Sukelluskokeilu

Wow.

Ostin P:lle synttärilahjaksi siis (hänen toivomiensa Nintendo-ohjainten lisäksi) sukelluskokeilun (itelleni kans) Kallion uimahallissa.

Se oli ihan mieletöntä!

Alkuun pelotti ja jännitti aika paljon. Paikalla oli kaksi ohjaajaa ja kolme oppilasta, yks kundi meidän lisäksi. Toinen ohjaaja otti pojat ja toinen ohjaaja minut opetettavakseen.

Jotenkin kaikki tuntui alkuun tosi vaikealta. Hengittäminen, paineiden tasaus, räpylät ja tasapainottelu pullo selässä. Kokeiltiin ihan rauhassa ohjaajan kanssa matalassa päässä. Näin kuinka pojat jo leijaili siellä syvässä päässä neljässä metrissä ja ajattelin, että ei tuu mitään, tonnehan en muuten mene.

Ohjaaja otti mua sitten kuitenkin veden alla kädestä ja alkoi pikkuhiljaa vetää syvemmälle. Sitten yhtäkkiä sitä oli pohjassa, eikä se ollut kauheasti erilaista kuin matalammallakaan. Sitten me noin tunnin verran suhattiin uima-allasta päästä päähän (uimahalli oli siis jo kiinni). Se oli upeeta. Eihän sitä oo koskaan voinut silleen mennä vedessä kuin niillä laitteilla, eikä koskaan nähnyt maailmaa sellaisena. P:tä kohti mun ei kyllä parannut mennä juuri lainkaan kun ruperi naurattamaan ja sitten meni keskittyminen ja hengittäminen ihan pieleen.

Suosittelen kaikille! Kokeiluja järjestetään koko kesä myös stadikalla, johon mulla on pienten sekoilujen jälkeen myös lahjakortti kahdelle. Ei olla vielä P:n kanssa päätetty käytetäänkö se itse vai myynkö eteenpäin. Saa ilmoittautua, jos kortti kiinnostaa.













Nyt vaan pitäis jostain keksiä rahoitus oikealle sukelluskurssille. Kärpänen on purrut!

Riehakkaat parvekeperunat

Kun noi varret noin kukoistaa (kukkia ei kyllä vielä näy), niin mietin että mahtaako mullan alla tapahtua mitään. Juhannuksena on sadonkorjuu, jännää.

Etäpäivän herkkulounassörsselsön

Koska pasta ei kuulu enää ruokavalioon, piti laatia uusi etäpäivien herkku.

Laadin sen tuossa 12.05, kun katsahdin jääkaappiin. Siitä syntyikin pohja, mihin voi sotkea oikeastaan mitä tahansa. Eikä pastaa tarvita... Eli

Herkkusörsselsön

Noin desi smetanaa
Juustoraasteen rönät
Iso kevätsipuli (ei sellainen, missä on vaan pelkkää vartta)
Kourallinen kirsikkatomaatteja
Saman verran ohuen ohut pippurimetvurstia

Pilko sipuli. Paista hetki pannulla, lisää metukka ja kirsikkatomaatit. Paista taas hetki ja lisää sitten smetana ja juustoraaste. Mausteita en laittanut, kun suolaa ja pippuria ruoka jo sisälsikin.

Tadaa! Nauti aurinkoisella parvekkeella salaatin kera.

Toinen Sörsselsön:

Polvet

  
Näkemiin sievät kesämekkopolvet.
Tervetuloa pesiskentällä koulitut rupipolvet.
   

Yövieraan paluu ja pannukakku

Oltiin ku pahimmatkin ihmisrauniot kovan ryyppyputken jälkeen eilen illalla. Syynä ei kuitenkaan ollut armoton riekunta, vaan yksi nelivuotias.

Aadan yövierailuun kuului puistoilua, pannukakun valmistusta ja syöntiä, perinteeksi muodostunut aamupalamaja ja Pikku Kummitus Lapanen –leffateatteriesitys.

Meillä on kiva ja vilkas asukaspuisto kodin lähellä, josta Aadakin löysi heti itselleen kaverin ja viipottivat menemään peräkanaa. Törmättiin puistossa myös kaveripariskuntaan, joille lauantai-illat leikkipaikalla ovat jo arkipäivää. ”Sit sä tajusit, että sitä säkin haluut?” kysyi vauvakuumeileva ystävä (eräs useista), kun kerroin tapahtumasta. ”Ei siinä kyl ihan niin käynyt.”

Yöksi häädettiin P sohvalle ja nukuttiin tytöissä meidän sängyssä. Aada on melkoinen möyrijä ja yhdessä vaiheessa heräsin peräti siihen, että tytön jalkaterä läsähti naamalle. Rakensin sitten meidän väliin peitosta ”muurin”, jolla sain pidettyä yöterroristin pois läheltäni ja vähän nukuttuakin.

Aamulla hän sitten avasi silmät 6.45. ”Heenu-täti, ei mua enää nukuta.”

Pikku Kummituksesta Aada oli kovin innoissaan. Siitä piti mennessä kertoa vastaan tulleelle naapurillekin ja leffan jälkeen hän kävi kertomassa lipunmyynnissä, että oli ollut kyllä kiva leffa. Itse odotin ehkä jotain kunnon nostalgiapuuskaa, joka jäi tulematta. Ja sitten odotin myös jotain kunnon vastinetta Disney-kamalle, mutten ollut oikein vakuuttunut.

Paras pannukakku a la Heenu

Tämä ohje kulkee netissä nimellä maailman paras pannukakku. Otin ja muutin kuitenkin hiukan.

8 dl maitoa
2 munaa
4 dl erikoisvehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl sokeria
50 g sulatettua voita

Sekoita kuivat aineet. Lisää joukkoon munat ja maito. Sekoita ja lopuksi tuikkaa mukaan voi. Levitä pellille ja vähän yli puoli tuntia 200 asteessa.

Joo ja täähän ei siis ole mitään vähähiilihydraattista ruokaa :) Mutta törkeän hyvää.

Pitäiskin laittaa tänne niitä vähähiilihydraattisia ohjeita, kun iteki unohdan sitte mitä oon tehnyt ja mikä oli hyvää.

Kuusi päivää – neljä juhlaa

Lauantai: P:n sisko valmistui. Pienehköissä juhlissa oli lähinnä sukulaisia. Herkkuja oli pöytä täynnä, itse tein voileipäkakun ja tosca-piirakan. Söin lupaukseni mukaan molempia (ja muutakin) ja sanoisin onnistuneeni todella hyvin. Gröhöm.

Lauantai-illalla käytiin syömässä kavereiden kanssa Kaarnassa. Joka oli tosi hyvä paikka muuten. Siitä jatkettiinkin sitten humpsis vaan naapuriin Apolloon, jossa riekuttiinkin yhtäkkiä yömyöhään.

Sunnuntai: Juhlittiin Olgan yksveesynttäreitä kakun ja kahvin merkeissä. Olgan perheen kanssa on herännyt muutamaan otteeseen keskustelua perhetuttu-statuksesta. Että ei me mitään äidin ja isän ystäviä olla Olgalle, me ollaan perhetuttuja. Sunnuntaina nää perhetutut kuitenkin vaikuttivat enemmänkin kai hysteerisiltä krapulaisilta teineiltä.

Keskiviikko: Seuraavaksi oli sitten vuorossa kutukodin tuparit / kesänaloituskemut. Porukkaa oli mukavat 30 henkeä, sää kaunis ku mikä ja mieli ylhäällä. Oli tosi hauskaa, kyllä bileiden järkkääminen on kivaa, vaikka vähän aikaa ja rahaakin vievää tietty. Ehdin jopa jutella suurimman osan vieraista kanssa, mikä usein unohtuu. Tunnetaan niin ihania ihmisiä. P:n kaveritkin on huippuja.

Erikoismaininnan hyvästä emännyydestä annan itselleni siitä, että vaihdoin käsipyyhkeet bileiden tuoksinassa. En tiedä olenko ainut, jota häiritsee kun bileissä käsipyyhkeet menee ihan märiksi ja sitten niihin on inhottava ”kuivata” käsiä, mutta munsta se on ällöä.

Ja tupareiden bonuksena saatiin ihan huikeita lahjojakin. Sisäkasvimaa (lamppu ja vedenkiertosysteemi, esittelen joskus paremmin), viinikarahvi, skumppaa (yksi oikea shampanjakin, ei kuulemma halvinta, vaan toiseksi halvinta ;), kaali ja puolukkahilloa sekä amppelimansikka.

Torstai: Pyhän kunniaksi juhlittiin P:n mutsin siirtolapuutarhassa kirsikankukkajuhlia juoden kirsikkaviiniä, grillaten ja syöden jätskikakkua kirsikoilla. Mukana menossa oli P:n äidin kavereita ja P:n kummilapsi perheineen – yksivuotias hänkin. Olipas ihanaa, kun sattui sillekin päivälle niin hieno ilmakin. Yritin siinä korjailla äitien päivänä saamiani typeriä rusketusraitoja.

Kesä!

Tämä viikonloppu otetaan vähän rennommin. Kävin eilen luovuttamassa verta ja tänään saadaan taas yksi pieni yövieras, jippii.

Ellei heilaa helatorstaina, eiku

Helatorstai ja helluntai menevät multa aina sekaisin. Sinkkutyttönä oli kuitenkin tärkeä muistaa, että kumpi on kumpi. Piti olla se heila nimittäin oikeana päivänä.
Kerran mulla oli kaksi heilaa ja ne tuntuivat kumoavan toisensa. Kerran myös kirjoitin yhteen lehteen kolumnin aiheesta. Jostain syystä se on aina kiehtonut mua. Tai olen ottanut sen aina kovin tosissani. Helluntain.

Mikä on helluntai? Mikä on helatorstai? Ei harmainta aavistusta. Let me educate myself and you, my dear readers.

Helatorstai: Kristillinen juhla (tän tiesin), jota vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi.

Helluntai: Kristillinen juhla (tänkin tiesin), joka on omistettu pyhän hengen vuodattamiselle. Seitsemän viikkoa pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstaista.

Luin eilen lehdestä, mistä vispilänkauppa sanonta on peräisin. 1700-luvulla Suomessa tytöt ja pojat saattoivat lähteä metsään etsimään vispilänvarpuja (varvut kuorittiin ja ne sidottiin vispiläksi) yhdessä. Usein tämä tapahtui juuri helluntaina. Vois kuvitella, että tuolloin ei monia tilaisuuksia tullut viettää ihan kahdestaan tyttö-poika-aikaa. Siksi nämä reissut usein johtivat seurusteluun. Vispilänkauppa onkin ilmeisesti tarkoittanut alun perin seurustelunaloittamista ei niinkään sutinaa, mitä nykyään. Ja vispiläreissuhan oli sitten just hyvä viimeinen oljenkorsi, jos ei helluntaihin mennessä ollut heilaa löytynyt.

No joka tapauksessa huomenna juhlistan helatorstaita tuparikrapulalla ja P:n äidin kirsikankukkajuhlissa grillailemalla.