Oh, just relax

Viime viikonloppu oli omistettu rentoutumiselle. Sattumalta samaan viikonloppuun osui tähän tähtäävää ohjelmaa molemmille päiville.

Perjantaina olin P:n kanssa syömässä ystävän luona Ruskeasuolla. Meininki oli perjantaihin sopivan väsynyttä ja ruoka herkullista. Pelattiin 90-luvun alulta peräisin olevaa Treffit-peliä, joka on suunnattu teinitytöille. P eläytyi teinitytön rooliinsa jopa huolestuttavan hyvin :)

Krapulalta piti välttyä, koska lauantaina oli vuorossa jännittävä ja eksoottinen energiakurssi. P ja minä päätimme muutamia viikkoja sitten ihan hetken mielijohteesta osallistua tällaiseen rentoutuspäivään, joka osoittautui aika kivaksi kokemukseksi.

Seitsemäntuntinen päivä koostui kolmesta osasta. Alkuun tehtiin syvärentoutus, toiseksi tehtiin energioita vapauttava jalkojen tärinäharjoitus ja sitten vielä liikemeditaatio. Välissä tehtiin kaikenlaisia rentouttavia liikkeitä, akupainelua ja kasvohierontaa. Päivä oli aika rankka ja tarkoituskin oli ”kutsua väsymystä ja levätä kunnolla”, siksi päivän aikana otettiin myös kolmet torkut suurimpien harjoitusten jälkeen. Oikeasti olo oli niin väsynyt, että niitä kaipasikin ja itse nukuin ihan syvässä unessa 20 aikuisen ihmisen keskellä pariin otteeseen. Hihi.

P sanoi, ettei välittänyt tehdä kaikkea koska ei nähnyt niissä mitään järkeä. Itse aika orjallisesti seurasin ohjaajan liikkeitä, vaikka välillä vähän hölmöiltä tuntuivatkin. Yleisesti päivästä jäi kyllä hyvä fiilis ja tällä viikolla pitäisi tuntea sitten seuraukset… Tätä kirjoittaessa tiistaiaamuna kello 8.30 ei ainakaan väsytä.

Lauantai-ilta menikin sitten köllötellessä raukeana kotona.

Sunnuntaiaamu alkoi pikkuaamupalalla, jonka jälkeen käytiin lenkillä ja jatkettiin isolla aamupalalla (kahden aamupalan käytäntö opittu tädiltä ja toimii mainiosti viikonloppuisin). Iltapäivällä mentiin tyttöjen kanssa Flamingon kylpylään. Rentoutumaan.

35 euroa tuntuu aika suolaiselta hinnalta kylpylän ”aikuisten puolesta”. Oliko se hintansa väärti? Mielestäni kyllä. Valot olivat himmeät, ilmassa joku eteerinen tuoksu ja musiikki rauhallista. Oleilu mestan kahdessa altaassa oli erityisen ihanaa. Toinen oli kuumavesiallas ja toinen suolainen mineraaliallas, jossa kellui ja veden alla soi musiikki. Itselle, kun en ole koskaan missään suolaisissa vesissä juuri uinut, kellumiskokemus oli ihan mahtava.

Muutamat saunat oli suljettu ja ne, jotka oli auki ”havu, bio ja greippihöyry” eivät juuri tehneet vaikutusta. Suolahuonekin oli kiinni, se itseäni hengitystievaikeuksisena olisi kiinnostanut.

Jäi kyllä fiilis, että olisi kiva mennä uudelleenkin. Tytöissä puhuttiin marraskuusta, kun räntää alkaa pukata taas ulkomaailmaan. Mutta mieluummin en puhuisi nyt siitä. Viime päivinä on nimittäin alkanut tuntua ensimmäistä kertaa keväältä. On kevätkengät jalassa ja kevättakki päällä. Ilma tuoksuu taas joltain ja kadut ovat lähes kuivia.

Kevät. That is the most relaxing thing of them all.

Linssiruoka eli intialainen linssi-juusto-kastike

200 g punaisia linssejä
400 g leipäjuustoa
pieni pala inkivääriä raastettuna
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 prk tomaattimurskaa
1 chili (unhotin tän)
lime/sitruunamehua
garam Masalaa, juustokuminaa, kurkumaa, chiliä

Huuhtele linssit ja liota joku vartin verran. Pannulle ensin inkivääri, sipuli- ja valkosipulisilput (ja se pilkottu chili). Perään mausteet. Itse laitoin kaikki melkein pari teelusikallista, reippaasti makua saa olla. Perään linssit ja tomaattimurskat. Hauduta kannen alla noin 20 minuuttia, maistele sitten kun linssit sopivan pehmeitä, on valmista. Lisää sitruunamehua oman maun mukaan, suolaa ja pippuria ja sitten juustokuutiot. Tarjosin riisin ja turkkilaisen jugurtin kanssa. NAM.

Tästä tulee noin neljälle, juuston vois jättää pois ja siinä ois ehkä kahdelle.

Onko vihreissä ja punaisissa linsseissä eroja? Nehän tuntuivat varsin kätevältä keinolta lisätä ruokaisuutta ja rakennetta ruokaan. Pitää nyt rohkeammin tarttua niihin. Seuraavaksi kokeilen P:n siskon ohjeesta linssikeittoa. Hei ja tää oli muuten osa haastetta!


P:n suusta viime viikolla kuultua: "Kokkaa sä, niin mä siivoan" - mikä ihana kotitöiden jako!

Kävin muuten eilen katsomassa Ryhmäteatterin Eduskunta-esityksen. Se oli todella mielenkiintoinen ja voin suositella lämpimästi kaikille. Politiikasta kiinnostuneille ja varsinkin siitä ei kiinnostuneille. Tarvitsen kuitenkin pari päivää aikaa sulatella tätä kokemusta, ennen kuin teen siitä syvempää analyysiä.

Timo Soini -uni

Näen unia kausissa. Eli joskus en näe unia pitkään aikaan (tai siis kai näen, mutten muista niitä) ja jonain viikkoina/kuukausina muistan lähes jokaikisen uneni. Nyt on taas sellainen kausi.

Unethan ovat aina outoja, yleensä en välttämättä kerro niistä kenellekään. Joskus ne ovat tarpeeksi outoja, että kysyn analysointiapua P:ltä. Joskus ne taas ovat niin superoutoja, että ne pitää jakaa julkisesti. Otsikosta voitte päätellä mitä tuleman pitää.

Unessa siis minut ja yksi miespuolinen kaveri, O, oli valittu ihan yksityishenkilöinä (ei siis toimittajina) haastattelemaan Soinia hänen kotonaan. Suunnittelimme tilannetta etukäteen O:n kanssa ja hän kertoi haluavansa keskustella Soinin kanssa homoista. Minulle kysymysvalinta oli selvä. Halusin tietää, miksi perussuomalaisten vaalitilaisuudessa oli tarjottu belgialaisia suklaakonvehteja suomalaisten sijaan.

Menimme Soinin taloon, joka oli sisältä täysin valkoinen ja kalusteeton. Soini itse oleili yhdessä huoneessa sijaitsevassa poreammeessa. Röhnötti.

Noh, minä sitten kysymään Soinilta tiukkana, että häh, miksi ihmeessä belgialaista eikä suomalaista. "Se oli Suomessa valmistettua belgialaista suklaata", oli Soinin vastaus. Ei mulla sitten ollut muuta sanottavaa asiaan.

O sen sijaan hyökkäsi Soinin eteen ja vaati vastausta, miksi hän syrjii homoseksuaaleja? "En pidä niistä, ne rappeuttavat Suomen", sanoi Soini. O pyysi Soinia pussaamaan itseään, jotta tämä näkisi ettei siinä ole mitään pahaa suudella miestä. Soini ei suostunut ja O tarttui Soinin päähän ja yritti väkisin. Ei onnistunut.

Joo kyllä minä katsoin eilen MTV3:n vaalitenttiä (sai muuten jäädä viimeiseksi, kauhea verenpaine koko kaksituntisen ajan). Paavo vakuutti minut niin (ja Anni taas valitettevasti ei), että mietin vielä vaihtaisinko sittenkin ehdokasta johonkin vassariin. Kerron, jos päätän niin tehdä.

Avantouintisalaseurat

Yksi kaveri, M, ehdotti avantouinnin kokeilemista muutama viikko sitten. Ja mähän tietty suostuin.

Etsiskelimme netistä paikkaa, missä tätä hyistä talvihullutusta voi harrastaa pk-seudulla. Paikkoja löytyi kyllä monta, mutta suurin osa niistä oli "vain jäsenille". Eli kokeilemaan pari kertaa vuodessa ei ole mitään asiaa. Ellei sitten tunne jotain "jäsentä".

Yhdessä kerhossa oli jopa liittymisehtona saapuminen tiettyyn paikkaan kello 12-14 välillä kuun ensimmäisenä lauantaina. Toisessa kerhossa (M kuuli työkaveriltaan) liittymisprosessiin tarvitaan jäsenen suosittelu ja tapaaminen puheenjohtajan kanssa. Huh.

Noh, Rastilan talviuintipaikka (kuvassa + M) olikin sitten ainoa Helsingissä, joka tarjosi tämän pelkän kokeilumahdollisuuden. Suunnistimme sinne siis tiistaina, jolloin on naisten vuoro. Jos aikoo mennä, kannattaa mennä jo vähän ennen viittä, sauna on kyllä jo auki ja kuuden maissa porukkaa on jo ihan älyttömästi paikalla.

Oli tossut jalassa, pipo päässä ja vanha uikkari päällä (pelkäsin kuitenkin tämän epätyypillisen uikkarin käyttötavan vahingoittavan uutta). Ei saunaa, mutta suihkussa käytiin ennen. Laiturin päässä oli onneksi kahdet portaat veteen, että päästiin laskeutumaan M:n kanssa samaan aikaan. Muuten olisi oikeasti jäänyt menemättä, koska varpailla koitettaessa vesi tuntui jäädyttävän potut samantien. Tarvittiin vähän peer-pressure ja yhden paikalla olleen mamman neuvoja, että uskaltauduttiin.

Vesi tuntui aivan kamalalta. Raajat kohmettui heti, kylmyys tuntui tunkevan sisälle vartaloon, ei vain iholla ja vedestä tuli aivan pakahduttava tarve päästä mahdollisimman nopeasti pois. Ilma kirveli ihoa vasten muutaman kymmenensekunnin ajan, tuntui ettei voi enää koskaan tästä lämmetä, mutta sitten se yhtäkkiä helpotti ja fiilis olikin taas hyvä.

Käytiin saunassa ja kokeiltiin uudelleen. Toisella kertaa se oli huomattavasti helpompaa.

Jälkeenpäin olo oli sekä pirteä että ylpeä. Lapsena vesipedoksikin tituleerattuna täytyy kyllä harmikseni myöntää, etten nykyään pulahda aina edes 20-asteiseen veteen, kun se tuntuu kylmältä.

Ajateltiin ehkä mennä ensi viikolla uudestaan. Ensi vuonna onkin sitten kiva kokeilla miltä se tuntuu kun on pakkasta. Suositelen kyllä (ei kai voi sanoa lämpimästi) kaikille! Itsensävoittaminen on ihanaa ja tää ehdottomasti kokeilemisenarvoista!

Mummi ja minä

Suomalaiset Mummi ja minä –tuotteet on aivan upeita. Olen testannut sekä Polkkakarkki-tiskiaineen että -siivoussuihkeen ja olen koukussa.

Tuotteet on tehokkaita, hyväntuoksuisia ja 100 % luonnonmukaisista aineista valmistettuja.

Näitä myy Helsingissä ainakin Lasipalatsin Maatilatori, kokonaisuudessaan jälleenmyyjälista löytyy tuolta sivuilta. Verkkokaupasta saa myös tilattua.

Pullot on viehättäviä ja tuoksuista eli siivoamisesta!! oikeasti tulee tosi hyvälle mielelle :) Ostin äidillekin joululahjaksi, hänkin kertoo tykänneensä erityisesti hajusta.

Tuota suihketta oon käyttänyt esim. keittiössä paljon, kun voi huoletta suihkia pelkäämättä myrkkyjäämiä. Toimii tosi hyvin esim. hellaan kiinni palaneiden poistoon. Antaa vaan liota hetken tahralla ja sillä selvä.

Uuden tiskikoneen innokkaana omistajana etsin netistä myös tietoa vastaavanlaisista ekokonetiskiaineista. Aika moni valittelee kaupassa myytävien huonoutta. Ruohonjuuressa myydään kuulemma jotain pesupähkinäpulveria ja sitten löysin tätä Attituden ainetta (tätäkin pitäisi saada Ruohonjuuresta). Jälkimmäinen ainakin on melko kallista, mutta kokeilemisen arvoista kuitenkin.

Minäpä lampsin Ruohonjuureen tässä joku päivä ja ostan molempia ja raportoin sitten kokemuksia. Jos jollakin niitä kokemuksia on jo valmiiksi, mielelläni kuulisin niistä!

No more punch for the hostess!

Pidettiin pienimuotoinen peli-ilta lauantaina. Kuten aiemminkin todettu, tykkään kutsua ihmisiä kylään ja kestitä heitä.

Nytkin kokoon saatiin ihan kivankokoinen porukka ja oli hirmuhauskaa. Pelattiin ja juotiin boolia. Minä ehkä muutaman lasillisen liikaa.

Käytiin myös testaamassa espoolaista lähiöyöelämää eli ostoskeskuksen diskossa. Sinne ei tartte mennä uudestaan.

Seuraavan päivän vietin tosiaan sitten vessanpönttöä halaillen. Viimeksi muistan yhtä pahasta krapulasta kärsineeni (no viime kesänä, mutta siihen vaikutti uskoakseni auringonpistos tai joku hormoonihäiriö) bestiksen kotibileiden jälkeen juotuani aikamoisen siivun tequila-pullosta. Siitä on kymmenisen vuotta. Have I learned nothing?

P harkitsi laittavansa facebookiin statuksen: "avopuoliso on oppinut yön aikana uuden kielen". Totesin siihen, että ansaitsenkin kyllä vähän pilkkaa. Ei se kuitenkaan laittanut. Ei kehdannut tai sääli sittenkin sunnuntainorjalaista.

Hyvää aprillipäivää

Ja huhtikuuta. Sehän on jo melkein kesää?

En keksinyt yhtään hyvää aprillipilaa. Eikä tänään voi mitään vakavaakaan kirjoittaa, koska ei oteta todesta kuitenkaan. Mediassa paras oli mielestäni tämä.

Plus, että pää on täynnä perunamuusia tämän viikon jälkeen. Aikamoinen työviikko, eikä se vieläkään ole ohi.

Kivaa viikonloppua.