Riemu

Kuinka usein sitä ihminen kiljuu ilosta? Huutaa suoraa huutoa riemusta, kun sanoja ei löydy?

Itse en muista tehneeni sellaista koskaan ennen. Eilen niin kävi. Siinä hieman ennen puolta yötä yhdessä täyteen ammutussa helsinkiläiskuppilassa. Minä nousin ylös ja huusin ääneni käheäksi.

Minusta tulee hillitön jääkiekkofani kerran vuodessa. Se tapahtuu aina näin kevään korvalla, kun puihin ilmestyy lehdet ja Suomi-pojat hyppäävät kaukaloon. Silloin minä istun television ääressä ja kannustan.

Näin on tapahtunut ainakin 17 vuoden ajan. Muistan nimittäin vuoden 1995 voiton. Istuin olohuoneessa sijainneen parven rappusilla, enkä meinannut uskaltaa katsoa koko peliä (se asia ei ole näinä vuosina muuttunut, eilenkään en uskaltanut).

Sisko lähti 95-vuoden voiton jälkeen Helsinkiin torille. Minä olin 11-vuotias, enkä päässyt. Voisin kuvitella (tämä ei siis ole oikea muisto), että isäni on tuolloin lohduttanut torikateudesta kärsivää pikkutyttöä ”kyllä sinäkin sinne torille vielä ehdit”.

16 vuotta myöhemmin mä vihdoin pääsen torille, vihdoin tuli sitä kultaa.

Onnea pojat.

Bloggerin temput

Huoh. Bloggerin kuluvan viikon viat ovat hävittäneet viimeisimmän tekstini WWF:n öljyyntyneiden eläinten hoito -koulutuksesta.

Toivottavasti se kilometriteksti vielä tänne ilmestyy takaisin. Jonkunlainen versio siitä näkyy olevan luonnoksissa, ehkä kasaan siitä uuden jos ihmettä ei tapahdu.

Mutta siis ongelmien takia en ole päässyt blogia myöskään päivittämään. Nyt se näyttää toimivan. Lukuunottamatta sitä yhtä kadonnutta tekstiä.

Tänään katsotaan viisuja ja huomenna joidenkin mielestä "unelmafinaalia", minun mielestäni "saanvarmastisydärinennenloppuafinaalia". Jaiks!

Eilen oltiin katsomassa Aadan satubaletin kevätnäytöstä. Täti oli pakahtua ylpeydestä. Hän oli selvästi leppäkertturyhmänsä (ja koko tanssikoulun) paras.

WWF:n öljyyntyneiden eläinten hoito -koulutus

(Teksti oli tallentunut Q:n readeriin, kiitos palautuksesta siis hänelle)

Siinäpä syy alkuviikon radiohiljaisuuteen. Osallistuin kyseiselle kurssille ma-ke. Ihanaa ja huippumielenkiintoista vaihtelua toimistoelämään, kun sai olla ulkona ja tehdä fyysistä homma. Ja mitkä kelitkin sattui!

Ensimmäinen päivä oli teoriaa. Luennoimassa kävivät pelastuslaitoksen ihmiset, eläinlääkärit, Eviran asiantuntijat ja WWF:n omat työntekijät. Opittiin, mitä työ sisältää, miksi sitä kannattaa tehdä (ja toisaalta miksi jotkut vastustavat), työturvallisuudesta ja eläinten (lähinnä lintujen) käyttäytymisestä, uhanalaisuudesta ja niiden käsittelystä. Tiesittekö muuten, että kaatopaikkojen sulkeminen on ajanut naurulokkikannan jo tarkkailulistalle eli lähelle suojelutasoa?

Tiistaina ja keskiviikkona kokeiltiin sitten oppimiamme asioita käytännössä.

Tiistaina käsiteltiin kuolleita lintuja siirrettävissä lintujen pesukonteissa (kyseiset suomalaiskontit on ainutlaatuisia maailmassa toistaiseksi) Porvoon pelastuslaitoksella. Pesin kuolleesta joutsenesta öljytahran. Toiselle kuolleelle joutsenelle laitoin ruokintaletkun. Seurasimme myös kuolleen lokin raadonavausta ja kokeilimme erilaisia lintujen pitelyotteita.

Kuolleisiin eläimiin koskeminen kuulosti vielä tiistaiaamuna ylitsepääsemättömältä, mutta kun se joutsen tuotiin syliin (päällä täydet suojavarusteet), ei se niin pahalta sitten tuntunutkaan. Ja kaikki eläimet olivat tietysti kuolleet luonnollisista syistä.

Keskiviikkona tutustuimme Heinolan lintutarhaan, kokeilimme lintujen kiinniottamista ja suunnittelimme oikeata operaatiota.

Kuulostaako ihan oudolta tavalta viettää alkuviikkoa? Mietinhän mä itsekin, että olenko ihan hullu kun otan töistä palkatonta, että pääsen tällaiseen vapaaehtoistoimintaan mukaan... Ehkä, mutta kyllä se kannatti. Ihan vaan se hyppy pois arjesta ja omalta mukavuusalueelta täysin toisenlaiseen maailmaan. Tärkeää ja rankkaa työtä. Mielenkiintoinen kokemus ja huipputyyppejä.

Koko koulutus tapahtui asiantuntijoiden, eläinlääkärien ja pelastuslaitoksen koordinoimana ja täydessä valvonnassa. Mielestäni on tärkeää painottaa tätä faktaa, tiedän että vastaava toiminta helposti leimataan huuhaaksi.

Jos WWF:n öljyntorjuntajoukot kiinnostavat, liittyä voi järjestön nettisivuilla mukaan kuka ja koska tahansa. Vapaaehtoiset siis myös keräävät öljyä rannoilta tämän eläinten pelastustoiminnan lisäksi. Itse ajattelin vielä käydä jonkun perustorjuntakurssin jossain välissä.

Mitään sitoumusta ei joukkoihin kuuluvalla ole osallistua koulutuksiin tai oikeaan torjuntatyöhönkään. Kutsu toki käy, jos katastrofi sattuu, muttei ole pakko. Ja toivoahan täytyy, ettei näitä taitojaan joutuisi koskaan käyttämään.

Avoliittolainen

Munsta se on hauska sana. Se sisältää on jotain sellaista mitä ei avomiehessä tai avovaimossa eikä pelkässä avoliitossakaan ole.

Siitä tulee mieleen salaliitto, joka on mielestäni ihan osuva kuvaus parisuhteella. Onhan siinä omat salamyhkäiset piirteensä, salakielensä ja muut hassutuksensa.

Kun googletin sanan avoliittolainen, sain huomata että sitä käyttävät lähinnä uskovaiset. Syntiset avoliittolaiset. Se sai minut tykkäämään sanasta vielä enemmän.

Yksi kristitty mies lupaa blogissaan ostaa McDonalds-aterian jokaiselle uskovalle susiparille, joka menee naimisiin seuraavan vuoden aikana. Ikävä kyllä lupaus on vanhentunut vuonna 2008... En laita blogiin linkkiä, koska ei sieltä saanut kuin pahan mielen.

Ja minähän haluan toivottaa kaikille hyvänmielenviikonloppua! Tehdään se vaikka tällä hauskalla musavideolla, joka vilisee suomalaisia burleskitähtösiä.

Burlesque Again

Olen vieläkin ihan mäsänä siitä pesiksestä. Onneksi niitä treenejä on näin alkuun vain kerran viikossa, että ehtii ihminen toipua.
Keskiviikkoiltana oltiin katsomassa burleskia Dubrovnikissa. Oli hauskaa, riemukasta kerrassaan kun ihmiset on niin kekseliäitä. Vaatteita voi riisua niin monella tapaa ja niin ”monesta syystä”. Yhdet kamppailivat viidakossa, yksi etsi taiteellista inspiraatiotaan, yksi keikisteli uneliaana tuolin kanssa, yksi oli meduusa ja yksi riisui burkhaansa Lily Allenin Fuck Youn tahtiin.

Välissä yleisöä hauskuuttivat myös drag-artististit, joista vaikutuksen teki erityisesti Unelma.
Lisäksi siellä esiintyi Adora, jonka laulajalla oli aivan mieletön ääni.
Kannattaa käydä joskus burleskia vilkaisemassa, jos ei ole käynyt. Klubeja on esimerkiksi Glitter Grill (eilinen) ja Kokonut Kult.

Kyllähän sitä vähän mietti, että miltä se tuntuisi olla siellä lavalla. Ovat niin varmoja ja ihania omia itsejään ne naiset. Ei tarvitse olla täydellinen, pitää vaan olla rohkea.

No joo, tämä on vaan tällaista pohdintaa. Totuus kai on, etten ikinä uskaltaisi.

Mulla leikattiin sellainen pieni (vaaraton) patti pois korvan takaa keskiviikkona. Tyhmänä menin sinne likaisilla hiuksilla, kun en tietenkään saanut niitä eilen pestä tikkien takia. Ja tänäänkin vasta illalla.

Ne haisee. Mun hiukset haisee. Todella ällöttävää. Olenpas tosi burlesque.

Pesis

Aloitin eilen uuden kesäharrastuksen. Pesäpallon.

Tiimi, jossa pelaan yhden tai kaksi kertaa viikossa, on ihan harrastelijapohjalta koottu. Eli tosi eritasoisia pelaajia mukana, eikä mitään sitoumuksia tarvitse tehdä. Itse pelasin pesäpalloa ensimmäistä kertaa ehkä 10 vuoteen. Se oli kyllä hauskaa, mutta aika vaikeeta ja jännää, kun siinähän piti sitten päättää, että koska lähtee juoksemaan ja koska yrittää polttaa jonkun. Onneksi mukana oli konkareita, mä tottelin sitten niiden huutamia käskyjä: "juokse" tai "heitä kolmoselle". Tein mä pari juoksua. Enkä kai palanut kertaakaan.

Yksi kauemmin joukkueessa pelannut kehui mun osumatarkkuutta. Gröhöm. Mitään voimaahan mä en siihen lyöntiin saanut, mutta ehkä sitä sitten tässä kesän aikana oppii. Kiva, että yhdessä asiassa kyseisessä pelissä oon hyvä, koska juokseminen ja heittäminen ja koppaaminen ei kuulu mun erikoistaitoihin.
P.s. En ikinä kuvaisi itseäni sanalla aktiivinen, tunnistan itseni pikkemminkin juuri sen vastakohdasta. Blogini kautta munsta saa varmaan sellaisen kuvan, että olen kauhean reipas ja pirtsakka (itsekin meinaan uskoa jo). Touhuanhan mä paljon kaikenlaista, mutta pohjimmiltani olen kuitenkin laiskottelija. Sohvalla köllöttelystä vaan ei ole niin hirveästi kirjoitettavaa..

Halusin vain jostain syystä korjata tämän mahdollisesti syntyneen väärinkäsityksen :)

Aivosolutuho-a-go-go

Aloitin tänään työt kello 9. Noin kymmentä yli tarkistin kirjoitetaanko sana Aasia isolla vai pienellä. Jäin kymmeniksi sekunneiksi myös pohtimaan sanan alkuperää, voisiko sillä olla jotain tekemistä aasin kanssa...

Meno on ollut vastaavaa koko päivän. Olen liian vanha juopottelemaan kolmea päivää putkeen, se on nyt tullut todistetuksi.

Miksikö juopottelin perjantaina ja lauantaina? Juhlimme vanhimman ystäväni Kikin polttareita. Kikihän meni jo naimisiin helmikuussa ja morsiussaunaakin tuli silloin vietettyä, mutta nyt oli vuorossa perinteisemmät riekkumispolttarit pitkän kaavan mukaan. Huh ja huh. Mutta oli kyllä kivaa, morsiammelle tuli täytenä yllätyksenä, oli reissua lapsuuden maisemiin, mökkiä ja saunaa, ruokaa ja juomaa ja paljon hauskaa seuraa. Yhtä naurua koko homma. Kuulin valituksia poskilihasten kipeytymisestä.

Miksikö piti jatkaa skumpan juontia vielä sunnuntainakin? Oli vappu ja polttaripiknik ja illalla vielä maailmanympärireissusta palanneet kaverit.

Otin polttareissa 1 000 kuvaa. Tässä huvitukseksenne valittuja paloja kuvista, joissa ei esiinnyt ihmisiä.

Perinteinen kesäpeli.

Kevätmeri.

Kuvaajassa vika.

Kikin lempparia, pitsakakkua. Ohje seuraa myöhemmin.

Pelottava pöllö.

Raapustuksia.

Rajapintoja.