50-luvun baarikaappi

Olen jo useamman vuoden haikailluit 50-luvun baarikaapin perään. Meidän alkoholit ovat olleet vähän huolimattomasti puulaatikkohyllyillä, joten halusin niille paikan. Ja onhan tämä kaunis. Toisella puolella on vielä vanha radio, molemmilla puolilla lamput (toistaiseksi kokeilematta toimivatko, vanhat sähköjohdot jännittää).

En ole aiemmin raaskinut ostaa tällaista, koska nämä on melko kalliita alkuperäiskuntoonsa entisöityinä. Nyt löysin kohtuuhintaisen ja entisöimättömän, mutta kohtuukuntoisen kappaleen. Ja nappasin sen meille!

Valitettavastihan meidän alkoholit ei sitten mahtuneetkaan tähän kaappiin. Nyt meillä on tämä viinakaappi ja viskihylly. Viinit tungin keittiönkaappiin. Eli viskeille tarvitaan siis vielä oma kaappi. Haa.

Puhumattakaan noista vierashuoneessa vieläkin majailevista hääviinoista! Alkoholiongelma tämäkin!

Kaapin päällä tulppaanikimppu P:ltä. Ei naistenpäiväksi, mutta ihan vaan torstaiksi :)

Ylivastuullinen ylihuolehtija

Ilmottauduin tämän nimiselle kurssille työväenopistoon tänä keväänä.

Aivan. Puhu vaan. Todellakin.

Elämäntaitoja opettelemaan. Turhaa huolehtimista välttämään. Aivan. Tiedän, mitä ajattelette. Kukkuu!

Unettomina öinä huolehtiessani milloin mistäkin iloitsin jo siitä, että tapaan kohtalotovereita. Mietin kehtaisinko paljastaa kaikki, mistä oikeasti huolehdin. Voisiko siellä olla joku minuakin pahempi huolehtija?

Sitten kurssi peruttiin osallistujien vähäisyyden takia. P:nkin mielestä minun olisi pitänyt kurssille päästä. "Mä olisin voinut ilmottautua ja maksaa siitä kurssista, vaikken ois tullut, että sä oisit päässyt."

Eilen tilasin kurssin oppikirjaksi tarkoitetun Huolena huolehtiminen Adlibriksestä. Samaan aikaan tilasin Pohjois-Korean vankileiristä kertovan kirjan Area 14, kun se sattui silmääni jostain listasta.

Tajusin sen vasta tänään, eilen siinä ei ollut munsta mitään kummallista.

Että kummastakohan teoksesta sitä sitten alottaisi sen huolehtimisen vähentämisen?

Flunssanen täti/myyjä/vaimo/kokki/leipuri/farmari

Vaikka viikonloppu meni flunssaisena, ehdin aika paljon:

Tehdä fondueta (vihdoin resepti, joka toimii idioottivarmasti, pitää jakaa) ja kokonaisia sinisimpukoita. Ja pahoja, kuivakoita laskiaispullia (viime vuonnakin epäonnistuin, hyvät pullareseptit jakoon!)

Käydä katsomassa Robocopin. Ekoilla "oikeilla treffeillä" (muistatteko, ne oli nämä!) katsottiin mun silloisen kämppiksen kokoelmasta molempien lapsuuden kulttielokuva Robocop. Nyt melkein tasan 4 vuotta myöhemmin käytiin katsomassa elokuvan remake, joka ei ollut niin huono kuin kuviteltiin. Siinä oli jopa ihan mielenkiintoista filosofista pohdintaa aiheesta (joo, oikeesti... mut vähän vaan). Ostin meille liput ystävänpäivä/0,5-hääpäivälahjaksi.

Myydä pyöräni. Sain hyvät rahat pari vuotta vanhasta pyörästäni ja olen nyt vapaa ostamaan uuden. Jes! Tällä kertaa en mene "kunhan-se-on-kivannäköinen" edellä vaan toiminnot! Mummopyörällä ei kovaa pötkitä. Ja ensi kesänä pitää päästä kovaa, liian monta etanakesää jo takana. Tonnin haaste, kolmas kerta toden sanoo!

Olla täti. Ehkä tähän astisen tätiurani tärkeimmällä hetkellä, nimittäin korvien rei'ityksessä. Voi kun sitä lasta niin jännitti, mutta rohkeasti suoriutui ja oli niin onnellinen jälkeenpäin. Illalla hän lauloi mulle tuutulauluksi Joka ilta kun lamppu sammuu, kun en itse sitä osannut hänelle laulaa.

Pienemmän sirpakan perässä saikin sit sunnuntaina juosta, kun hän innostui varastamaan Saarenmaa-pullon viinakaapistahyllyltä ja juoksi ympäri asuntoa sen kanssa.

Ai niin ja käytiin me tietty Aadan kanssa myös Rehndahlin kotieläinpihalla. Aika kiva paikka Kirkkonummella, eläinrakas lapsonen siellä tietty kieppui kaikkien kaulassa.

No, tänään skippasin jumpan ja kävin ostamassa flunssalääkettä. Hö.

Laama, hassu eläin.

Flunssa

Olin jo niin varma, etten tule tänä talvena kipeäksi.

Sanoin sen P:lle alkuviikosta ennen nukkumaanmenoa. Koputin varmuudeksi peittoa "kop, kop, kop". Ilmeisesti sanonnan kohtaa "puuta" ei saa skipata.

Nyt olen nimittäin nuhainen. Tietysti se tunne alkoi todella harvinaisen arkivapaapäivän aikana. PöH!

Aion lääkitä itseäni tänään ainakin fonduella.

Viikonloppuja kaikille!

Hernerouhelasagne

Kokeilin viikonloppuna ekaa kertaa suomalaista hernerouhetta.

Kiva vaihtoehto soijarouheelle, joka on ulkomaista ja jota ei suositella järjettömiä määriä nauttimaankaan. Hernerouheessa on sekin hyvä puoli, että siitä on herneenkuori poistettu eli ei pitäis pierettää.

Proteiiniakin löytyy kuivana enemmän kuin jauhelihasta eli 21g/100g. Ja varmasti terveellisempää! Halpaakin se on (löytyy kaupasta muuten sieltä, mistä soijarouheetkin).

Pakkaus on kyllä kuin suoraan 80-luvulta ja markkinointi kai käytännössä nollassa (tämäkään ei ole maksettu mainos). Mutta Vanhan Erkin oivallus!

Hernerouhelasagne (kuudelle)

lasagnelevyjä
2 dl hernerouhetta (liota 4 dl vettä)
kasviksia (mulla tällä kertaa vihreitä papuja, paprikaa, porkkanaa, sipulia ja valkosipulia)
2 purkkia tomaattimurskaa (kokeilin Muttia, hyvää tuli!)
0,5 dl tomaattipyrettä
1 Go Green Chili sin carne -purkki
mozzarellaa ja juustoraastetta (niin paljon kuin sielu jenkkakahvat sietää)
basilikaa

Pilko ensin kaikki kasvikset.
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja ota hellalta ja lisää siihen hernerouhe. Anna turvota noin puoli tuntia. Kuullota sipulit ja valkosipulit öljyssä pannulla, lisää kasvikset (porkkanasta saa juustohöylällä hyviä siivuja) ja paistele 10 minsaa.
Sitten lisää mausteita maun mukaan ja esim. luomukasvisfondia sekä tomaattimurskat ja -pyre. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää hernerouhe. Keittele vielä 10 minsaa ja heitä joukkoon tukkukaupalla silputtua basilikaa.
Levitä kastiketta vuoan pohjalle, päälle lasagnelevyjä.
Seuraavaan kerrokseen kastiketta ja mozzarellaa, päälle lasagnelevyjä.
Seuraavaan kerrokseen levitä chili sin carne -purnukka ja mozzarellaa, päälle lasagnelevyjä.
Loput kastikkeet päälle ja juustoraastetta.
Uuniin 200 asteeseen noin 30-45 minuutiksi.

Namnam!

Puoli vuotta naimisissa

Olen kirjoittanut tämän runon moniin hääkortteihin ja toivotuksiin. Tykkään Pentti Saarikoskesta, vaikken runoudesta yleisesti niin välitäkään.

Olisin varmasti lukenut runon myös häissämme, jos olisin siihen pystynyt. Se kertoo minusta kaiken oleellisen rakkaudesta.

Meidän kotimme on siellä,
missä milloinkin
toinen odottaa,
siellä on meidän kotimme,
missä milloinkin heräämme sydämen ääniin.

-Pentti Saarikoski-

 

Skippasin treenit

Viikonlopun aikana juhlittiin sekä aikuisten kesken että lasten synttäreitä. Vuosia täyttivät mun siskontyttö Aada ja P:n siskontyttö. Aikuisten juhlissa teemana oli kissanristiäiset.

Meidän Aada on jo 7 vee! Voitteko uskoa. Maailman rakkain lapsi menee syksyllä kouluun. En kestä!

Muistatteko vielä tämän kakkapyllyn? Tai englantilaisen pikkuneidin? Huomaavaisuus on ollut tytön luonteenpiirre jo aika pienestä! Tiedä mitä tästä politiikkaakin jo pohtineesta tytöstä vielä tulee!

Aikuisten illanistujaisia vietettiin myös sekä perjantaina että lauantaina. Ensimmäiset vei skumpan ja tapaksien voimalla johonkin hämärään lauttasaarelaiskapakkaan, jossa Lasse Pöystinkin tiedetään viihtyvän (ikävä kyllä ei ollut nyt paikalla). Toisissa juotiin boolia, jonka jälkeen pelattiin tarkka-ammuntaa pleikkarilla. 

Melko ohjelmantäyteinen viikonloppu siis! Töitäkin ehdin tehdä ja olympialaisia tuijottaa. Lauantaiaamuna heräsin slopestylefinaaliksi, mutta sunnuntaina en. Ei ne koskaan voita kun mä katson!

Elämään jäänee Anssi Koivurannan heitto mäkihyppykarsinnan jälkeen, jota katsottiin lauantai-illalla kaveriporukassa. Toimittaja kysyi, että miten Anssi aikoo rentoutua ennen finaalia. ”Ei paljon tän rennompi voisi olla, skippasin treenitkin päivällä!” 

Siis jätkä menee olympialaisiin ja skippaa treenit! WOT!

Mekin skipattiin sulkapallotreenit sunnuntai-illalla (tämä tuskin järisyttää suomalaista urheilukansaa) ja keskityttiin X-filesien katsomiseen. Ollaan aloitettu ihan alusta, Mulder ja Scully rocks!