aikaa treenien pariin miehen kanssa. Jee, hyvä me!

Kävimme Arvon syntymään asti personal trainerilla kerran parissa viikossa ja urheilu yhdessä oli meille aika isokin pala arkielämää. 

Noh, vauvavuosi muutti tietysti kaiken. Enemmän minulla kuin miehellä. Onhan se jälkeenpäin harmittanut, mutta niin saikin käydä ja olen itselleni siinä mielessä kiitollinen, etten ottanut asiasta silloin paineita vaan keskityin muihin, omasta mielestäni tärkeämpiin asioihin.

Ja noh, viime vuonna oli taas edessä uusi arki töineen ja päiväkoteineen. Ajan kiskominen tuntui alkuun vaikealta, sitten kun siihen tottui yllätti sairastelukierre. 

Itse kävin vuoden verran aikuisbaletissa tässä välissä, mutta tajusin, että vähäisestä harrastusajasta pitää nyt ottaa enemmän irti. Senkin aika varmasti vielä tulee, kun voi harrastaa jotain "ihan kivaa". 

Eli nyt oli sopiva aika vihdoin palata personal trainerin hoteisiin kahden vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa aloitimme pienryhmävalmennuksessa, jossa tavoitteena olisi käydä kerran viikossa yhdessä (koska se vaan on niin paljon kivempaa kahdestaan) ja toiset kerrat eri aikoina. Sali sijaitsee kätevästi miehen äidin kodin vieressä, joten Arvon hoito järjestyy helposti.

Ekalle treenikerralle sattui kuntotesti. Huh huh. Tulos ei tietenkään ollut mairitteleva, mutta siitäpä on sitten varaa parantaa. Lihasparoilleni testi oli niin kova järkytys että hyvä kun pystyin liikkumaan kahtena seuraavana päivänä!

Syömisten suhteen viikko sujui suhteellisen hyvin puolikasta (oikeasti puolikas eikä Keravan puolikas) laskiaispullaa lukuun ottamatta. Lauantaina tuli kyllä pitkä miinus vegaaniuteen kaverin luona nautitusta kalakeitosta. Ensimmäinen liharuoka viiden viikon aikana.

Lauantaina pidimme siis yhteiset Nosh-kutsun yhden kaverin kanssa. Siellä myös shoppailulakko meni aika pahasti rikki, mutta tämä oli kyllä tiedossa jo etukäteen. Kutsut oli sovittu ennen kuin hyvä ihminen sai alkunsa. 

Viimeinen viikko projektia on startannut. Itse asiassa viimeiset neljä päivää, koska perjantaina koittaa SE laivareissu kahden rakkaan ystäväperheen kera....

Jotain kummallista on tapahtunut projektin aikana, kun juustovuoret eivät nyt loppusuorallakaan siinnä silmissä eikä katkaravut korvissa. Viime kesästä asti syömättä jäänyt irtokarkkipussi ei herätä enää mitään tunteita. Oikeasti! Mutta myönnetään, viini tulee perjantaina kyllä maistumaan niiin hyvältä.

Tietty tuntuu helpottavalta, että voin jatkossa halutessani syödä taas vapaammin, mutta mitä viikonlopulta eniten odotan on kuitenkin seura ja hauskanpito. Lasten kanssa ja sitten vuoroiltoina (naisten ja miesten illat) aikuisten kesken. 

Pienoinen hehkutus vielä tältä päivältä. Kävin nimittäin treeneissä ennen töitä (viikko 6. asioita). Kello 7 maanantaiaamuna sai taas pullamössö kyytiä. Ystävä kysyi kiristääkö sädekehä jo, niin kyllähän se aika kireetä tekee tällaisella menolla!

Harrastusten luokse pääseminen on muuten ainut hetki, jolloin kaipaan autoa (joskus tulee varmasti eteen myös Arvon harrastusten kanssa). Mulla ei siis ole ajokorttia, auto meiltä löytyy kyllä... Vaatii nimittäin talvisena maanantaiaamuna melkoisen ekstraponnistuksen lähteä julkisilla urheilemaan. Mutta mä sen tein. Ainakin kerran :) Lisäksi tämä "uimahallikatveessa" asuminen ei olisi ongelma, jos mulla olisi auto... Mutta kevättä kohti, pian helpottaa!